Kotieläimiä suojellaan yhä useammin susiaidalla

Susiaidoista on saatu hyviä kokemuksia, sille ne suojaavat kotieläimiä myös karhuilta. Petojen olisi kuitenkin opittava, että laitumelle ei sovi tulla milloinkaan. Talvella vaikeuksia aiheuttaa kuitenkin lumi, sillä se peittää langat ja toimii eristimenä eristämällä eläimen maasta, jolloin se ei saa sähköiskua koskettaessaan sähkölankoja.

Materiaalit kustantaa maa- ja metsätalousministeriö, jos tila sijaitsee petoalueella. Koti- ja tuotantoeläinten suojaaminen pitää olla ensisijainen ratkaisu petovahinkojen estämiseksi susialueilla.

Kun estetään petovahinkoja, samalla muutetaan asenteita petomyönteisemmiksi petoalueilla.

Petovahinkojen ennaltaehkäisyyn olisikin panostettava eri alueiden erityispiirteet huomioon ottaen. Tilat jotka sijaitsevat petoalueella aitaus on ainoa keino välttää susivahinkoja.

Jos susiaidassa ei ole riittävästi korkeutta niin susi hyppää aidan yli, jos sähköpaimenen jännite on liian alhainen susi ryömii aidan alitse. Sähköpaimenen jännite suositus susiaidassa tulee olla vähintään 4 500 – 5 000 volttia.

Kipinät ovat merkki huonoista liitoksista, jotka aiheuttavat lisävastusta aitaan heikentäen sähköpaimenen tehoa. Paimen tulee liittää aitaan ruuviliittimellä

Tolppien oltava riittävän pitkät, jotta ne saa painettua maaha. Kyllästyksen on oltava myös riittävän syvällä tolpassa, jotta ne kestävät riittävän kauan.

Lankoja olisi oltava 6-7, jotta aidasta tulisi riittävän pitävä ja aidan korkeus 140–160 senttiä

Monet laittavat omakustanteisesti kuudennen langan nykyisiin Suomen riistakeskuksen tarjoamiin viisilankaisiin aitoihin. Tosin viisilankaisista aidoista ei tiedetä juurikaan menneen eläimiä läpi, mutta liian harvan lankavälin ajatellaan olevan huonompi kuin tiheämmän.

Jos lankoja on viisi, on lankojen väli noin 30 cm alimpaa lankaa lukuun ottamatta, jossa väli on 20 cm maasta. Sopivaksi lankojen väliksi on koettu alhaalla riittävän 20-25 cm ja ylempänä 25-30 cm.

Susiaidoissa tulisi olla kaksi paimenta toimintavarmuus paranee, toisella sähkövirta saadaan kahteen alimpaan lankaan ja toisella loput. Tällöin sähköpaimenen teho säilyy paremmin, tehokas paimen estää heinää kasvamasta kosteudesta huolimatta aidan alla kriittisimmässä kohtaa.

Ylempien lankojen olisi myös hyvä olla vuorotellen + ja – virralla, jolloin eläimen yrittäessä hypätä aidan yli saa se sähköiskun. Jos eläin ei hypätessään kosketa maata ja sähkö kulkee langoissa samaan vain suuntaan, ei se saa sähköiskua.

Perinteisessä aidassa eläin saa iskun, kun se seisoo maassa ja koskettaa aitajohtoa. Kaksilanka-aidassa eläin saa iskun, kun se koskettaa yhtä aikaa molempia johtoja.

Kaksilankajärjestelmä

Kaksilankajärjestelmää käytetään kun maa johtaa sähköä huonosti, esimerkiksi hyvin kuivissa kesäolosuhteissa tai talvella kun routaantunut maa tai lumi johtavat sähköä huonosti.

Kaksilankajärjestelmässä käytetään kahta toisistaan noin 10 cm etäisyydelle sijoitettua aitalankaa.

Langoista ylempi toimii ”kuumana”, iskun antavana lankana. Tämä lanka kytketään sähköpaimenen salamasymbolilla varustettuun punaiseen liittimeen.

Alempi lanka toimii virran paluujohtimena (”maajohto”) ja se kytketään paimenen maadoitusliittimeen. Eläin saa iskun kun se koskettaa molempia lankoja samanaikaisesti.

Suurpetoaidan pystytysohjeet

Mehiläistarhojen suojausohjeet

Hirvieläimet

Varsinkin hirvet ja valkohäntäpeurat voivat aiheuttavat vahinkoja sähköaidoille. Hirvieläimet eivät tunne sähköaitaa, ne eivät osaa kunnioittaa sitä.

Sähköiskun saanut eläin voi yrittää rynnätä sähköaidan läpi rikkoen sen ja sotkeutua siihen. Sähköaitaa on valvottava säännöllisesti, sillä sähköaidan lankaan sotkeutunut eläin saattaa olla hengenvaarassa.

