Lukijan mielipide: Mitalilla on toinenkin puoli, ”linnuista on otettu parhaat palat ja jätetty rojukasat metsään” | Kainuunsanomat

Kainuun Sanomien Erä ja luonto -sivulla ( KS 2.10.) kirjoitettiin hieman hurskastelevaan sävyyn metsästyksen tilasta. Haluaisin asian suhteen kääntää mitalin toisenkin puolen.

Paikallinen metsästäjä lähetti minulle kuvasarjoja Jumaliskylästä, jossa sama porukka on metsästänyt valtion mailla joka syksy.

Jälkikin, myös tältä syksyltä, on sen mukaista

Metsäkanalintuja on ammuttu kasapäin, raadeltu metsässä ottaen talteen vain parhaat palat. Osa linnuista kokonaisinakin, ja lintujen luut karvoineen päivineen on jätetty metsäautoteitten varsille.

Näin eivät paikkakuntalaiset nälkämaan metsästäjät toimi – uskon niin.

Nyt kun nuo rojukasat ovat metsässä ja paikalle osuu nälkäinen hirvi- tai ajokoira ahmien luut pötsiinsä, kahden vuorokauden päästä yleensä keskiyöllä lähdetään eläinlääkäripäivystykseen avaamaan koiran linnunluilla tukkeutunut tai rikkoutunut suoli.

Ja kuka maksaa? Artisti tietenkin ja kalliisti!

Mitähän tällaisen toiminnan takana oikein on?

Onko motiivina päässä virtaavalla urealla ja etanolilla ryyditetty tappamisen vimma?

Jos vimma on mielin määrin tappaa riistaeläimiä, olisi eettistä ottaa kunnioittaen saalis kokonaisena talteen ja käsitellä se niin, että jätökset eivät jää sotkuina kauniiseen luontoomme.

Tämä olisi mielestäni vähäisintä, mitä luontoa kunnioittava metsästäjä voi tehdä.

Onneksi suurin osa metsästäjistä toimii oikein.

Monessa yhteydessä, samoin kuin kyseisessä lehtijutussakin, kohkataan sitä, että vanhoja urosteeriä ja metsoja ei tulisi ampua syyssoitimilta.

Kun olen liikuskellut eri seuduilla, yleensä parkissa olevat autot ovat juuri soidinsoiden kohdilla. Eiköhän ne vanhat kukot tule juuri ensimmäisinä soitimiinsa – tapettaviksi.

Kunhan koivu pudottaa lehtensä, mitä sitten tapahtuu?

Nyt tänä syksynä lintukantojen, erityisesti teeripopulaation ollessa runsas, on mielenkiintoista nähdä ja erityisesti kuulla, kuinka ”aasiannoutajat” pannaan liikkeelle sepelin rapistessa metsäautoteillä. Ja sniperit puhuvat.

Siinä rytäkässä ei valita, onko ristikossa oleva lintu vanha vai poikanen.

En kommentoi enempää, jokainen taapalatkoon tyylillään. Joka tapauksessa osalle metsästäjistä – vieläkin – asennekasvatus olisi paikallaan.

Mukavampaa jahtisyksyn jatkoa toivoen

Lähde: Lukijan mielipide: Mitalilla on toinenkin puoli, ”linnuista on otettu parhaat palat ja jätetty rojukasat metsään” | Kainuun Sanomat

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s