Karhu on yhä metsän kuningas – kuvaaja, metsästäjä ja tutkija kertovat, miksi

Muinaisten suomalaisten ajatukset karhusta jumalallisena eläimenä näkyvät tämänkin päivän ihmisten suhtautumisessa metsän kuninkaaseen.

Näin valokuvaaja, karhunmetsästäjä ja petotutkija kertovat suhteestaan karhuun.

Luontokuvaaja Jouko Pirppu joutui kerran niin lähelle karhua, että useimmat meistä eivät haluaisi kokea samaa.

Tapahtuneesta on jo useampi vuosi, mutta vesantolainen kuvaaja muistaa tapahtuneen tarkasti. Alueella liikkui kiimainen karhunaaras, jonka mies halusi saada etsimeensä. Neljän aikaan iltapäivällä Pirppu asettui väijypaikalleen ja ryhtyi odottamaan.

Yhdentoista aikaan hän terästäytyi: läheltä, näköpiirin ulkopuolelta alkoi kuulua karjumista. Sen jälkeen metsä kuitenkin hiljeni, eikä karhua näkynyt. Aamuyöllä kolmelta Pirppu kävi pitkäkseen ja ajatteli ottaa torkut kuvauspaikalla.

Olin ihan menossa uneen, kun rupesi tuntumaan että mustikanvarvut kahisevat. Nousin istumaan, näin naaraskarhun ja sen perästä vielä oikein ison uroksen.

Hän antoi kameran laulaa

Parinkymmenen metrin päästä kulkenut uroskarhu kääntyi kuvaajaa kohti ja tuli lähelle, 4–5 metrin päähän. Pirppu jatkoi kuvaamista, vaikka hän aisti, että kameran ääni häiritsi petoa.

Ajattelin, että kerrankin karhu on tarpeeksi lähellä hyvässä valossa. Yhtäkkiä, kuin ruoskan sivalluksesta, suuri karhu teki valehyökkäyksen kuvaajaa kohti.

Pirppu kertoo uroksen tulleen käytännössä yhdellä loikalla metrin päähän hänestä. Mies ei ehtinyt tajutakaan, mitä oli tapahtunut.

Enää hän ei kuvannut

Sen hengityksen haistoi ja kun näki pikkurillin mittaiset kulmahampaat ja kuolan valuvan suusta, ei tehnyt kauheasti mieli kuvata. Ei siinä kärsinyt kameran takaa päätä kääntää.

Vähän aikaa ihmisen kanssa kasvokkain seistyään uroskarhu lähti seuraamaan kiimaista naarasta ja tilanne oli ohi.

Vaikka vesantolainen Pirppu on nähnyt metsän kuninkaan pelottavimmillaan, hän korostaa, ettei karhua tarvitse pelätä. Hänen oma kohtaamisensa uroskarhun kanssa syntyi siitä, ettei kuvaaja vielä ollut oppinut ymmärtämään, että karhu saattaa olla äreänä juuri kiima-aikaan.

Olen aina sanonut, että karhu on minun kaveri. En ymmärrä pelätä tai vierastaa niitä. On alueita, joissa karhuja on runsaasti – menen sinne sekaan eikä se minua haittaa.

”Karhusta ei ole haittaa, vaikka sillä olisi pennut”

Pelko pois – se on myös emeritus petotutkija Erik S. Nyholmin sanoma suomalaisille karhuista. Hänellä on ollut läheinen suhde mesikämmeniin siitä lähtien kun ampui ensimmäisen karhunsa 15-vuotiaana. Sittemmin hän oli todella pitkään Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa tutkijana.

Olen sanonut, että karhusta ei ole koskaan mitään haittaa, vaikka sillä olisi pennut. Se voi käydä pelottelemassa, mutta susi on ihan eri asia, kokonaan omaa luokkaansa, nyt jo 20 vuotta eläkkeellä ollut Nyholm sanoo.

Yksi hänelle erityinen karhu on Kuusamon Suurpetokeskuksen kuuluisa Juuso, 480-kiloinen uroskarhu.

Kun Juuso oli erauspentu, Nyholm saattoi käyttää karhua leikkimässä. Yhdeltä leikkiretkeltä palatessaan Nyholm kantoi Juuso-karhua sylissään, kun pentu alkoi yhtäkkiä imeskellä kantajansa korvaa. Tuosta hetkestä tarhanpitäjä Sulo Karjalainen otti valokuvankin.

Siitä on toistakymmentä vuotta aikaa, mutta Juuso tuntee minut edelleen. Sille saa työntää vaikka käden kurkkuun asti, eikä varmasti pure.

