Kuukkeli – laajojen, yhtenäisten metsäisten alueiden lintu

Kuukkeli on paikkalintu, joka viihtyy reviirillään metsässä ympäri vuoden. Rengaslöytöjen perusteella linnut liikkuvat hyvin pienellä alueella, ja jo kymmenen kilometrin siirtymät ovat kuukkelille hyvin harvinaisia.

KuukkeliKuukkeli on laajojen, yhtenäisten metsäisten alueiden lintu, jolle metsien pirstoutuminen ja vanhojen metsien määrän väheneminen on haitallista.

Parasta elinympäristöä kuukkelille ovat alueet, joilla on paljon rakenteellista vaihtelua, kuten metsien ja soiden vaihettumisvyöhykkeitä, kosteita korpikuusikoita ja runsasvarvustoista kangasmetsää.

Suojelualueet eivät yksinään ole riittäviä elinvoimaisen kuukkelikannan ylläpitäjinä muun muassa levittäytymis- ja sukusiitosongelmien takia.

Kuukkelin pääpopulaatiot tulevat mahdollisten suojelualueiden lisäyksestä huolimatta esiintymään talousmetsissä. Siten kuukkelin kannan säilyminen Suomessa riippuu metsänhoidon menetelmistä.

Uusien metsähoitomenetelmien ja sertifioinnin vaikutus kuukkeliin on epävarmaa, mutta on todennäköistä että ne edesauttavat, mutta eivät takaa kuukkelin säilymistä talousmetsissä.

Kuukkeli on ilmeisesti riippuvainen tietystä osuudesta hakkuukypsää tai vanhempaa metsää alueellisella tasolla. Siten iäkkään metsän laikut varttuneissa kasvatusmetsissä voivat olla kuukkelille hyödyllisiä.

Pesintä ja lisääntymismenestys

Kuukkelin pesintä ajoittuu maalis-huhtikuulle, jolloin talvi vielä vallitsee sen esiintymisalueilla. Pesinnän alkuvaiheessa ja myös myöhemmin koiras esittää ns. soidintanssia oksalla istuvalle naaraalleen.

Molemmat puolisot rakentavat pesää huolellisen pesäpuun valinnan jälkeen. Pesäpuu on yleensä kuusi, kuusi suojaa pesää paremmin lunta ja vettä vastaan kuin mänty.

Lapissa Värriön tutkimusaseman ympäristössä kuukkelit rakensivat pesänsä kuuseen n. 4,5 m:n korkeuteen, vaihteluväli oli 2-7 m. Ruotsin Lapissa pesäpuina toimivat männyt olivat keskimäärin 4-17 m korkeita ja pesä sijaitsi 2-13 m:n korkeudessa. Keskimäärin pesä oli rakennettu 6 m:n korkeuteen. Pesä sijaitsee useimmiten puun runkoa vasten ja kuukkeli rakentaa sen mieluiten rungon eteläpuolelle.

Pesä rakennetaan paksuseinäiseksi ja eristetään hyvin, koska haudonnan aikana yölämpötila saattaa laskea 20-30 miinusasteeseen.

Pesässä alimpana on kuivia oksia, jotka vuorataan naavalla, sammalilla, höyhenillä ja sulilla. Kuukkeli kerää riekon, teeren ja metson höyheniä vuoden ympäri pesätarpeiksi. Mahdollisuuksien mukaan se käyttää pesän eristykseen poron- karvaa, ketunvillaa, oravankarvaa, hämähäkinseittiä ja ampiaispesän jäännöksiä.

Pesän rakentamiseen kuluu aikaa keskimäärin 17 vuorokautta.

Kuukkeli munii 2-5 muna. Muninta tapahtuu yleensä huhtikuun aikana, toukokuun muninnat ovat todennäköisesti uusintoja aiemman pesän tuhoutumisen takia. Koiras syöttää naarasta koko muninnan ja haudonnan ajan.

Haudonta kestää keskimäärin 19,5 vuorokautta viimeisen munan muninnan jälkeen. Ensi päivinä poikasten kuoriutumisen jälkeen naaras pysyy pesässä ja lämmittää niitä koiraan ruokkiessa koko perhettä. Reilun viikon kuluttua molemmat emot ruokkivat poikasiaan, jotka pysyvät pesässä noin kolme viikkoa.

Räntä- tai vesisade voi helposti tuhota pesinnän. Kuukkelin pesintä ei tuhoudu yhtä helposti lumisateessa, koska hautova naaras karistaa kuivan lumen selästään.
Leudot talvet ja kevättalvet vesisateineen ovatkin kuukkelille haitallisia.

Kuukkelin pesiä ryöstävät todennäköisesti närhi, varis, harakka, korppi ja orava.

Avoimessa ja harvassa metsässä näköaistin avulla saalistavat petolinnut löysivät kuukkelin pesät helpommin kuin tiheässä metsässä. Pesimismenestystä selitti eniten alle 15 m korkeiden kuusten tiheys pinta-alaa kohti.

Pesinnät onnistuivat paremmin metsissä, joissa oli suhteellisesti enemmän mustikkaa sekä muita marjoja kasvavaa kosteaa kuusi- koivusekametsää kuin mäntykangasta.

Levittäytyminen

Levittäytymisellä eli dispersaalilla tarkoitetaan nuoren yksilön siirtymistä syntymä-reviiriltä uudelle alueelle perustamaan reviiriä tai aikuisen siirtymistä reviiriltään uudelle reviirille. Näin ollen levittäytyminen erotetaan lintujen vuotuisesta muutosta etelän talvehtimisalueille.

Kuukkelilla levittäytymistä esiintyy lähes ainoastaan nuorilla yksilöillä, jotka etsivät vapaata reviiriä. Aikuisiässä levittäytyminen on kuukkelilla epätavallista.

Aikuinen lintu saattaa levittäytyä, jos sen kumppani kuolee; silloinkin siirtymä yleensä jää lyhyeksi ja yksilö päätyy usein yksinäisen naapurin puolisoksi. Aikuinen voi myös jäädä omalle reviirilleen odottamaan nuorta vakiintumatonta lintua puolisokseen.

Lähde: Kuukkeli ja metsätalous, Susanna Pimenoff

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.