Mustikka kukki paikoin heikosti – tarvitsee hyönteisiä pörräämään ympärilleen, tykkää harvennushakkuista

Tänä kesänä piirakan marjoihin joutuu kuitenkin näkemään enemmän vaivaa kuin tavallisesti. Luonnonvarakeskus ennakoi juhannuksen alla, että sadosta tulee enintään keskinkertainen.

Syitä on monia. Mustikka kukki paikoin heikosti. Myös sääolot ja pölyttyminen vaikuttivat satoon.

Mustikka tarvitsee hyönteisiä pörräämään ympärilleen. Mustikkaa pölyttävät kimalaiset, kärpäset ja kovakuoriaiset nähtävästi myöhästyivät kukinnasta. Ne eivät lentäneet silloin, kun olisi pitänyt.

Sadot vaihtelevat voimakkaasti vuodesta toiseen. Usein runsaat ja heikot sadot vuorottelevat.

Mustikka on puolivarjoisten metsien laji

Mustikkaa tavataan kaikkialla Suomessa, mutta runsaimmillaan se on tuoreissa kangasmetsissä.

”Väljä kangasmetsä tarjoaa sopivasti valoa ja kosteutta”, kertoo tutkija Tiina Tonteri Luonnonvarakeskuksesta. Mustikka menestyy, kun puut varjostavat sopivasti.

Luonnonvarakeskuksen seurannoissa mustikka on kangasmetsien aluskasvillisuuden kolmanneksi yleisin kasvi. Edellä ovat puolukka ja seinäsammal.

Mustikka on puolivarjoisten metsien laji, joka viihtyy erityisesti kuusen ja männyn kaverina. Suomen runsaimmat mustikkaseudut ovat Pohjois-Karjalan ja Kainuun kuusivaltaisissa vaaramaisemissa.

Mustikan peittävyys eli versojen osuus metsämaan pinta-alasta on puolittunut 1950-luvulta. Eniten rassaa koko metsän kaataminen.

Mustikka ei menesty aukoksi parturoidulla metsämaalla

Osa versostoista silppuuntuu, ja metsän lämpö- ja kosteusolot muuttuvat mustikalle epäedulliseksi.

Varjoisten metsien ohutlehtisenä kasvina mustikka kestää huonosti paahdetta ja kuivuutta. Tilalle tulevat heinäkasvit ja ruohot. Joskus hakkuuaukkoon jää pieniä kosteita taskuja. Niissä mustikka saattaa vielä sinnitellä.

Mustikka toipuu hitaasti uudistushakkuista. Vanhoille apajille ei ole asiaa pitkiin aikoihin.

Vielä 20 vuotta avohakkuun jäljiltä mustikan peittävyys on tuoreissa kangasmetsissä keskimäärin vain viisi prosenttia, noin neljännes siitä mitä vastaavissa varttuneissa metsissä. Kehnojen satojen kausi saattaa kestää jopa 30–40 vuotta.

Nahkealehtinen puolukka ei kärsi myllerryksestä yhtä paljon kuin mustikka. Se kestää kuivuutta ja hyödyntää lisääntyvän valon tehokkaasti. Puolukka marjoo avohakkuun jäljiltä hyvin jo ennen kuin puusto on palautunut.

”Mustikka ei ole häviämässä mihinkään”, sanoo Tonteri.

Selitys löytyy metsien rakenteesta. Puusto on viime vuosikymmeninä ikääntynyt ja järeytynyt. Vanheneva metsä tarjoaa mustikalle sopivasti varjoa, joskus liikaakin.

Mustikkaa peittää nyt noin 20 prosenttia varttuneiden tuoreiden kangasmetsien pinta-alasta. Kuivahkoilla kankailla peittävyys on noin 10 prosenttia.

Monin paikoin mustikka on jopa runsastunut

Se kukoistaa erityisesti turvekankailla. Ne ovat entisiä soita, jotka on ojitettu ja kuivatettu vuosikymmeniä sitten metsätalouden tarpeisiin.

