Riistapeltoon kylvettävien kasvien valinta perusteet

Kasvit valitaan sen mukaan mitä riistaa aiotaan ruokkia.

Valintaan vaikuttaa myös kasvupaikan sijainti ja maaperä. Jos lähtökohtana on jokin olemassa oleva, riistapelloksi soveltuva alue, on mietittävä mille eläimelle se soveltuu ja mitkä kasvit siinä voivat viihtyä.

Onko kohde luontainen elinpiiri ja sopiva ruokailupaikka hirvelle, peuralle, fasaanille, peltopyylle, jänikselle, sorsalle tai esimerkiksi kyyhkylle.

Tämän jälkeen on myös ratkaistava onko tarkoituksenmukaista perustaa yhden kasvukauden mittainen vai monivuotinen riistapelto ja sen jälkeen mitkä kasvit voivat tulla kysymykseen.

Pienille hirvieläimille kylvetään mieluiten usean ravintokasvin seosta.

Linnuille perustettavassa pellossa on kasvuston antama fyysinen suoja jopa ravintoakin tärkeämpi.

Valmiiden seosten valitseminen on usein varsin hyvä vaihtoehto, jolloin voidaan monipuolistaa tarjonta ja hyväksikäyttää riistapeltokasvien kasvuajat, lämpövaatimukset, kilpailukyky muiden kasvilajien kanssa, pakkasen kestävyys syksyllä jne.

Pienialaiset kylvökset voidaan muokata pintamaahan haravalla.

Kylvökset on hyvä tehdä omina kaistaleina tai selviin riveihin, jolloin voidaan kasvuston erilainen valontarve ottaa huomioon, ja kasvustoon muodostuu juoksukäytäviä ja suojapaikkoja.

Viljat ja heinäkasvit voi kylvää omana seoksena, jolloin viljat parantavat heinäkasvien kasvuun lähtöä. Rehukaalit ja muut leveälehtiset omana kasvustona.

Rehukaalin ja -rapsin kasvurytmi on heiniä myöhäisempi. Rehukaali on ristikukkaisista rehukasveista satoisin ja rehurapsi puolestaan on nopeakasvuisempi.

Rehunauriista ja -lantusta saadaan lisäksi juurisato.

Rehukaali on ristikukkaisista kylmänkestävin. Eri lajikkeet vaihtelevat lehtevyydeltään, ja eläimiä varten kannattaa valita mahdollisimman lehtevä lajike.

Ristikukkaiset ovat sopeutuneet viileään ilmastoon, ja kesän helteet hidastavat niiden kasvua.

Ristikukkaisia on tarkoitus laiduntaa viileän ilmaston oloissa kasvukauden lopulla, kun nurmien laatu huononee, ja kasvu on olematonta tai päättynyt.

Rehukaalin sadontuottokyky vaihtelee runsaasti n. 3 300–10 900 kg ka/ha.

Rehurapsi tuottaa rehukaalia tasaisemmin satoa, joka oli myös paremmin sulavaa. Hyvissä kasvuolosuhteissa rehurapsi ylsi 7 600–10 800 kg ka/ha satotasoihin.

Kasvukauden aikana on mahdollista harventaa liiallista kasvustoa. Esimerkiksi nauris ei kehity tiheänä kasvustona.

Viljelijöiltä saattaa jäädä pieniä kylvösiemeneriä, jotka ovat jääneet ”pussin pohjalle” kevätkylvöistä. Esimerkiksi peitattua siemenviljaa, jonka hävittäminen voi olla muutoin hankalaa. Soveltuu mainiosti riistapelto seokseen.

Tautien ja tuholaisten välttämiseksi ristikukkaisten viljelykierrossa suositellaan vähintään 4 vuoden väliä, eikä peräkkäistä viljelyä useina vuosina tule harjoittaa. Möhöjuuren tapauksessa viljelykierrossa saisi olla jopa 5 vuoden väli ristikukkaisten välillä.

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s