Onnenpotkujen sarja nosti vaapunvuolijan Lauri Rapalan maailmanmaineeseen – Marilyn Monroen kuolema avasi hanat ”Life-lehden tekemä juttu Rapalasta päätyi samaan julkaisuun”

Sattumat ohjasivat tulevan uistintehtailijan elämää melkoisesti – aina miehen nimestä alkaen.

Lauri Rapala syntyi aviottomana lapsena Sysmän Käenmäessä vuonna 1905. Elämän alkueväät viittasivat koulun minimisuorittamiseen ja erilaisiin hengen pitimiksi tehtyihin hanttihommiin.

Rapala syntyi, koska pappi oli sekoittanut  kirkonkirjoissa asuinpaikan ja sukunimen. Perhe asui tuolloin vuonna 1912 Sysmän Rapalassa.

Oivallinen nimi kansainväliselle brändille oli saanut alkunsa. Nimi on rytmikäs, napakka ja helposti mieleen jäävä.

Lauri oli impulsiivinen ja äkkipikainen. Lauri oli ruumiillisen työn tekijäksi melko heiveröinen. Niinpä hän lisäruokaa saadakseen kalasti Päijänteellä itse tehdyllä vaapulla.

Kalastaminen ei ollut kyläläisten mielestä mitään oikeaa työtä. Vaapun vuolijalle vinoiltiin ”Rapala se tekee noita poikia, mutta onkiin vaan”.

Lauri kuitenkin kehitti vaappujaan niin, että 1930-luvun lopussa hän oli jo kokopäiväinen kalastaja. Vaaput löysivät tiensä kalakavereille ja naapureille, ja hiljalleen niiden maine alkoi levitä.

Onnenpotku ”ihmevaapuista”

Sotien jälkeen asiakaspiiri laajeni, mutta myynnistä saadut tulot eivät kuitenkaan riittäneet kokopäiväiseksi tehtailijaksi siirtymiseen. Sitten onni potkaisi Rapalaa taas kerran.

Asikkalan Kalkkisten kalastusklubin johtaja Fritz Schröder näki kerran Rapalan uittavan viehettään Kalkkisten koskessa.

Schröder oli jo kuullut Rapalan ”ihmevaapuista” ja sai nyt itsekin todeta niiden tehon. Hän sai seuraavana päivänä vaapulla koskesta komean lohen.

Episodi johti siihen, että Helsingissä kalastusvälineliikkeen omistanut Schröder tilasi Rapalalta silloisissa oloissa mahtavat 300 vaappua.

Menekin edelleen kiihtyessä uistinten valmistus oli yhä hyvin kotikutoista: esimerkiksi hopean hohto vieheisiin saatiin karamellipapereista ja Koskenlaskija-juuston kääreistä.

Tuotanto oli 1950-luvun lopulla hajautettu kylille. Rapalan apuna oli parikymmentä kyläläistä, jotka ohjeiden mukaan veistelivät vaappuja. Maksu tuli tehtyjen kappaleiden mukaan.

Schröderin liikkeen kautta vaappuja alkoi kulkeutua myös Ruotsiin. Sieltä Rapalat saivat myös ensimmäisen sorvin.

Ruotsista kantautui oppia myös kansainvälisen liikemaailman kataluudesta.

Sikäläinen uistinten maahantuoja yritti keittiön kautta omia Rapalan tuotemerkin. Erityisesti kilttinä miehenä tunnetulle Lauri Rapalalle episodi oli kova koettelemus.

Life-lehden juttu avasi hanat auki Amerikkaan

Myös Amerikkaan yriteltiin vaappujen vientiä. Sikäläinen liikemies Ron Weber uskoi Rapala-Cjen ainutlaatuisuuteen. Menekille loi perustaa myös amerikkalaisten vaurastuminen ja vapaa-ajan lisääntyminen.

Kehitystä vauhdittamaan tarvittiin taas onnenpotku – tällä kertaa ehkä uskomattomin kaikista.

Life-lehti oli käynyt tekemässä jutun vaatimattomasta ja hiljaisesta suomalaisesta uistintentekijästä.

Juttu päätyi numeroon, jonka kantta koristi juuri kuollut blondi Marilyn Monroe.

Jutusta pääsi helvetti irti – myönteisessä mielessä.

Päijänteelle alkoi tulvia säkkikaupalla vaapputilauksia Amerikasta. Usean mukana oli rahaa tai shekki ja ohje: laittakaa tulemaan niin monta vaappua kuin tällä saa.

Suomen taloushistoria ei taida tuntea toista tapausta, jossa yritys on lähellä mennä nurin palauttaessaan asiakkaiden lähettämiä rahoja.

Ensimmäinen varsinaisen tehtaan Rapala rakensi Vääksyyn vuonna 1962. Kymmenen vuotta myöhemmin Lauri Rapala oli jo tunnustettu tehtailija. Uuden tehtaan avasi itse presidentti Urho Kekkonen.

Lauri Rapala kuoli vuonna 1975.

Lähde: Raimo Olkkonen, Sirpa Glad-Staf: Vaapunvuolijasta maailmanmaineeseen, Kirjakylä 2013

Lähde: Onnenpotkujen ketju nosti pilkatun vaapunvuolijan Lauri Rapalan maailmanmaineeseen – Marilyn Monroen kuolemasta ”helvetti pääsi irti” – T&T

Kategoria(t): Kalastus Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.