Suomeen on tullut ihmisiä tuhansien vuosien aikana

Suomalaisten sukujuuret selviävät kirkonkirjoista usein 1600-luvulle asti.

Suomessa eli pitkään omalaatuinen käsitys suomalaisten esihistoriasta. Sen mukaan suomalaiset saapuivat tänne yhtenä joukkona Volgan mutkasta.

Tarina syntyi 1800-luvulla, jolloin ajateltiin, että suomalaiset ovat vanha kansa. Se sopi romanttiseen kansallisvaltioihanteeseen.

Pitkään on tiedetty, että tuo käsitys ei ole totta

Muinais-dna:n avulla voidaan saada selville, mistä suomalaisten geenit ja ehkä myös kieli oikeasti ovat peräisin.

Alkupiste on jääkausi. Kun se loppui lähes 12 000 vuotta sitten, pari kilometriä paksun jäämassan painama maa alkoi nousta merestä.

Muutamien tuhansien vuosien aikana nykyisen Suomen alueelle saapui pieniä metsästäjä-keräilijöiden ryhmiä.

Tämä on päätelty arkeologisten löytöjen perusteella

Tuon porukan jäljiltä on jäänyt kaikenlaista: kivisiä nuolenkärkiä, kvartsista hakattuja työkaluja ja jopa kalaverkko. Tämä niin sanottu Antrean verkko säilyi ällistyttävät 10 000 vuotta Karjalan kannaksella.

Aluksi Suomeen tehtiin kesäisiä kalamatkoja, sitten jäätiin myös talveksi. Avannoista sai hylkeitä harppuunalla, ja kevättalvella metsästettiin hirviä, kun metsissä hohtava hanki kantoi hiihtäjää.

Vielä viisituhatta vuotta sitten Suomessa oli autiota

Ihmisiä oli enimmillään ehkä parikymmentätuhatta. Kaikille riitti riistaa ja hienoja hiekkapoukamia, joille leiriytyä. Ensimmäiset talotkin rakennettiin, osittain maan sisään.

Arkeologisten löytöjen perusteella vaikutteita on tullut jatkuvasti monesta suunnasta, ehkä uutta väkeäkin.

Rautakauden (500 eaa. – 1 300 jaa.) loppupuolelle eli noin vuoteen tuhat. Silloin Skandinaviassa valtaa pitivät heimopäälliköt, viikingit. Suomen alueella eli ehkä jo 50 000 ihmistä.

Kivikautisia ihmisjäännöksiä Suomesta ei ole toistaiseksi löydetty lainkaan. Pronssikautisiakin (1 500 eaa. – 500 eaa.) on harmillisen vähän, ja nekin ovat palaneet. Pronssikauden heimoyhteisöissä vainajat yleensä poltettiin ja palaneet luut peitettiin kiviröykkiöiden alle. Näitä hautaröykkiöitä on löydetty Suomesta tuhansia.

Palaneita pronssikautisia luunpalasia on tallessa Kansallismuseon kokoelmissa. Palaneesta luusta ei ainakaan vielä osata eristää dna:ta.

”Rautakauden loppu Suomessa ei ollut kovin erilaista aikaa kuin maaseudun 1800-luku ennen teollistumista”, hän sanoo.

Elanto tuli jo viljelystä, kotieläimiäkin oli

Käytiin kauppaa, kulkureitit ulottuivat merelle. Euraasian suuria jokia pitkin päästiin Välimerelle asti.

Talot oli pystytetty hirrestä, mutta niiden seinät olivat vielä oksapunosta ja silattu savella. Savupiippuja ei ollut.

Lähde: Keitä me olemme?

Kategoria(t): Riistanhoito. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s