Hirvikannan rakennetta korjaamaan harkitulla metsästyksellä

Täysikasvuisista uroshirvistä on pulaa useissa osissa Suomea, kun uroshirviä on kannanverotuksessa kaadettu naaraita enemmän.

Hirvikannassa on liian vähän täysikasvuisia 6½–10½-vuotiaita mahtisonneja, hirven normaali lisääntymiskäyttäytyminen ei toimi ja kiima-aika pitenee. Sonnien keski-ikä on monin paikoin todella matala.

Tämän seurauksena vasat voivat syntyä myöhään ja jäädä pieniksi syksyn saapuessa, ja vasoja voi myös syntyä vähemmän.

Hirvikannan rakenne on muuttunut, koska kaadetuista aikuisista hirvistä suurempi osa on ollut sonneja kuin lehmiä. Luontaisessa hirvikannassa on suunnilleen yhtä paljon täysikasvuisia sonneja ja lehmiä.

Kannanverotuksen seurauksena hirvikannan sukupuolijakauma on nyt monin paikoin vinoutunut siten, että lehmiä on noin kaksinkertainen määrä sonneihin verrattuna.

Nuorista sonneista kaadetaan pienet ja heikot sonnit ja jätetään kaatamatta 1½–5½-vuotiaita alle 8-piikkisiä hankosarvisonneja tai alle 14-piikkisiä lapiosarvisonneja.

Kun nämä nuoret sonnit säästetään, muutaman vuoden kuluttua metsissä on riittävä määrä täysikasvuisia sonneja takaamaan normaalin kiimakäyttäytymisen.

Hirvikantaa voidaan hoitaa sen periaatteiden mukaan, että vasaikäluokassa tehdään ”raivausta”, 1½-vuotiaissa ”harvennusta” ja täysikasvuisissa hirvissä ”päätehakkuuta” samalla, kun jätetään riittävän monta ”siemenpuuta”.

  • Kannan sukupuolijakauma
    – Naaraat tarvitsevat monta täysikasvuista sonnia
    – Koko ratkaisee tuottavuuden
  • Kannan ikäjakauma
    – Täysikasvuisilla sonneilla on täysikasvuiset kivekset
    – Täysikasvuisten eläinten vähimmäismitat
Kategoria(t): Riistanhoito. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.