Myyräekinokokki (Echinococcus multilocularis)

Ekinokokit, Echinococcus granulosus, Echinococcus multilocularis ja muut lajit, ovat heisimatoihin kuuluvia lihansyöjien loisia. Heisimatojen elämänkiertoon kuuluu madon aikuisvaihe pääisännän ohutsuolessa ja toukkavaiheet väli-isännässä.

Heisimatoihin kuuluvaa Echinococcus granulosus-loista on todettu lähinnä itärajan tuntumassa olevista poroista ja susista.

Loinen leviää tartunnan saaneen lihansyöjäeläimen, kuten koiran ja suden ulosteiden mukana luontoon. Näin se voi saastuttaa esimerkiksi luonnonmarjoja.
Loinen voi tarttua ihmiseen.

Echinococcus granulosus-loinen on helposti hoidettavissa.
Granulosus-loista huomattavasti vaarallisempi ihmiselle on Keski-Euroopassa esiintyvä Echinococcus multilocularis -loinen.

Pääisäntinä petoeläimet

Ekinokokkien pääisäntinä toimivat monet lihansyöjäpedot, mm. koira, susi ja kettu. Väli-isäntinä voivat toimia esim. lammas, nauta, poro, hirvi, sika (tai ihminen).

Suomessa on tavattu ainoastaan E. granulosus -lajiryhmää.

Tartuntatavat

Ihminen voi saada tartunnan loista kantavan koiran tai suden ulosteista tai niiden ulosteen saastuttaman veden, marjojen tai sienien välityksellä. Ihmiset voivat saada tartunnan myös lemmikkieläimien turkkiin tarttuneista madon munista.

Itämisaika

Taudin itämisaika on erittäin pitkä, jopa monta vuotta.

Myyräekinokokki (Echinococcus multilocularis)

Myyräekinokokkitartunta voi aiheuttaa ihmisessä vakavan, jopa hengenvaarallisen, ekinokokkoosin.

Echinococcus multilocularis -loista ei ole todettu Suomessa eikä myöskään manner-Norjassa. Loista kuitenkin esiintyy Huippuvuorilla ja Tanskassa. Ruotsista tartunta löytyi harvinaisena ensimmäisen kerran talvella 2010-11.

Keski-Euroopassa loinen on paikoin yleinen mm. ketuissa, esim. Sveitsissä, Puolassa ja Saksassa. Loinen on levinnyt myös Baltiaan ja sitä esiintyy yleisenä Virossa.

Tartuntatavat

Ihminen voi saada tartunnan loista kantavan pääisännän ketun ulosteesta mutta myös mm. koirien, kissojen, supikoirien tai susien ulosteesta tai niiden ulosteen saastuttaman veden, marjojen tai sienien välityksellä.

Ihmiset voivat saada tartunnan myös lemmikkieläimien turkkiin tarttuneista madon munista. Kissojen merkitys myyräekinokokin pääisäntänä on kiistanalainen.

Itämisaika

Taudin itämisaika on erittäin pitkä, 5–15 vuotta.

Elämänkierto

Myyräekinokokin aikuisvaihe on lihansyöjien, yleensä mm. koiraeläinten, kissojen, supikoirien ja susien, ohutsuolessa. Pääisäntäeläimet ovat yleensä oireettomia.

Munat leviävät pääisännästä ulosteiden välityksellä, ja ulosteista ne leviävät väli-isäntinä toimiviin jyrsijöihin (myyrä, piisami, orava, rotta, kotihiiri) suun kautta. Väli-isännässä myyräekinokokin toukkavaihe kehittyy suvuttomasti ja muodostaa väli-isännän sisäelimiin nesteen täyttämiä rakkulamuodostumia.

Tartunta

Ihmiseen myyräekinokokki voi tarttua mm. ketun, suden, koiran ym. ulosteen, ulosteen saastuttaman veden tai marjojen välityksellä, tai koiran turkkiin tarttuneista munista.

Ihminen voi myös toimia madon väli-isäntänä. Useimmiten ihmisen immuunijärjestelmä kykenee eliminoimaan loisen toiminnan, jolloin ainut havaittava oire on vasta-ainetason nousu.

Mikäli immuunijärjestelmä epäonnistuu loisen torjumisessa, muodostaa mato yleensä maksaan kasvainta muistuttavan kystan.

Maksasta loinen saattaa levitä edelleen keuhkoihin, aivoihin tai muuallekin elimistöön, esimerkiksi leikkauksien yhteydessä. Taudin itämisaika on 5-15 vuotta ja sen hoitoon käytetään leikkauksia ja loislääkitystä.

Aikaisemmin tautiin sairastuneet yleensä kuolivat noin viiden vuoden kuluessa, mutta nykyisin hoitoennuste on parantunut.

Oireet

Mato ei aiheuta oireita pääisäntäeläimilleen.

Väli-isännissä ekinokokit voivat aiheuttaa ekinokokkoositaudin, jossa ekinokokit muodostavat väli-isännän maksaan ja keuhkoihin toukkia sisältävän nesteen täyttämiä suurikokoisia rakkuloita, jotka syrjäyttävät toimivaa kudosta.

Oireet ihmisessä

Loinen muodostaa elimiin nesteentäyteisen rakkulan, jossa on massoittain mikroskooppisen pieniä heisimadon toukkia.

Myyräekinokokin rakkulat ovat rakenteeltaan lokeroisia, pahanlaatuisen kasvaimen kaltaisia, ja ne sijoittuvat ensisijaisesti maksaan, mutta ne voivat levitä taudin kuluessa myös muualle elimistöön. Näitä rakkuloita on vaikea poistaa kokonaan kirurgisesti. Myyräekinokokkitartunta aiheuttaa ihmisessä alveolaarisen ekinokokkoosin.

Echinococcus multilocularis eli myyräekinokokki on heisimatoihin kuuluva loismato. Loiseen liittyy merkittävä zoonoosiriski sillä sen toukkamuodot aiheuttavat alveolaarista ekinokokkoosia, joka johtaa pahimmillaan maksan tuhoutumiseen ja kuolemaan.

Koirilla tartunta on vaaraton, mutta välillisesti se on yksi merkittävimmistä ja tappavimmista zoonoseista endeemisillä alueilla ja aiheuttaa väestölle merkittävän terveysriskin.

Levinneisyys alue

https://hirvikota.files.wordpress.com/2016/02/map_distributionofemultilocularis.jpg

Lähde: Ekinokokit – Ruokavirasto / Evira

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s