Hirvenmetsästäjän ikäkriisi käy kalliiksi

Koppiin astuessani huomaan heti, että jotain on nyt pielessä. Kun yleensä katson kiikaritähtäimeen, tähtäinristikko ja maalitaulu näkyvät yhtä aikaa kirkkaasti. Nyt ristikon viivat hämärtyvät, samoin maalin yksityiskohdat.

Päätän selvitä ampumakokeesta vanhalla vaistolla: partatupsusta suoraan taakse, toisesta etujalasta suoraan ylös. Siinä on pahvihirven sydän. Ammun vaaditut neljä laukausta nopeana sarjana.

– Yksi osuma, kuuluu tuomio radiopuhelimesta.

– Yritätkö uudestaan? huutaa ammunnanvalvoja.

Pukkaa kylmää hikeä. Totta kai yritän, sillä eihän tämä voi mennä näin. Mutta kyllä se nyt menee; toisella sarjalla saan kolme osumaa. On tuumaustauon paikka.

Olen kirjoittanut joskus kolumninkin siitä, miten naurettavan helppo hirvenmetsästyksessä vaadittava ampumakoe on.

Hirvimetsälle mielivän pitää osua 75 metrin päästä neljä kertaa ympyrään, jonka halkaisija on 23 senttiä – se on ruokalautasen kokoinen alue.

Ympyrä ei erotu hirvikuviosta kovin selvästi, mutta ampuessa saa käyttää tukea. Aikaa on ensimmäisen laukauksen jälkeen 90 sekuntia. Pala kakkua, niin kuin lontoonkielellä sanotaan.

Nyt mikään ei kuitenkaan tunnu sujuvan.

Ammun vielä kaksi sarjaa. Saan olkapääni kipeäksi mutta en koetta läpi. Lain suoma viides mahdollisuus jää käyttämättä, sillä rahani ovat lopussa.

Jokainen koekerta maksaa 20 euroa, enkä ole todellakaan etukäteen varautunut tällaiseen tunarointiin. Pankkikortti radalla ei tietenkään käy.

Kotiin ajellessa teen laskutoimituksia, jotka tiedän jo etukäteen turhiksi. Koepäiviä on lähiradallani jäljellä kolme. Jos käyn ampumassa jokaisella kerralla viisi sarjaa, ampumalupani hinnaksi tulee 380 euroa (plus panokset ja bensat).

Tai siis tulisi, jos saisin kokeen läpi. Joka tapauksessa sillä rahalla ostaisi aika paljon hirvenlihaa kauppahallista.

Ajan saman tien optikolle ja saan näöntarkastuksen ylihuomiselle. Selitän ystävälliselle nuorelle naiselle taudinkuvani.

Olen suorittanut hirvikokeen vuodesta 1992 lähtien kolmen vuoden välein, käyttänyt aina samaa kivääriä ja läpäissyt ongelmitta.

Täytin kuitenkin hiljattain 45 vuotta. Voihan olla, että parasta ennen -päiväykseni tuli siinä täyteen.

Näöntarkastuksessa ei kuitenkaan löydy mitään ihmeempää. Lähinäköni on kyllä heikentynyt, mutta ei dramaattisesti.

Voisiko vika sittenkin olla aseessa?

Päätän suorittaa pienen kohdistusammunnan. Ammun pöydän päältä kolmen laukauksen kasan. Se osuu noin 12 senttiä tähtäyspisteen alapuolelle. Ei suuren suuri virhe, mutta ehkä tarpeeksi kokeen sössimiseen?

Naksuttelen kiikarista osumapisteen kohdalleen, ammun vielä pari tarkistuslaukausta ja parin päivän päästä olen taas kopissa.

Nyt saan kokeen läpi ensimmäisellä yrittämällä.

Valtava kivi putoaa niskastani.

Lainsäätäjällä saattoi olla sittenkin ajatusta, kun ampumakoetta uudistettiin vuonna 2006 niin, että liikkuvaan maaliin roiskimisen sijasta päätettiin keskittyä kohdistuslaukauksiin. Edullisempaa ja fiksumpaa olisi tietysti kohdistaa ase ennen koetta.

Lopuksi ampumakokeen valvojat toivottavat jahtionnea. Sitä samaa kaikille eränkävijöille.

Lähde: Hirvenmetsästäjän ikäkriisi käy kalliiksi – ESS.fi

Kategoria(t): Riistanhoito. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s