Posiolaisen Martti Loukusan 55-vuotisen metsästäjäuran aikana moni asia on mullistunut – 90-luvulla elänyt huippukoira Nalle muistetaan yhä

Suomenpystykorva Jepellä on vielä vähän koiran kujeita, se kun on vasta toisella ikävuodellaan. Jepestä tulee toivottavasti hyvä uusi metsästyskaveri Martti Loukusalle.

Hän on metsästänyt jo 55 vuotta ja ohjannut Posion riistanhoitoyhdistyksen toimintaa 26 vuotta.

Mulla on ollut pystykorva aina. Jos lintumetsällä kulkee ilman koiraa, sitä sattuu lintuihin tai ei satu. Koira löytää linnut paremmin, ja se voi saada linnun puuhun haukkuun.

Pystykorva tuli posiolaismetsän reunaan Kuivaniemeltä, josta Loukusa löysi netistä pentuilmoituksen. Viime syksynä Jepellä oli metsässä hyvät liikkeet, mutta tämä syksy näyttää, millainen metsästyskoira siitä kehkeytyy.

Pystykorvalle ominaista metsällä on, että se pysyttelee lähistöllä

Sitä ei tarvitse illalla hakea tutkan kanssa niin kuin hirvikoiraa, Loukusa toteaa.

Sanotaan, että yhdellä metsästäjällä on elämänsä aikana yksi huippukoira.

Meillä se on ollut Nalle 1990-luvulla. Se oli kaikin puolin hyvä. Sitä kun yhden kerran kielsi porosta, niin se ei sen jälkeen haukkunut poroa. Samoin oravasta. Mutta linnun perään se oli.

Hirvenpyynti on Posiolla nykyisin tärkein metsästysmuoto. Loukusan mukaan metsästäjistä suuri osa ei pyydä mitään muuta.

Noin puolet täällä hirveä metsästävistä on kirjoilla muualla, mutta iso osa on täkäläisten metsästysseurojen jäseniä. Viime vuonna oli noin tuhat hirvenpyytäjää, ja heistä muualla asui noin 500.

Tänä vuonna Pohjois-Suomeen saatiin selvästi vähemmän hirvenkaatolupia kuin viime vuonna.

Hirvien määrä on kuitenkin paljon suurempi kuin esimerkiksi vuonna 1973, jolloin Loukusa lähti hirvimetsään ensimmäisen kerran.

Jepen toimenkuvaan kuuluva metsäkanalintujen pyynti alkaa 10. syyskuuta.

Riistakolmiolaskennat kertoivat kanalintukantojen kohentuneen edellisistä heikoista vuosista, mutta Loukusa vetoaa metsästäjien maltin säilyttämiseksi.

Varsinkin emolintuja kannattaa säästää, jotta kannan vahvistumiselle saadaan jatkuvuutta, hän sanoo.

Posiolla paikalliset metsästäjät linnunpyynnissä ovat vähentyneet, vaikka lupametsästäjien määrä on säilynyt entisellään.

Ennen kairassa kuului yksi pauke, kun pyyntikausi oli alkanut. Nyt kuulee vain harvoja yksittäisiä laukauksia, Loukusa vertaa.

Loukusa sai metsästyskortin vuonna 1964. Kanalinnunpyynti oli hänelle jo silloin ykkönen.

Kanalintujen metsästysaika kesti joulukuun loppuun. Joskus hiihdin joululomalla teeriä katselemassa, Loukusa kertoo.

Metsähanhia Loukusalla oli tapana käydä yrittämässä selkosesta ensimmäisenä metsästyspäivänä. Se on jäänyt, ja hanhi on pitkään ollut rauhoitettukin.

Loukusan lapsuuskoti oli ja mökki on Livojärven rannalla, mutta karun järven vähäiset vesilinnut eivät ole houkutelleet.

Lopetin vesilinnunpyynnin kokonaan vuonna 1993, kun lyijyhaulit siinä kiellettiin. Sorsanmetsästäjät ovat Posiolla menneet muutenkin aika vähiin.

Rannalla asuminen johti intohimoiseen moottorivetouistelun harrastamiseen jo 1980-luvun alussa.

Kesäisin olen paljon vesillä, eniten Livolla.

Taimen on se, mitä lähden hakemaan. Eri asia, mitä sieltä saa.

Yli-Kitkasta taimenta on Loukusan kuuleman ja itse kokeman mukaan noussut tänä kesänä selvästi vähemmän kuin vuosi sitten.

Sakeaan sumuun järvellä joutuminen on ainoa tilanne, jossa Loukusa käyttää karttaohjelmaa.

Lintumetsällä käyn samoissa tutuissa maisemissa ja niin pienillä alueilla, että kiertelyn jälkeen osaan kyllä autolle takaisin.

Keski-iän nouseminen paikallisessa metsästäjäkunnassa uhkaa hankaloittaa esimerkiksi hirvenpyyntiä, joka kysyy kuntoa.

Tänä vuonna Posiolla on suorittanut metsästäjätutkinnon yksi nainen ja yksi mies, Loukusa toteaa.

Naisten osuus uusista metsästäjistä on kasvanut

Riistanhoitoyhdistyksen tehtäviin tarvittaisiin nuorempaa väkeä.

Toivon, että esimerkiksi ampumakokeiden valvonta innostaisi nuorempia. Kokeiden tiedot kirjataan nyt läppärillä sähköiseen Omariistaan suoraan ampumaradalta, Loukusa sanoo.

Mobiili- ja verkkopalveluna toimiva riistahallinnon asiointipalvelu oma.riista.fi tuottaa riistatietoa ja näyttää käyttäjälle hänen omia tietojaan.

Kaikkien yhdistysten on pitänyt käyttää palvelua tämän vuoden alusta lähtien. Rekisteröityneitä käyttäjiä on jo yli 150 000.

Toiminnanohjaajalle riistanhoitoyhdistyksessä kuuluvat muun muassa juoksevien asioiden hoitaminen, neuvonta ja koulutus, petoyhdyshenkilön tehtävät sekä metsästyshallintona metsästyksenvalvonta ja metsästäjätutkintojen ja ammuntakokeiden vastaanotto.

Riistanhoitoyhdistys on valtionapua saava paikallinen riistaviranomainen.

Loukusa on 70-vuotias, ja hän on toivonut seuraajaa toiminnanohjaajaksi jo pari vuotta. Syksyllä taas yritetään löytää joku tähän hommaa

Lähde: Posiolaisen Martti Loukusan 55-vuotisen metsästäjäuran aikana moni asia on mullistunut – 90-luvulla elänyt huippukoira Nalle muistetaan yhä | Pohjois-Suomi | Kaleva.fi

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s