Maamme yleisin suurpeto ei ole susi tai karhu

Yleisin suurpetomme on harmaahylje, eläin jonka lukumäärä merialueillamme ylittää kolminkertaisesti muiden petojen yhteenlasketut kannat.

Sen kalastolle ja kalastukselle aiheuttamat tuhot myös ylittävät kaikkien maapetojen yhteensä aiheuttamat vahingot.

Yksi harmaahylje eli halli syö päivässä kalaa viitisen kiloa. Suomen merialueilla hylkeiden määrä on yli 15 000 yksilöä, menee kalaa niiden suihin yli 75 tonnia joka päivä eli n. 30 miljoonaa kiloa vuodessa. (Kts. kalastuskiintiöt)

Hallit syövät helposti tarjolla olevaa kalaa, ammattikalastajien rysän ympärillä pyörivää  kalaa, jonka pitäisi löytää tiensä myös sinun ruokapöytääsi. Pienempi saalismäärä nostaa yksikkökustannuksia ja sitä kautta pöytään päätyvän kalan hintaa.

Hylkeiden metsästys on vaativaa ja vaarallistakin

Tutkimusten mukaan hallit vievät kalaa pyydyksistä ja verkkoaltaista sekä samalla rikkovat verkkoja. Eikä mitä tahansa kalaa, vaan niille kelpaa siika, taimen ja lohi. Roskakaloja ne tuskin koskevat, vaikka verkot olisivat sellaista vääränään.

Niillä ei ole luontaisia vihollisia, on metsästys ainoa keino rajoittaa kasvavaa kantaa.

Hallin metsästysaika on huhtikuun 16. päivästä 31. joulukuuta metsästyslain 10 §:n nojalla annetun alueellisen kiintiön puitteissa. Norppa Suomen riistakeskuksen myöntämällä ML 10 §:n mukaisella pyyntiluvalla 1.9. – 15.10. ja 16.4. – 31.5.

Europarlamentin 2015 hyväksymän direktiivin mukaan kalakantojen suojelua varten tapahtuvasta pienimuotoisesta hylkeenpyynnistä saatujen tuotteiden kauppa kielletään, inuiittien ja muiden alkuperäiskansojen tekemien tuotteiden myynti sallitaan edelleen.

Perämerellä tavataan myös norppaa, joka on kuitenkin rauhoitettu. Kuinka nämä kaksi lähekkäin asuvaa eläintä erottaa toisistaan metsästystilanteessa?

Hallilla on pitkä, suora kuono, vanhoilla uroksilla lähes kyömy. Sivulta katsottuna silmä on kuononkärjen ja takaraivon puolivälissä. Nuoren hallin erottaminen norpasta voi toisinaan olla vaikeaa.

Itämerennorpan kuono on lyhyt ja silmä on sivusta katsottuna lähempänä kuononkärkeä kuin kallon takareunaa. Norpan otsapenger on selvä

Myös eläinten käyttäytyminen luonnossa eroaa jonkin verran toisistaan.

Hallit karttavat ”kovaa jäätä” ja viihtyvät jäälautoilla ja avoveden läheisyydessä, kun taas norppaa tapaa paremmin kiintojäältä, jossa sen pyynti oli aikoinaan ajopuupyyntiä. Hallit kokoontuvat laumoihin, jossa ne makaavat keväällä isoissakin porukoissa vaihtaen karvaansa ja lämmitellen auringossa.

Norpatkin viettävät keväällä kiintojäällä laatuaikaa löhöillen ja karvaa vaihtaen. Ne pitävät kiintojäällä avoinna muutamia hengitysreikiä ja makuupesää, jonne naaraat kuuttivat. Hallia erakkomaisempi norppa viihtyy paremmin yksinään omalla reviirillään.

Todennäköisesti nuoremmat yksilöt viettävät aikaa kevätauringossa rannempana jäätiköllä, jossa ne käyttävät pääsääntöisesti hyväkseen matalikoista muodostuneita saumoja, josta on hyvä ja turvallinen kulkea jäälle.

Halli on erittäin valpas se kartoittaa ympäristöään tiiviiseen tahtiin päätään nostamalla. Hylkeellä on hyvä hajuaisti ja ihmisen tuoksu laukaisee pakoreaktion nopeasti, vähänkin vaaraa havaitessaan se liukuu nopeasti veteen. Tällöin sen uteliaisuus kuitenkin korostuu ja pää pyörii kuin periskooppi tutkailemassa häiriön aiheuttajaa.

Kun hylje on paikallistettu jäälautalta, siirrytään rauhallisesti tuulen alle.

