Metsänhoito uudistuu hitaasti | Metsälehti

Hidasta näyttää olevan myös metsänhoidon ongelmien ratkaisu ja hyväksi todettujen toimintatapojen läpivienti.

Vuoden 1949 harsintajulkilausuma ei lopettanut harsintahakkuita. Valtio ja firmat siirtyivät selkeisiin uudistamishakkuisiin 1950-luvulla.

Avohakkuisiin perustuvaan viljelymetsätalouteen siirryttiin yksityismetsissä laajemmin vasta 1960-luvulla.

Professori Yli-Vakkurin tutkijaryhmä teki 1960-luvun lopulla selvityksen uudistamismenetelmien onnistumisesta.

Viljelytulokset olivat kaukana toivotusta ja luontaisen uudistamisen tulokset vielä kauempana. Käytäntö ei ilahtunut tuloksista.

Erään piirimetsälautakunnan päämetsänhoitaja toivotti Yli-Vakkurin ei-toivotuksi henkilöksi alueelleen.

Vaikka tutkimukseen ja kehittämiseen panostettiin mittavasti, vei korjausliikkeiden löytäminen ja käytäntöön vienti aikaa.

Vasta nyt, 50 vuotta myöhemmin, valtaosa viljelyaloista on hyviä. Luontaisen uudistamisen aloista edelleen alle puolet on hyviä.

Vaikka 1960-luvulla viljelyt eivät onnistuneet kovin hyvin, niin vakuustalletusten ja verohuojennusten ansiosta taimikot hoidettiin.

Kuusen istutustulosten paranemisessa on mätästyksellä ollut ratkaiseva rooli. Se ei ainoastaan paranna taimien eloonjääntiä vaan nopeuttaa myös niiden alkukehitystä.

1990-luvun laman jälkeen on tuskailtu taimikonhoidon rästien kanssa.

Kampanjat ja tuet eivät ole auttaneet, vaan rästit ovat kasvaneet koko ajan. Ei ole löytynyt yhtä toimivaa kannustejärjestelmää kuin vakuustalletukset ja verotuet olivat aikoinaan.

Tuloksena ovat mittavat taimikonhoitorästit ja kannattamattomien

Ongelma on kumuloitunut vuosikymmeniä.

Tuloksena ovat mittavat taimikonhoitorästit ja kannattamattomien ensiharvennusten suma. Ministeriön ja tutkijoiden kiinnostus on ollut muualla kuin tässä puuntuotannon pullonkaulassa.

Firmat saivat rästinsä haltuun vuosikymmeniä sitten toimenpiteiden pohjalta päivittyvillä metsäsuunnitelmilla.

Yksityismetsätalous on vasta nyt ottamassa käyttöön samoja työkaluja.

Nyt varsinainen ongelma on kuitenkin metsänomistajien ja metsureiden ikärakenne. Tarvitaan uusia ratkaisuja palveluiden ja työvoiman tarjontaan.

Professorit Hakkila ja Kärkkäinen julkaisivat 20 vuotta sitten artikkelin ”Hirvestäjä metsänomistajan kukkarolla” (Metsätieteen aikakauskirja 11/1999).

He ehdottivat talvikannan pudottamista 30 000–40 000 eläimen tasolle, jolloin hirvivahingot puolittuvat ja monimuotoisuus paranee.

Tästä ja myöhemmästä kritiikistä huolimatta hirvipolitiikka on jatkunut hirvestäjien ehdoilla.

Tilanne paranee vasta, kun vahingonkärsijöille tulee asiassa aitoa sananvaltaa.

Lähde: Metsänhoito uudistuu hitaasti | Metsälehti

Kategoria(t): Metsänhoito Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s