Trikiinitauti eli trikinoosin historiaa

Trikiinitaudin historiaa

Trikiini (Trichinella spiralis) on pieni, sukkulamatoihin eli nematodeihin kuuluva loismato, jonka aiheuttama sairaus trikinoosi on tunnettu jo tuhansia vuosia sitten.

Muinaisessa Egyptissä haukkapäisen Horus -jumalan palvojia kiellettiin syömästä sian lihaa ja samanlainen kielto oli voimassa foinikialaisten keskuudessa nykyisen Libanonin alueella satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua.

Kiellon perusteena on aivan ilmeisesti ollut kokemus, että sianlihan syömisestä saattoi olla seurauksena jopa hengenvaarallinen sairaus.

Siihen perustuu myös Raamatun ja myöhemmin Koraanin sanoma sian saastaisuudesta, minä vuoksi juutalaiset ja islaminuskoiset eivät nykyäänkään syö sianlihaa.

Trikiinin kaikki kehitysvaiheet selvitti lopulta saksalainen Gustav Herbst vuonna 1850 Göttingenissä. Hän toi silloin eläinkokeet helminthologiaan, sisälmysmatoja tutkivaan tieteen haaraan.

Silloin ei kukaan vielä aavistanut, että trikiinien aiheuttama tauti oli vaarallinen.

Sen osoitti vasta Friedrich Albert Zenker (1825—1898) Dresdenissä vuonna 1860.

Hän nimittäin totesi trikiinitaudin kuolinsyyksi eräällä naisella, jonka uskottiin alunperin kuolleen ”tyyfukseen” (luultavasti lavantautiin). Samasta kylästä ilmaantui silloin useita muitakin samanlaisia tapauksia ja kyseessä oli ensimmäinen todettu trikinoosiepidemia.

Saksan Saksissa sairastui vuonna 1845 seitsemän henkeä syötyään eräässä majatalossa makkaraa ja kinkkua sekä valko- ja punaviiniä ja heistä neljä kuoli. Syyksi epäiltiin valkoviinin aiheuttamaa myrkytystä, koska kahdeksas ja oireettomaksi jäänyt ruokavieras oli juonut vain punaviiniä.

Taudin todellinen laatu selvisi vasta vuonna 1863. Silloin yhdelle taudista toipuneelle tehtiin leikkaus kaulalla olleen kasvaimen vuoksi ja leikkauksen suorittanut lääkäri Bernhard Rudolph Conrad von Langenbeck (1810—1887) havaitsi potilaan kaulan lihaksissa paljon kalkkiutuneita trikiinejä.

Trikinoosin yleisyys ja tartunta

Trikinoosia esiintyy kaikkialla maailmassa. Sitä on ollut aikaisemmin runsaasti Yhdysvalloissa ja Euroopassa, trooppisissa maissa sitä on ollut huomattavasti vähemmän. Yhdysvalloissa on eräillä alueilla jopa 15—20 % ihmisistä sairastanut trikinoosin, useimmat heistä kuitenkin hyvin lievänä. Suomessa trikinoosi on ollut viime aikoina varsin harvinainen.

Virossa esiintyi 1990-luvun alkupuolella useita trikiinien aiheuttamia sairastumisia ja kuolemantapauksia. Maailmassa on monia muitakin maita, joissa lihantarkastus ei suinkaan kata kaikkea myyntiin ja elintarvikkeiden valmistukseen käytettävää lihaa. Vaara kohdistuu mm. matkailijoihin, jotka syövät tartunnanvaarallista sian tai villisian lihaa tai vastoin määräyksiä ostavat niitä kotimaahan tuotavaksi.

Ihmisellä tartunnan välittäjinä ovat yleensä sika ja villisika, harvemmin karhu, jääkarhu ja mursu. Tartuntaa villieläimiin levittävät eläinkunnan keskuudessa erityisesti rotat ja hiiret, mutta myös mäyrät, ketut, koirat, kissat ja vieläpä kilpikonnatkin. Trikiinitauti ei tartu lintuihin.

Ihminen saa tartunnan tavallisesti trikiinien saastuttamasta sian ja villisian lihasta, jota syödään raakana tai riittämättömästi kuumennettuna. Sen lisäksi tartunnan voi saada kylmäsavustetuista, suolatuista tai muista kuumentamatta valmistetuista elintarvikkeista, joihin on käytetty tartunnanvaarallista lihaa.

Trikinoosin taudinkuva

Ihmisen syödessä lihaa tai lihavalmisteita, joissa on koteloituneita trikiinejä, trikiinit vapautuvat mahassa ja pohjukaissuolessa ympäröivistä koteloistaan, jotka sulavat ravinnon mukana. Eläimillä taudin kulku on aivan samanlainen kuin ihmisillä.

Vapauduttuaan trikiinit asettuvat pohjukaissuolen ja jejunumin eli tyhjäsuolen limakalvon poimuihin ja kypsyvät kolmessa tai neljässä päivässä sukukypsiksi. Silloin naarapuoliset madot ovat noin 4 mm:n ja koiraspuoliset noin 1,5 mm:n pituisia. Molempien läpimitta on vain noin 0,05 mm.

Hedelmöityneet naarat tunkeutuvat suolen limakalvoon ja jokainen niistä munii 5.—7. päivästä alkaen 1000—2500 munaa, joista kehittyy melkein samantien liikkuvia, vain 0,01 mm:n pituisia toukkia. Joskus trikiinien vapautuminen ja kehittyminen tapahtuvat hitaammin pitemmän ajan kuluessa.