Aitapaketeissa tulevien aitanauhojen olisi oltava mahdollisimman leveitä ja näkyviä, jotta eläimet havaitsevat aidat eivätkä juokse niitä päin.

Riistakeskukselta haettavien aitapakettien tulisi olla tiloilla hyvissä ajoin keväällä, jolloin susiaita päästäisiin pystyttämään riittävän ajoissa ennen eläinten päästämistä laitumille.

Aitapakettien mukana on oltava riittävästi jatkoliittimiä ja eristimiä mm. ojanylityksiin ettei tarvikkeet loppu kesken ja on varaosia aidan korjaamiseen.

Sähköpaimenen käytössä on huomioitava asiat, jotka vaikuttavat sähköpaimenen kokonaistoiminnan tehokkuuteen. Toisissa on automatiikka joka valvoo aidan kuntoa.

  • Lähtöenergia eli voltit (V) – mitä suurempi lähtöenergia on, sitä „terävämpi“ on sähköpaimenen antama impulssi.
  • Erittyisesti tulee kiinnittää huomio siihen, millaisella rasituksella sähköpaimenen lähtöjännite eli voltit on ilmoitettu.
  • Teho eli joulet (J) – osoittavat sähköpaimenen tehoa eli käytännössä teho ilmaisee miten pitkiä aitoja voi kyseiseen sähköpaimeneen yhdistää.
  • Tärkeää on sähköpaimenen lähtöenergia eli ähköpaimenesta tulevien impulssienergian määrä.
  • Sähköpaimenen aitalinjan rakentamiseen voi käyttää metallilankaa, erityistä metallikuituja sisältävää sähköpaimen narua, erityisen kestävää metallikuituja sisältävää köyttä tai sitten sähköpaimen nauhaa.
  • Jos sähkövastus on suuri, aidasta häviää paljon impulssijännitettä ja sähköpaimen ei toimi kunnolla.
  • Metallilankojen sähkövastus on yleensä erittäin hyvä, esimerkiksi 1,2 mm läpimittaisen sinkityn langan sähkövastus on 0,15 ohmia/m. Eri valmistajien tarjoamien sähköpaimenen lankojen, narujen, köysien ja nauhojen sähkövastukset ovat erilaisia.
  • Sähköpaimenen maadoitus, negatiivinen varaus maadoitustangon kautta maanpintaan. Kun eläin koskee aitaan, virtapiiri sulkeutuu, ts. virta liikkuu eläimen läpi takaisin maanpinnan kautta sähköpaimenen negatiiviseen napaan ja eläin saa sähköiskun.
  • Sähköisku ei ole hengenvaarallinen, mutta silti epämukava, ja se saa eläimen vetäytymään takaisin.
  • Mikäli sähköpaimenen on huonosti maadoitettu se ei saa muodostettua riittävän hyvää kontaktia maanpintaan, jännite aidassa laskee välittömästi ja sähköimpulssi jää heikoksi, jolloin eläin ei enää saa riittävän voimakasta iskua.
  • Erilaiset maanpinnat johtavat sähköä eri tavoin, siten esimerkiksi hiekkaisella ja kuivalla maaperällä on tärkeää käyttää vähintään 2-5 maadoitustankoa pituudeltaan 1 m tai enemmän, jotta maahan saadaan hyvä kontakti.
  • Maadoitustankojen keskinäisen välin tulisi olla vähintään 3 m.
  • Kostean ja esimerkiksi savimaan osalta ja akkukäyttöistä sähköpaimenen generaattoria käytettäessä riittää yleensä 1-2 maadoitustankoa.
  • Sähköpaimenen maadoitustangon tulisi ehdottomasti olla pinnoitteeltaan ruostumaton, muussa tapauksessa maahan työnnetty tanko ruostuu nopeasti ja menettää johtavuutensa.
  • Tärkeää on myös, että maadoitustankojen ja maadoitusjohdon liitokset olisivat varmat ja kunnolla tehdyt, mieluummin pulttiliitokset.
  • On tärkeää käyttää kunnollisia eristimiä, jotka toimivat moitteettomasti myös sateessa.
  • Aitalinjalla kasvava heinäkasvit toimivat maadoittajina, vähentää aitalinjan tehoa.

Petovahinkojen ennaltaehkäisystä: Petovahinkojen ennaltaehkäisyopas alkutuotantotilallisille.

Suomen riistakeskus voi myöntää perustellun hakemuksen pohjalta hakijalle materiaalit sähköistettyä suurpetoaitaa varten.

Petoaitahakemus (pdf)

Petoaitahakemus (docx)

Petoaitahakemus (odt)

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.