Haluatko ekologista lihaa? Mene metsälle

Monilta on hävinnyt todellisuudentaju siitä, mistä ruoka tulee.

Metsästystä pidetään pahana, koska eläin kuolee silmien edessä. Teurastamon possu vain ilmestyy kylmätiskiin sopivasti paloiteltuna.

Riistaeläimet saavat kuitenkin elää vapaudessa, eli oletettavasti elävät tuotantoeläimiä parempaa elämää. Eikö tämä tee riistasta eettisemmän vaihtoehdon?

Ekologisuudesta puhumattakaan. Riistalihahan olisi ykkösvaihtoehto, jos ei haluta luopua lihasta, mutta halutaan pienentää hiilijalanjälkeä.

Riistalihan saatavuus on varmasti suurin ongelma

Riista harvoin päätyy tavallisen kaupunkilaisen lautaselle, jos ei itse metsästä. Ruuan tuotantoketjut ovat niin säädeltyjä, että riista jää usein metsästysporukan omaan käyttöön tai tuttaville.

Riistaa kuitenkin olisi metsässä saatavilla enemmän kuin mitä käytetään. Esimerkiksi valkohäntäpeuralupia jää Etelä- ja Länsi-Suomessa vuosittain käyttämättä, sillä metsästäjiä ei ole riittävästi eikä lihaa saada myyntiin.

Mielestäni ongelman voisi ratkaista innostamalla lapsia ja nuoria metsästyksen pariin. Metsästystä harrastavien ikäjakauma on varsin elämän ehtoopuolinen, joten olisi tärkeä saada lisää nuoria harrastajia.

Samalla lapset ja nuoret oppisivat kulkemaan metsässä ja tuntemaan eläimiä. Ymmärrys ruuan alkuperästä ja tuotantoketjusta lisääntyisi.

Metsästysharrastuksessa oman ruuan hankkimisen lisäksi pääsee liikkumaan luonnossa ja viettämään aikaa muiden erähenkisten ihmisten kanssa.

Metsästyksen tärkeä rooli korostuu myös vieraslajien torjunnassa ja hirvieläinkolarien vähentämisessä. Suomessa ei ole tarpeeksi petoeläimiä pitämään tiheää hirvieläinkantaa kurissa, eikä haitallisille vieraslajeille kuten supikoirille löydy kilpailijoita.

Metsästys ei saisi hävitä, vaikka harrastajamäärät todennäköisesti vähentyvät lähivuosina. Metsästyksen pariin tarvittaisiinkin uusia, innokkaita ja vastuullisia harrastajia.

Myös metsästysseurat voisivat pohtia, miten saisivat nuoria innostettua riveihinsä ja toivottaa tytöt ja naisetkin avoimemmin tervetulleiksi toimintaan.

Vaikka olen kaupungissa kasvanut, ei metsästys ole minulle koskaan ollut vieras asia.

Suvustani löytyy innokkaita metsästäjiä.

Erityisesti isoisäni kävi aikoinaan aktiivisesti hirvi- ja peurametsällä, ja isoäitini tekemät hirvilihapullat olivat lapsuuden suurinta herkkua. Nykyään en enää syökään lihaa muuten kuin riistan muodossa.

Uudemman kerran kiinnostukseni metsästystä kohtaan heräsi yliopistossa, sillä monet opiskelukaverini harrastavat metsästystä.

Olen ollut mukana opiskeluporukan hirvijahdissa ajomiehenä ja muutenkin perehtynyt enemmän lajiin.

Syksyllä aion vihdoin hankkia itselleni metsästyskortin. Saa nähdä, miten oma metsästysharrastukseni lähtee siitä kehittymään.

Lähde: Haluatko ekologista lihaa? Mene metsälle – Maaseudun Tulevaisuus

Kategoria(t): Riistanhoito. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.