Viirupöllön poikanen tuli pihaan: pöllönpoikaseen ei kannata koskea, äkäinen emo on aina lähellä – Toukokuu on viirupöllön poikasille jännittävää aikaa.

Hämeenkyröläinen Porentolan perhe nimesi Pölhökustaaksi pienen untuvikon, joka tuli monena päivänä heidän pihalleen tekemään tuttavuutta ärhäkän emonsa katseen alla. Paikalle kutsuttiin lintutuntija, mutta sitten poikanen päätti palata uudelleen ja uudelleen.

Toukokuu on viirupöllön poikasille jännittävää aikaa.

Poikaset raaputtavat itsensä terävillä kynsillään ahtaista ja pimeistä pesäpöntöistä ihmettelemään ensi kertaa, miltä ulkomaailma näyttää.

Usein poikaset mätkähtävät heti maahan, josta ne sitten kapuavat oksille kynsillään ja pienillä siiventyngillään.

Jo hämärissä alkava ja läpi yön kuuluva poikasten piiskutus ”ptsjiäh” on viesti emoille, että täällä odotetaan myyräpaisteja.

Metsien kulkija saattaa tavata touko–kesäkuussa maassa liikkumattomana katselevan untuvapalleron, jollaisina pöllönpojat maailmalle lähtevät.

Silloin on syytä suojata silmänsä ja ottaa jalat alleen turvallisuutensa vuoksi, eikä missään tapauksessa saa mennä silittämään herttaisen näköistä pikkupöllöä.

Isokokoinen viirupöllönaaras seuraa aina poikasiaan, vaikka emopöllöä ei näkisikään oksiston suojasta ja iskee armotta, jos kokee poikasensa olevan pulassa.

Useimmiten kokee ja iskee – ja silloin on leikki kaukana.

Viirupöllö iski kaulani verille kulkiessani ison haarakoivun läheltä, jonka onkalossa pöllöllä oli tietämättäni pesä.

Viirupöllöemo ei ottanut riskiä kulkijasta.

Viime tapaamisessa viirupöllö iski silmäkulmani auki, ja näön menetys olisi ollut varmaa ilman suojalaseja.

Hämeenkyrön Pentinmaalla koettiin erikoinen tapaus, kun viirupöllön poikanen halusi tutustua Porentolan perheeseen, vai miten tämän hellyttävän untuvikon touhuiluja arvioisi.

Perheen hämmästys oli melkoinen, kun omakotitalon ovella nukkui pikkuinen viirupöllön poikanen, joka oli ottanut päiväunet syötyään emon tuoman ison vesimyyrän.

Silti tilanne oli hellyttävyydestä kaukana, sillä viirupöllönaaras vahti pihan reunalla parinkymmenen metrin päässä herkeämättä poikasensa turvallisuutta nokkaansa paukuttelemalla ja varmuudeksi haukahteli pahaenteisesti varoituksiaan:” hruhruh, hruhruh- hruh! ”

Apuun kutsuttiin paikallinen pöllörengastaja, joka suojakypärä päässä ja selkä kyyryssä palautti poikasen emon luo odottaen, milloin kypärään tärähtää hyvin tähdätty isku.

Pesään poikasta ei voinut palauttaa, koska mistään ei löytynyt koloa, pönttöä tai onkaloa, jossa viirupöllö olisi voinut pesiä.

Pesäpaikka jäi arvoitukseksi ja mietittiin, olisiko kolopöllö pesinyt poikkeuksellisesti maassa ,kuten joskus tapahtuu?

Porentoloiden Pölhökustaaksi nimeämä poikanen ei viihtynyt metsässä viihtynyt, vaan seuraavana päivänä se oli taas pihamaalla. Ja kolmena seuraavanakin päivänä ja vielä viikon päivät.

Pölhökustaan itsepäisyys tai kiintymys Porentolan perheeseen aiheutti myös auto-ongelman poikasen jämähdettyä keskelle pihatietä. Pöllönpoika ei liikkunut, yli ei saanut ajaa eikä isäntä voinut nousta autosta siirtämään poikasta, koska emo olisi iskenyt heti.

Päivi Porentola rohkaisi mielensä, laittoi turvalaitteet ylle ja siirsi pöllön lähimetsään, jotta mies pääsi takaisin kotiin.

Viirupöllö on pesinnässään suuresti riippuvainen pikkunisäkkäiden, erityisesti vesimyyrän, peltomyyrän ja metsämyyrän esiintymisestä. Näiden osuus on ravintoanalyysien mukaan 75 – 80 prosenttia pesimisaikaisesta ravinnosta.

Heikkona myyrävuonna huomattava osa viirupöllöistä jättää pesimättä ja korjaa tilanteen seuraavan myyrähuipun aikaan munimalla suuria poikueita.

Petolinturengastajien pesätarkastukset kertovat erittäin heikosta pöllöjen pesimävuodesta laajalti Pirkanmaata. Kokeneen rengastajan Keijo Ruuskasen mukaan kuluva kevät on heikoin pöllöjen pesimävuosi hänen rengastusaikanaan Lempäälän–Valkeakosken suunnalla.

Sen sijaan Pölhökustaan kotikunnassa Hämeenkyrössä myyriä löytyy vielä, sillä kevään tarkastuksissa on löytynyt kahdeksan viirupöllön pesintää ja Hämeenkyrön- Viljakkalan alueilla 17 lehtopöllön pesintää. Alueelliset erot myyräkannoissa ovat hämmästyttävän suuria.

Lähde: Viirupöllön poikanen tuli pihaan: pöllönpoikaseen ei kannata koskea, äkäinen emo on aina lähellä – Aamulehti

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s