Koiran silmälihas kehittyi miellyttämään ihmistä

Niin kutsuttu surullisen koiran katse kehittyi evoluution saatossa hätkähdyttävän nopeasti. Ystävämme koira näyttää söpöltä ja ihanalta, kun se katsoo meitä suurilla silmillään.

Koiran kantamuoto susi ei erityisesti halua katsoa ihmistä silmiin. Tai jos se katsoo, se on usein vihainen ja viirusilmäinen.

Liittoutuminen ihmisen kanssa teki koirasta koiran, ja se pyrkii miellyttämään meitä kaikin tavoin. Koiran evoluutio on pitkälti ihmisen miellyttämisen evoluutiota.

Nyt brittiläiset ja yhdysvaltalaiset tutkijat havaitsivat, että koiralle on evoluution saatossa kehittynyt ja vahvistunut silmäluomeen pikkulihas, jota nostamalla koiran silmä näyttää suuremmalta.

Sudella tätä lihasta ei ole. Tutkimuksen julkaisi tiedelehti Pnas.

Kyseinen lihas eli levator anguli oculi medialis kohottaa silmäluomea sisältä ja keskeltä. Tämä tuottaa samankaltaisen ilmeen kuin on surullisella pikkulapsella – siis ”surullisen koiran katseen”.

Sillä katseella koira on saanut hoivaa ja ruokaa ihmiseltä, ja siitä on evoluution saatossa tullut olennainen osa koiruutta.

Koira erkaantui sudesta noin 33 000 vuotta sitten

Se on evoluutiossa varsin lyhyt aika nisäkkäälle muuttaa lihaksiston toimintaa. Valintapaineen söpöyttä kohti on siis täytynyt olla hyvin voimakasta, tutkijat päättelevät.

Muu kasvolihaksisto on koiralla ja sudella samanlainen. Eroja on syntynyt vain silmän ympärille.

Täysin tyhjästä koiran lisälihas ei ole syntynyt. Sudella on vastaavassa paikassa lihassäiettä ja jännettä, joka ovat yhteydessä toisiin lihaksiin.

Se ei kuitenkaan toimi varsinaisesti lihaksen tavoin. Susi ei pysty sen turvin juuri kohottamaan silmäluomea.

Tutkituista koiraroduista siperianhuskylla ei ollut luomenkohottajalihasta. Koiraroduista juuri huskyt ovat muutenkin säilyttäneet susimaisia piirteitään muita enemmän.

Pelkästä söpöydestä ei silmäluomilihaksessa ole kyse. Koira on siinä poikkeuksellinen eläin, että se osaa lukea ihmisen silmänliikkeitä ja viestiä silmillään ihmismäisesti.

Suurempi silmä mahdollista paremman katsekontaktin. Siitä on hyötyä metsästyksessä.

Koiran ja ihmisen yhteispeli alkoi siitä, kun susista lauhkeimmat johdattivat esi-isämme riistan jäljille hajuaistin turvin. Kaadettuaan saaliinsa esivanhempamme heittelivät kiitokseksi lihanpaloja susille.

Vähitellen ystävyys syveni, ja koira erkaantui sudesta. Samalla vahvistui silmän funktio ystävyyden ilmaisijana ja metsästyksen viestivälineenä.

Ihminen voi katseellaan osoittaa koiralle kohteen ja suunnan. Simpanssille vastaava viestintä ei onnistu, vaikka se on ihmisen lähin sukulainen.

Jos koiralle huitoo kädellään ohjeita ilman katsekontaktia, koira saattaa tulkita, että ohjeet eivät ole tarkoitettuja sille.

Koirat myös luovat katsekontaktin ihmisiin silloin, kun eivät osaa ratkaista jotain ongelmaa. Ne siis pyytävät apua.

Kun testeissä on verrattu lajien välistä älykkyyttä, tämä piirre toisinaan on heikentänyt koirien tuloksia.

Koira ei edes pyri ratkaisemaan visaista pulmaa yksin, vaan luo tutkijaan kysyvän katseen. Avun pyytäminen ja pyrkimys ratkaista asia yhdessä vaatii sinänsä paljon älykkyyttä ja on evoluutiossa verraten harvinaista, mutta testiolosuhteissa se näyttäytyy neuvottomuutena.

Kun ihminen katsoo läheistä tai hyväntahtoista ihmistä pitkään silmiin, hänellä alkaa erittyä rakkaushormoni oksitosiinia.

Vuonna 2015 japanilaistutkijat osoittivat, että kun koiranomistaja katsoo koiraansa silmiin, syntyy samanlainkaltaista oksitosiinin eritystä.

Koiralla ja isännällä erittyy oksitosiinia samalla tavoin kuin äidillä ja lapsella näiden tapittaessa toisiaan.

Sudella ja ihmisellä – sikäli kuin sudet saatiin katsomaan ihmisisäntiään hyväntahtoisesti silmiin – vastaavaa oksitosiinimyrskyä ei syntynyt

Lähde: Koiran silmälihas kehittyi miellyttämään ihmistä | Tiede

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.