Hyljestykseen tarvitaan äänenvaimentimella varustettu ase, josta ammuttavan pehmeän puolivaippaluodin lentorata on mahdollisimman suora.

Käytettyjä kivääri kaliipereja ovat mm. 243 Win, 6,5x55SE, 6 mm PPC, 7 mm Rem mag ja 30-06. Tärkeintä on vahva tappovaikutus. Hylje itsessään on iso, mutta kuolettava osuma-alue on todella pieni n. 2 euron kolikon kokoinen, sillä hyvän sydänosumankin jälkeen hylje ehtii usein sukeltaa veteen ennen kuolemaa.

Tavallisesti pyynti tapahtuu kaukana merellä, jossa hylkeet ovat kerääntyneet jäälle tai luodoille lepäämään suuriin laumoihin.

Veteen hylkeitä ei yleensä kuitenkaan ammuta, sillä tarkoituksena on ottaa saalis talteen. Kuolettavan osuman saanut hylje vaipuu pohjaan ja sieltä se on vaikea ilman sukeltajaa saada ylös.

Normaalisti kalliolla tai jäällä makailevaa hallia ammutaan 50-300 metrin etäisyydeltä aivojen alueelle, jolloin osuman saanut hylje jää paikoilleen. Tämän jälkeen eläimen luokse on päästävä pikaisesti varmistamaan saaliin saanti.

Hylkeenpyytäjä käyttää aina jääkenkiä. Kenkien pohjien teräsnastat estävät liukastumisen jäillä liikuttaessa. Kahdella jalaksella varustettu jolla on hyvä vene hyljejahtiin. Jalasten avulla sitä on helppo vetää jäällä.

Kun jäällä liikutaan pidempiä matkoja, käytetään hyljesuksea eli ajopuuta. Tämä lähes viisi metrinen suksi toimii potkukelkan tavoin. Sen keskellä on potkuttelupaikka, kuten potkukelkoissa. Potkukelkan etuosaan metsästäjä voi kiinnittää aseensa sekä muut varusteensa. Hyljesuksella onnistuu myös saaliin kuljettaminen.

Kun jäällä makaileva hylje on löytynyt, voidaan sitä lähestyä noin 800 metrin etäisyydelle. Loppumatka edetään ryömien suksen päällä matalana sopivaan ampumapaikkaan.

Metsästäjä hyödyntää lähestyessään näkösuojia ja lähestyy riistaeläintä tuulen alta. Lähestyminen on tehtävä huolella ja siihen menee usein vähintäänkin 60 miuuttia aikaa.

Sopivan etäisyyden saavutettuaan metsästäjä valmistautuu ampumaan. Kun kaikki on valmista, metsästäjä viheltää, jolloin hylje nostaa päätään ja luoti lähtee matkaan. Laukauksen onnistuessa, hylje jää siihen paikkaan.

Saaliin käsittely

Harmaahylje uros on 2,5–3,3 metriä pitkä ja painaa jopa 300 kg ja naaras 1,6–2 metrin pituisia ja 100–150 kg.

Ammutusta hylkeestä otetaan talteen rasva, joka keitetään arvokkaaksi traaniöljyksi. Upeasta taljasta saa trofeen tai kestävän asusteen.

Itämeren norpan, kirjohylkeen ja hallin sekä niistä valmistettujen tuotteiden kaupasta säädetään hyljetuotteiden kaupasta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1007/2009, yksityiskohtaisista säännöistä hyljetuotteiden kaupasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1007/2009 täytäntöönpanemiseksi annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 737/2010 ja hyljetuotteiden kaupasta annetussa laissa (904/2014). (7.11.2014/905)

Grönlantilaiset hylkeenpyytäjät ovat puolestaan menettäneet 90 prosenttia hylkeennahan myynnistään, koska EU on kieltänyt hyljetuotteiden kaupallisen hyödyntämisen. Vaikka kielto ei koske inuiitteja, se on huonontanut hylkeennahan mainetta.

Mm. Ruotsalaiset, Tanskalaiset ja Ahvenanmaalaiset kalastajajärjestöt vaativat poliitikkoja laatimaan ”terveelle järjelle” perustuvia lakeja.

Käytännössä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1007/2009, tekee hylkeiden metsästyksen mahdottomaksi. Vaikka kansallinen lainsäädäntö mahdollistaisi metsästyksen.

Lähde: Metsästysblogi, riistareseptit – Terveiset ravintoketjun huipulta: Hylkeiden metsästys on tärkeää

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s