Olen sanonut, että karhun saa silloin kun se tekee jonkun virheen. Normaalisti se on ihmistä viisaampi.
– Juha Kuusisto

Karhun muisti onkin Nyholmin mielestä ominaisuus, joka tekee siitä ainutlaatuisen. Hänen mukaansa on osin eläimen fantastisen muistin ansiota, että se oppii välttämään elinympäristönsä vaarat niin hyvin.

”Pystyy määrittämään asiat, jotka tuntuvat yliluonnollisilta”

Kansanperinteessä karhu on ollut arvostettu ja jopa pyhä eläin. Osa muinaisista asenteista elää tänäkin päivänä. Kokenut siilinjärveläinen karhunmetsästäjä Juha Kuusisto puhuu suurpedosta saaliina, jota ei saa, ennen kuin ”Tapio antaa”.

Jos joku kaveri sanoo, että ”minä menen hakemaan sen karhun”, niin ei se välttämättä minusta näin käy. Se annetaan.

Kuusiston mielestä parasta on jahdata karhua yksin vain koiran avustamana. Silloin katsotaan, kuka kukin on, hän sanoo. Tavallisemmin karhu kaatuu kuitenkin suuren, joskus kymmenien miesten jahdin tuloksena.

Vuosikymmeniä karhuja tutkineelle Erik S. Nyholmille karhu ei ole mitenkään mystinen eläin. Hän kuitenkin ymmärtää, mistä ihmiset ovat voineet saada päähänsä ajatuksen karhun taianomaisista kyvyistä.

Sillä on oloihin nähden ihan käsittämättömän hyvä hajuaisti ja hyvä kuuloaisti. Aistiensa tukemana se pystyy määrittämään asioita, jotka tuntuvat yliluonnollisilta.

Nyholmin mukaan karhu tuleekin yleensä ammutuksi, kun se ei karhukoiran häiritsemänä pysty hyödyntämään aistejaan, vaan tulee metsämiehen yllättämäksi.

Karhun elämässä on tutkijallekin vielä yksi arvoitus

Karhunkaataja Juha Kuusisto on joutunut kerran ampumaan karhun tilanteessa, jossa peto oli hyökkäämässä. Karhu oli koiran haukkumisesta ärsyyntyneenä hävinnyt metsään ja kiertänyt metsämiehen jäljille. Yhtäkkiä Kuusisto oli havahtunut oksan rasahdukseen ja huomannut karhun lähestyvän juosten takaapäin.

Karhu haluaa sen, joka on metsällä. Marjastajia se saattaa monesti seurata pitkään ja olla tekemättä mitään, hän uskoo.

Tuolla kertaa karhu kaatui metsämiehen luotiin, mutta tapaus jäi Kuusistolle mieleen esimerkkinä suurpedon oveluudesta. Hän sanookin pitävänsä kontiota sitä viisaampana eläimenä, mitä enemmän hän on sen kanssa tekemisissä.

Sillä on oloihin nähden ihan käsittämättömän hyvä hajuaisti ja hyvä kuuloaisti.
– Erik S. Nyholm

Olen sanonut, että karhun saa silloin kun se tekee jonkun virheen. Normaalisti se on ihmistä viisaampi.

Kuusisto pitää yhtenä esimerkkinä karhun neuvokkuudesta sitä, että itärajan lähellä varsinkin vanhoilla yksilöillä on taipumus siirtyä metsästyskauden alkaessa turvaan Venäjän puolelle. Kun metsät alkavat täyttyä miehistä, vanhat karhut siirtyvät rajan yli ja palaavat myöhemmin takaisin. Tämän vuoksi saaliiksi jää usein nuorempia yksilöitä.

– Karhun viisautta on vaikea selittää, mutta sen voi aistia. Minua ihan naurattaa, miten se huijaa metsämiehiä aina, sanoo puolestaan luontokuvaaja Jouko Pirppu.

Pirpulle ja Kuusistolle karhu on arvoituksellinen eläin, josta he sanovat aina oppivansa jotain uutta. Karhunmetsästäjän mielestä on kiehtovaa, kuinka tutkijatkaan eivät ole löytäneet selitystä kaikelle karhun tekemiselle.

Erik S. Nyholmin mukaan karhusta ei voi koskaan tietääkään kaikkea, koska karhut ovat niin erilaisia yksilöinä. Mutta on karhussa vielä selvitettävääkin. Yksi arvoitus on mesikämmenen kuolema. Sanotaan, että luonnollisesti kuollutta karhua ei löydä metsästä kukaan.

Lähde: Karhu on yhä metsän kuningas – kuvaaja, metsästäjä ja tutkija kertovat, miksi | Yle Uutiset | yle.fi

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.