Eraus karhu on helppo saalis – vasta itsenäistynyt nuori karhu pakenee koiraa väärään paikkaan

Saman vuoden penikkaa ei saa ampua, mutta vuoden vanha eraus on helppo saalis, kun karhunmetsästys alkaa

Nuorten karhujen tielle tulee uusia vaaroja, kun karhunmetsästys torstaina alkaa.

Saman vuoden talvella syntyneet pennut ja niiden emä ovat vielä rauhoitettuja

Emon hiljattain vieroittamat, vuotta vanhemmat eraukset ovat sen sijaan luvallista ja helppoa riistaa. Ne pakenevat koiran edellä kerkeästi puuhun, mistä ne on kätevää ampua.

Hiukan karhunuorisoa suojaa se, että metsästäjät mieluiten pyytävät ison, täysikasvuisen eläimen.

Karhunpentujen syntymä ajoittuu tammikuun alkuviikoista helmikuun puoliväliin. Penikoita syntyy tavallisimmin kaksi, mutta joskus jopa neljä, kuten Ilomantsissa keväällä 2015.

Vaikka kookkaimmat naaraskarhut painavat 150 kiloa, pennut ovat syntyessään vain neljänneskilon painoisia, sokeita, lähes karvattomia, hyvin avuttomia ja imetyksen aikana puolihorroksessa. Tästä johtuen niiden energiankulutus on vähäistä.

Karhun maito on erittäin ravitsevaa

Sen rasvaprosentti on 20. Siksi penikoiden kasvu on niin nopeaa, että ne painavat kesäkuussa jo puolenkymmentä kiloa.

Tätä ennen penikat ovat leikkineet pesän suuaukon luona, kiipeilleet lähipuissa, mutta eivät ole saaneet lähteä kauemmas.

Urokset tappavat ensiravinnokseen keväisin hirven taikka Lapissa poron, useimmiten niiden vasan. Raatojen makoisat tuoksut houkuttelevat, mutta emo ei uskalla johdatella penikoitaan haaskojen luo. Urokset saattaisivat tappaa ne, jotta saisivat näin yksinäiseksi jääneen naaraan heti kiimaan.

Kesän ajan penikat seurailevat hyvässä kurissa emoaan, joka pitää jatkuvasti vahtia, ettei yllätyksiä pääse tapahtumaan. Imettäessään naaras heittäytyy selälleen, jolloin penikoilla on mahdollisuus imeä. Vaaran uhatessa tai leikkiessään pennut kipaisevat nopeasti puuhun.

Syksyllä jälkeläisten paino on kohonnut jopa lähelle neljääkymmentä kiloa

Talven ne viettävät emon kanssa samassa pesässä. Naaras kaivaa sen maahan taikka valitsee paikaksi kiviluolan. Urokset talvehtivat joskus ”korjuulla”, maahan saakka ulottuvien tiheiden kuusenoksien suojassa sen jälkeen, kun lumi on ne kietonut vaippaansa.

Seuraavana keväänä penikoita kutsutaan erauksiksi. Silloin naaras tulee uuteen kiimaan, ja penikoiden on erottava emästään.

Testamentti ja tarvittavat elämän ohjeet on annettu, ja itsenäinen, joskus koviakin koettelemuksia tarjoava elämä alkaa. Jos eraukset eivät eroa naaraasta, uros tappaa ne.

Eraukset elävät kesän yhdessä

Ne käyttävät muutoin samoja ravintolähteitä kuin aikuisetkin, mutta eivät kykene vielä saalistamaan eläimiä.

Metsästä löytyy kuitenkin muiden petojen jäljiltä haaskojen jätteitä, jotka on käytettävä tarkoin hyväksi.

Pehmeäksi tiivistynyt, maatunut turve on hyvä lämmön eristäjä ja pehmoinen makuualusta. Pesään ei tarvitse kantaa enempiä pehmikkeitä.

Ennen talvipesään menoaan karhut liikkuvat vain vähän ja paastoavat niin, että ruoansulatuskanava tyhjenee.

Suoliston seinämistä irtoavista aineista muodostuu peräsuoleen tukko, joka voi olla jopa neljänkymmenen sentin mittainen. Metsästäjät ovat kutsuneet sitä ammoisista ajoista saakka pihkatapiksi.

Eraukset viettävät usein elämänsä ensimmäisen itsenäisen talven samassa pesässä, mutta voivat ne jo syksyllä erotakin viettämään talvea yksikseen.

Kun kevätaurinko taas lämmittää luontoa, alkaa nyt kaksivuotias nuori nallikka virkistyä aikuisten yksilöiden tavoin, katselee pesäaukosta ja lähtee lopulta etsimään einettä.

Pakkasen maukkaiksi mehurakkuloiksi palelluttamat puolukat ensipälvissä suovat tyydytystä ensihätään. Pihkatappi poistuu, ja suoliston toiminta normalisoituu.

Talviunensa aikana karhu hajottaa virtsan sisältämän typen ja tuottaa siitä aminohappoja, joista osa käytetään sokerin valmistukseen ja osa valkuaisaineiden synteesiin jopa niin tehokkaasti, että keväällä karhulla saattaa olla veressä korkeampi valkuaisainepitoisuus kuin syksyllä.

Eraus on helppo saalis – vasta itsenäistynyt nuori karhu pakenee koiraa väärään paikkaan – Karhu – Tiede – Helsingin Sanomat.

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s