Ravustuksen ABC

Varsinkin maaseudulla on tapana varotella kissanomistajia ravustuskauden lähestyessä, että kannattaisi sitten katsella vähän tavallistakin tarkemmin karvapallosi perään.

Vanhan kansan suussa kissa tiedetään nimittäin paremman laatuluokan ravunsyötiksi.

Todelliset rapuasiantuntijat, lokalahtelainen Pekka Heikkilä ja pyhärantalainen Rami Saarinen tietävät toki kissapuheetkin, mutta parempaakin miesten mukaan löytyy.

Särki on paras ravunsyötti houkuttelevan ominaishajunsa takia, mutta silakkakin käy, 20 vuotta rapuja ammatikseen kasvattanut Heikkilä sanoo.

Särkikala toimii tosiaankin parhaiten ja sen tulisi ehdottomasti tulla samasta vesistöstä kuin rapukin. Näin estetään rapuruton leviäminen, tietää puolestaan Saarinen 35 vuoden aktiivisella ravustuskokemuksella.

Mädäntynyt liha ei kelpaa ravullekaan

Syötti on aina henkilökohtainen valinta, vuonna 2003 julkaistun ”Suomen rapu – ravun nousu, tuho ja tulevaisuus” -kirjan mukaan periaatteessa mikä tahansa käy.

Kirjassa mainitaan syöttein muun muassa sammakko, kana, käärme, koiranpentu, madot ja toukat, pirunpuntarit, hiiret, sika, harakka, leipä ja tietysti se kissa.

Lisähoukuttimiksi lihanpaloihin on tiputettu joskus myös apteekissa myytävää pikiöljyä.

Rapu on vesistön puhtaanapitolaitos, jolla on ekosysteemissä iso rooli. Se iskee heti kiinni löytämäänsä lihaan, mutta mädäntynyt liha ei ravullekaan kelpaa, Pekka Heikkilä lisää.

Käytännön faktoja ja uskomuksia

Seuraavassa on muutamia ravustukseen liittyviä käytännön faktoja samoin kuin uskomuksia satunnaisessa järjestyksessä.

1) Missä?

Ilman lupaa ei missään. Ravustamista koskevat samat luvat kuin kalastustakin. Lupia saa muun muassa paikalliselta kalastuskunnalta.

2) Mistä?

Joki käy yhtä hyvin kuin järvikin. Paras on kivikkoinen ja selkeä pohja, joka tarjoaa ravulle suojapaikan.

Mutapohjaisessa paikassa rapu ei elä, sillä muta tukkii sen kidukset.

3) Milloin?

Ravustuskausi alkaa 21. heinäkuuta ja jatkuu lokakuun loppuun. Käytännössä syksyllä ei kuitenkaan enää ravusteta, sillä rapu ei mene mertaan vesien viiletessä.

4) Mihin aikaan?

Iltahämärä on paras aika, sillä silloin rapu lähtee yleensä liikkeelle.

Keskiyöllä rapu ei enää käy pyydykseen. Hämärä on luonnon vesissä hyvä, yökin parempi kuin päivä.

5) Millä?

Yleisin pyyntiväline on muovinen merta.

Erilaisia lippoja ja haavejakin on kokeiltu ja joskus rapu voi tarttua jopa siiman päässä olevaan syöttiin.

6) Koko?

Lain määräämää alamittaa ei enää ole, sen määrittävät markkinat.

Tukkuun tai ravintoloihin ei alle kymmensenttisiä yleensä hyväksytä.

Ylärajaa ei ole, mutta käytännössä kasvu pysähtyy johonkin 15 senttiin. Jokirapu tarvitsee kuudesta kymmeneen vuotta kasvaakseen myyntimittoihin, mutta täplärapu on hiukan nopeampi.

Pyyntikokoinen koiras painaa 35-40 grammaa ja naaras 30 grammaa.

7) Määrä?

Yhdessä merrassa voi olla hyvinkin parikymmentä rapua. Monen kalastuskunnan alueella mertoja saa olla kerralla vedessä korkeintaan viisi.

8) Rapurutto?

Rapurutto on sienisairaus, joka näkyy ravussa kuin palovamma tai rupi.

Ruton saanut rapu kuolee muutamassa viikossa ja yleensä ruton tulo vesistöön tappaa koko rapukannan.

Täplärapu pystyy kestämään ruttoa jokirapua paremmin. Ruttoon sairastunutta rapua voi syödä.

9) Ruton ehkäisy?

Käytön jälkeen merrat on aina hyvä desinfioida.

Lämpö on yksi tehokkaimmista tavoista eli merran voi joko keittää tai viedä esimerkiksi saunan lauteille.

10) Valmistus?

Huuhtele huolellisesti, pistä elävinä runsaaseen kiehuvaan veteen ja keitä 8-12 minuuttia.

Veteen mukaan karkeaa merisuolaa ja tilliä. Ravut ovat parhaimmillaan 6-12 tuntia keittämisestä.

Perusannos syöjää kohden on 12 rapua.

Lähde: Ravustuksen ABC

Kategoria(t): Riistanhoito. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.