Jos ravinnossa on vähän trikiinejä, voi taudin alkuvaihe olla lähes oireeton. Jos taas trikiinejä on paljon, on seurauksena nopeasti voimakas suolistotulehdus, johon liittyy kuumetta, oksennuksia, ripulia ja mahdollisesti ihottumaa.

Oireet saatetaan helposti sekoittaa ruokamyrkytykseen. Ripulin mukana erittyneet sulamattomat trikiinikotelot ja niistä juuri vapautuneet trikiinit saattavat tartuttaa sikoja, jos sairaiden ihmisten ulosteita joutuu sikojen ulottuville.

Trikiinin toukat kaivautuvat suolen seinämään ja jopa seinämän läpi vatsaonteloon. Pian toukat kulkeutuvat imusuonia pitkin vereen ja sen mukana kaikkialle elimistöön. Lopuksi ne hakeutuvat erityisesti poikkijuovaiseen lihaskudokseen.

Niiden mielipaikkoja ovat varsinkin pallean, silmien, niskan, nielun, kurkunpään ja kielen lihakset, mutta myös raajojen lihakset ja usein myös sydänlihas.

Toukkien asettuessa lihaksiin esiintyy vaikeissa tapauksissa kuumetta 40—41 astetta ja hourailua. Toukat voivat aiheuttaa myös aivotulehduksen. Kuumeilu saattaa kestää 6—7 viikon ajan. Trikinoosi on usein hengenvaarallinen tauti.

Tautiin kuolee keskimäärin 5—15 % sairastuneista, mutta vaikeissa tartunnoissa kuolleisuus on ollut jopa 30 %.

Toukkien valtaamat lihakset ovat särkeviä ja kosketusarkoja sekä liikutettaessa aristavia ja kankeita. Silmäluomissa esiintyy usein turvotusta. Silmien sidekalvoissa voidaan havaita sarveiskalvon lähellä pieniä verenpurkautumia, samoin sormien ja varpaiden kynsien alla.

Toukkien koteloituminen kudoksissa alkaa noin 17. päivänä taudin tartunnasta ja kestää 2 viikkoa. Sen aikana toukka kasvaa, kiertyy spiraaliksi ja kehittää ympärilleen kotelon. Vasta tämän vaiheen jälkeen trikiini on taas lisääntymiskykyinen.

Kotelo alkaa kalkkiutua noin kuuden kuukauden kuluttua. Lihakseen koteloituneet toukat kuolevat yleensä muutaman vuoden kuluessa, mutta toisinaan niiden on todettu säilyvän elossa jopa yli 20 vuotta.

Joskus trikiinin toukkia on osoitettavissa ulosteista taudin alkuvaiheessa ja veressä 9. päivänä tartunnasta. Valkosolujen ja erityisesti eosinosolujen määrä veressä lisääntyy. Trikiinit muodostavat myrkkyä, joka aiheuttaa elimistössä vasta-aineiden muodostumista.

Niiden seurauksena tauti on varmistettavissa ihokokeella (Bachmanin koe) tai verinäytteillä kahden-kolmen viikon kuluttua tartunnan saamisesta. Trikiinien tunkeuduttua lihaksiin tauti voidaan todeta myös niistä otetun näytteen avulla.

Tiabendatsoli -niminen lääke tehoaa taudin alkuvaiheessa suolistossa oleviin trikiineihin, mutta myöhemmin tautiin voidaan käyttää vain oireenmukaista hoitoa.

Trikinoosin ehkäiseminen

Suomessa asetusten mukaan tarkastettu ja myynnissä oleva liha ei aiheuta trikinoosin vaaraa. Oloissa, joissa tartunnan mahdollisuus on olemassa, on vältettävä trikiinien tavallisesti saastuttamaa lihaa, siis lähinnä sian ja villisian lihaa sekä niistä valmistettuja lihajalosteita, tai huolehdittava siitä, että syö niitä vain kunnollisesti kypsennettynä ja kuumennettuna.

Lihan kuumentaminen kauttaaltaan 80 asteeseen tappaa trikiinit.

Suuret lihapalat lämpiävät keskeltä hitaasti, minkä vuoksi ne kehotetaan leikkaamaan varmuuden vuoksi ohuiksi viipaleiksi ennen kypsentämistä. Tartunnanaiheuttajat voidaan tuhota myös pakastamalla – 15 asteessa kolmen viikon ajan tai – 18 asteessa kahden vuorokauden ajan. Suolaaminen ja savustaminen eivät tapa luotettavasti lihassa olevia trikiinejä.

Koska trikiinitauti on hankala ja vaarallinenkin, ovat yhteiskunnat pyrkineet ehkäisemään taudin esiintymistä määräämällä tarkastuspakon myytävälle ja elintarvikkeiden valmistukseen käytettävälle lihalle.

Suomessa valtakunnallinen lihan trikiinitarkastus perustuu alunperin vuonna 1922 voimaan tulleeseen lihantarkastuslakiin. Meillä tarkastetaan nykyään kaikki myyntiin ja elintarvikkeiden valmistukseen tuleva sian liha ja muu mahdollisesti trikiinejä sisältävä ravinnoksi käytettävä liha.

Lähde: Trikiinitauti eli trikinoosi | Arno Forsius

Kategoria(t): Riistanhoito. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s