Emonsa hylkäämiltä vaikuttavat poikaset tarvitsevat harvoin apua

Yksin oleva poikanen tarvitsee harvoin apua, sillä sen emo on todennäköisesti lähistöllä. Esimerkiksi rusakkoemo synnyttää poikasensa petoeläimiltä suojassa olevaan paikkaan, ja käy ainoastaan muutaman kerran päivässä imettämässä poikasiaan.

Kuvahaun tulos haulle poikasetOn tärkeää olla koskematta eläimeen, ellei se selvästi ole loukkaantunut ja avun tarpeessa.

Poikaset luottavat suojaväriinsä ja hajuttomuuteensa, ja ihmisen tarpeeton sekaantuminen saattaa paljastaa poikasen petoeläimille tai karkottaa emon.

Jos poikanen on suojaisassa, turvalliselta vaikuttavassa paikassa, ei sitä myöskään saa siirtää, että emo löytä poikasensa luokse.

Mikäli poikasta on siirretty esimerkiksi lasten toimesta, ensisijaisen tärkeää olisi toimittaa poikanen takaisin löytöpaikkaan, sillä eläinten poikasten selviytymismahdollisuudet ihmisten hoivissa ovat aina heikommat kuin oman emon huomassa.

Pesästä pudonneen linnunpoikasen voi nostaa takaisin pesään emon hylkäämättä pesää.

Vaarassa oleva poikanen

Vaarallisessa paikassa olevan poikasen voi siirtää turvallisempaan paikkaan. Kuitenkin niin, että minimoidaan ihmisen haju poikasessa, jolloin siirtämiseen voi käyttää vaikka ruohotuppoja.

Jos poikasta uhkaa jokin vaara, voi sen hetkellisesti siirtää turvaan, kunnes vaara on ohitse tai viimeistään hämärän laskeuduttua, jolloin emo todennäköisesti tulee etsimään poikastaan.

Kaikki linnut ja niiden pesät ovat rauhoitettuja toukokuun alusta heinäkuun loppuun. Mikäli poikanen on sen hyvinvointia vaarantavassa paikassa, sen voi siirtää muutamia kymmeniä metrejä kauemmas turvallisempaan ympäristöön.

Poikasta siirtäessä on huolehdittava, että emot näkevät missä poikanen on.

Oravanpesä on normaalisti puussa. Kiipeilemistä vasta harjoittelevat poikaset voivat pudota maahan. Emo noutaa pudonneet poikaset takaisin pesään, mikäli sitä ei häiritä.

Oravanpoikaset ovat vilkkaita ja uteliaita ja saattavat jopa alkaa seurailla ihmisiä. Emonsa jo vieroittaman poikasen kasvua voi tukea tarjoamalla sille lisäruokaa ja nukkumapaikan. Lemmikiksi oravaa ei kuitenkaan saa ottaa.

Vieroitetun poikasen tunnistamisessa voidaan pitää nyrkkisääntönä sitä, että sen häntä muistuttaa pulloharjaa. Mikäli poikasen häntä on vielä selvästi suikero, se ei vielä pärjää omillaan.

Rusakonpoikanen syntyy täysin valmiina, sillä on silmät auki ja täydellinen karvapeite. Jo muutaman päivän ikäisenä se alkaa syödä kiinteää ravintoa. Mikäli tapaat luonnossa paikallaan kyhjöttävän rusakonpoikasen, sillä ei ole hätää.

Vain jos lähistöllä on kuolleita tai huonokuntoisia poikasia tai poikasta hätyyttää petoeläin, on syytä pelastaa poikanen.

Hämärän aikaan yksikseen liikuskelevat pienikokoiset siilit ovat todennäköisesti emonsa vieroittamia.

Niillä ei ole mitään hätää ja ne on syytä jättää rauhaan. Keskellä päivää pihassa harhailevan poikasen asiat eivät välttämättä ole kunnossa. Tällaisen poikasen voi toimittaa asiantuntevaan hoitoon.

Kategoria(t): Riistanhoito. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s