Metsästyskoirat | Suomenajokoira

Suomenajokoira on kotimainen, Suomen suosituimpiin rotuihin kuuluva koirarotu, jota käytetään lähes pelkästään jäniksen tai ketun ajometsästykseen. Suomessa ei kehitetty rotua ulkomuodoltaan ensin valmiiksi kuten muun muassa Ruotsissa, vaan korostettiin käyttöominaisuuksia ja omia kokemuksia metsällä.

Kun koira lasketaan maastossa irti, sen tehtävänä on etsiä riistaeläimen yöllä tekemä jälki, seurata jälkeä riistan makuupaikalle ja ajaa liikkeelle lähtenyttä eläintä haukkuen.

Rotumääritelmän mukaan suomenajokoira on kolmivärinen, keskikokoinen ja tasakorkea, korkeuttaan selvästi pitempi ja voimakas, muttei raskasrakenteinen.

Rodun sukupuolileiman tulee olla selvä.

Koiralla on musta mantteli, lämpimän punaisenruskeaa väriä päässä, rungon alaosassa, lavoissa, reisissä ja muuallakin raajoissa.

Valkoista väriä on tavallisesti kaulassa, rinnassa, raajojen alaosassa ja hännän päässä.

Suomenajokoirauroksen korkeus on 55-61cm, nartun 52-58 cm. Sen karvapeite on kaksinkertainen, kolmivärinen ja melko sileäkarvainen.

Rakenne on tasakorkea, korkeuttaan selvästi pidempi, voimakas, mutta ei raskasrakenteinen.

Norjalaiset ovat parantaneet omien ajokoiriensa ominaisuuksia risteyttämällä niitä suomalaisen ajokoiran kanssa.

Aktiivisena koirana se toki tarvitsee liikuntaa ja metsästyskautena rakastaa sille tarkoitettua työskentelyä metsässä. Se on koko perheen koira.

Käyttötarkoitus

Suomenajokoiraa pitävät monet muutkin kuin suomalaiset jopa maailman parhaana riistaa haukkuen ajavana koirana.

Suomenajokoiran vahva ja pysyvä suosio ei olisi mahdollinen ilman koko rodussa laajalti ja vakiintuneena esiintyvää ominaisuutta, että se ajaa halukkaasti ja peräänantamattomasti niin jänistä kuin kettuakin.

Se soveltuu luonteeltaan ja rakenteeltaan erinomaisesti vaativiin pitkäkestoisiinkin suorituksiin ja pitkäjalkaisena juuri meidän maasto-oloihimme.

Kun koira lasketaan maastossa irti, sen tehtävänä on etsiä riistaeläimen yöllä tekemä jälki, seurata jälkeä riistan makuupaikalle ja ajaa liikkeelle lähtenyttä eläintä haukkuen, kunnes metsästäjä kaataa riistan tai kutsuu koiran pois ajosta tai hukalta.

Kun jänismetsällä on monesti vain pari miestä, niin näillä ei edes huippusuunnistajan vauhti riittäisi pitämään välimatkaa risukossa etenevään suomenajokoiraan lyhyenä.

Jäniksenajossa ajokoiran tavoitevauhti on 8-12 kilometriä tunnissa ja se voi käydä viidenkin kilometrin päässä.

Suomenajokoirista valtaosa on metsästyskäytössä.

Suomenajokoiran perusrakenne onkin metsästyskoiraksi varsin luonnonmukainen, mitään rakenteellisista erikoisuuksista johtuvia ongelmia ei rodussa esiinny.

Suomenajokoira on varsin monipuolinen rotu, josta on metsästyksen lisäksi kokeisiin ja näyttelyihin, siis ympärivuotiseen harrastamiseen.

Luonne on rauhallinen ja ystävällinen.

Kotioloissa suomenajokoira haukkuu ja vahtii vähän tai ei ollenkaan.

Erittäin metsästysviettisenä se soveltuu paremmin metsästys- kuin seurakoiraksi. Toimintaa se kuitenkin kaipaa päivittäin, oikein tapakasvatettuna rauhallinen ja tottelevainen.

Suomenajokoira rodulla ei ole linjajakoa

Suomenajokoira on edelleen pääasiassa metsästykseen käytettävä koira, eikä se ole jakautunut erikseen käyttö- ja näyttelylinjoihin.

Puolet vuodesta on ajokoiralle luppoaikaa ja silloin voi tehdä paljon, paljon muuta. Suomenajokoira on erittäin oppivainen ja miellyttämishaluinen.

Suomenajokoira on suomalaisten omiin olosuhteisiinsa kehittämä korkean tason loistava, terve koirarotu.

Rodun suosiota ylläpitää jäniksen ja ketun pitkät metsästysajat.

Suomenajokoiran määrätietoisen rodullisen kehityksen voidaan laskea alkaneen, kun Suomen Kennelklubi perustettiin vuonna 1889.

Yleisimmät asiat terveydestä

Metsästyskoirana suomenajokoiran perusrakenne on melko luonnonmukainen, mistä johtuen rakenteellisista erikoisuuksista johtuvia ongelmia ei rodussa esiinny.

Mutta jatkuva perinnöllisten vikojen ja sairauksien seuranta on välttämätöntä, jotta viat eivät pääse yleistymään kannassa.

Rodulla esiintyviä sairauksia on pikkuaivojen etenevään surkastumiseen liittyvä ataksia, johon on kehitetty geenitesti, jonka avulla sairaiden pentujen syntyminen ehkäistään välttämällä kahden sairautta kantavan yksilön yhdistämistä.

Kantaja voidaan yhdistää ataksianormaaliperimäiseen koiraan.

Rodussa esiintyy sydänsairauksia (kardiomyopatia), imusolmukesyöpää (lymfooma), mustan karvatupen kasvuhäiriötä (follikulaaridyspasia) ja atooppista ihottumaa.

Näistä sairauksista tehdään yliopistollisia tutkimuksia yhteistyössä rotujärjestön kanssa.

Lonkkanivelen dysplasiaa esiintyy myös jossakin määrin ja sitä pystytään seuraamaan lonkkaindeksin avulla.

Tavoitteena on, että suurimmassa osassa jalostusyhdistelmistä uroksen ja nartun lonkkaindeksien keskiarvo on yli 100.

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s