Ruotsissa hirvikärpänen jättää ihmisen rauhaan – Suomessa ei, ja sille on syynsä

Hirvikärpäset ovat tuttu vaiva syksyisessä metsässä, mutta yllättäen Ruotsin puolella näistä hyönteisistä ei olekaan samanlaista riesaa. Aggressiivisuus on Suomen hirvikärpästen omaa typeryyttä.

Syksyisin metsässä liikkuvaa kiinnostaa luonnollisesti miten hirvikärpäsen puremilta voisi suojautua. Mutanen nostaa mekaaniset esteet, kuten suojavaatteet, toimivimmaksi vaihtoehdoksi.

Hyttysten karkotukseen käytetyt kemialliset aineet eivät tietääkseni hirvikärpäsiin tehoa.

Hirvikärpäset hakeutuvat ennen kaikkea pään alueelle, joten suojaavat päähineet ovat hyvä keino varautua metsäretkelle.

Väittävät, että myös vaatteen värillä on jotain väliä, mutta se on kiistanalaista. Hirvikärpänen on hyönteinen, joka havaitsee liikkeen ja lämmön. Vaatteen väri tuskin vaikuttaa merkittävästi.

Määrää riippuu hirvistä

Hirvikärpästen kannassa on vaihtelua vuosittain. Niiden määrä riippuu keskeisesti hirvien kannasta, ja hirvikanta taas vaihtelee riistanhoidollisista syistä, Mutanen kertoo.

Hirvikärpäsiä ei vielä esiinny Suomessa koko hirvien esiintymisalueella.

Kotelon kehittyminen vaatii pitkän kesän, joten hirvikärpäset eivät välttämättä leviäkään aivan pohjoiseen.

Suomessa hirvikärpäsiä on tavattu ainakin 1960-luvulta alkaen. Laji on saapunut tänne todennäköisesti idästä päin.

Voi olla, että hirvikärpänen on myös paluumuuttaja. Hirvet metsästettiin aikanaan lähes sukupuuttoon. Samalla hirvikärpänen on voinut kuolla sukupuuttoon.

Suomeen saapuneen hirvikärpäsen alkuperää ei kuitenkaan tiedetä varmasti, Mutanen toteaa.

Miksi hirvikärpänen ylipäätään käy ihmisen kimppuun?

Se onkin sitten hyvä kysymys.

Ihmiseen laskeutuminen on hirvikärpäseltä virhe. Laskeuduttuaan ihmisen iholle hirvikärpänen tiputtaa siipensä. Käytös on tyhmää ja luonnonvalinta karsii pois sellaisen käytöksen.

Naapurista löytyy hirvikärpästen kanta, joka käyttäytyykin Suomessa tavattua fiksummin.

Ruotsissa hirvikärpänen käyttäytyy vähemmän aggressiivisesti.

Hirvikärpäsiä on tutkittu Oulun yliopistossa ja eroa on huomattu käytöksen lisäksi esimerkiksi koossa.

Suomessa hirvikärpänen on isompi. Geneettistä eroa ei kuitenkaan löytynyt, joten kyseessä on sama laji.

Syytä suomalaisen hirvikärpäsen aggressiivisuuteen ei osata tarkkaan kertoa, mutta teorioita löytyy.

Suomeen hirvikärpänen on tullut todennäköisesti idästä päin, jossa se ei ole tottunut suuriin ihmismääriin.

Se ei ole ollut siis vielä niin pitkään ihmisten kanssa tekemisissä, että olisi lopettanut tyhmän käytöksen, Mutanen summaa.

Lähde: Ruotsissa hirvikärpänen jättää ihmisen rauhaan – Suomessa ei, ja sille on syynsä – Satakunnan Kansa

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.