”Avohakkuuta paljon haitallisempaa on voimakas maanmuokkaus. Se rikkoo mustikan maarönsyt”, Tonteri sanoo.

Maan päällä näkyvä varvikko on vain pieni osa mustikasta. Suurin osa kasvustosta piilottelee maanalaisissa varsissa ja rönsyissä, joihin mustikka varastoi keräämänsä ravinteet.

Ne rikkoutuvat, kun metsämaata äestetään, laikutetaan tai mätästetään hakkuun jälkeen. Muokkaus pilkkoo kasvustoja, ja mustikan leviäminen maarönsyistä heikkenee.

Vielä enemmän kasvustoja runtelee energiapuun korjuu, jossa maasta revitään juuria ja kantoja. Luonnonvarakeskuksen tietojen mukaan energiapuun kysyntä ja korjuu vilkastuivat viime vuonna.

Energiapuun korjuun aiheuttama myllerrys ei jää pysyväksi. Paikka toipuu pikku hiljaa, kun uudet puut kasvavat takaisin mustikkametsäksi.

Mustikka pitää harvennushakkuista

Luonnonvarakeskuksen tutkimuksessa mustikka runsastui pienellä viiveellä, kun kasvatusmetsiä harvennettiin.

Mustikka hyötyi siitä, että valo lisääntyi. Koealat sijaitsivat erityyppisissä metsissä ympäri Suomea.

Talousmetsissä mustikka voi Tonterin mukaan pärjätä jopa luonnontilaista metsää paremmin. Selitys löytyy tässäkin valon lisääntymisestä.

Liian tiheä kuusikko ei päästä tarpeeksi valoa kenttäkerrokseen. Tehohoidetuissa männiköissä mustikka marjoo usein runsaasti.

Mustikan määrää voikin lisätä sopivalla metsänhoidolla.

Mustikka todennäköisesti hyötyisi jatkuvasta kasvatuksesta, jossa kaikkia puita ei kaadeta kerralla. Siinä maa pysyy jatkuvasti puuston peittämänä. Sopiva varjostus takaa hyvän mustikkasadon.

”Yhtä lailla mustikka voi menestyä avohakkuisiin ja metsänviljelyyn perustuvassa metsänhoidossa, kunhan sen tarpeet otetaan huomioon”, Tonteri sanoo.

Mustikka pitää lumesta ja kosteudesta

Hiipuva peite ei tarjoa riittävää suojaa. Jos aurinko sulattaa lumen liian aikaisin keväällä, mustikka kärsii kuivumisesta pakkasella. Kevät- ja kesähallat rokottavat versoja ja kukkia.

Varhaisten keväiden takia kukintaa alkaa ja päättyy aikaisin.

Pölyttäjät eivät välttämättä ehdi mukaan. Kuivat ja kuumat kesät haittaavat puolivarjoisiin, kosteisiin oloihin tottuneen mustikan menestystä.

Luonnon tuottokyky on huima.

Vain alle kymmenen prosenttia mustikan sadosta päätyy poimijoiden ämpäreihin. Loppu menee eläinten suihin tai sienten ja mikrobien ravinnoksi, siis takaisin luonnon kiertokulkuun.

Kuinka vanhaksi mustikka voi elää?

Mustikan varvut eli ilmaversot elävät vuosia, enimmillään noin 15 vuotta, mutta emokasvi voi sinnitellä elossa vuosikymmeniä.

Mustikasta suuri osa on piilossa on piilossa rönsymäisinä maavarsina varvikon alla. Niistä nousee koko ajan uusia ilmaversoja.

Mustikka kasvattaa suuria klooneja, joissa jokainen yksittäiseltä näyttävä kasvi on toisen kopio.

Koko kasvusto on siis samaa yksilöä. Tutkimusten mukaan yhden maavarren muodostama klooni voi pysyä hengissä jopa 30 vuotta.

Lähde: Mustikoiden määrä on vähentynyt rajusti, ja taustalla ovat myös ihmisten toimet – Tiede | HS.fi

Kategoria(t): Metsänhoito Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.