Kirjanpainajakuoriaiset vahingoittavat kuusia

Kirjanpainajat (kirjanpainaja, pikkukirjanpainaja ja kiiltokirjanpainaja) ovat tummia noin puolen senttimetrin mittaisia kaarnakuoriaisia. Kirjanpainaja iskeytyy varttuneiden kuusten paksun kuoren alle.

  • Tumma kaarnakuoriainen, jolla peräkuopan reunoilla 4 paria hampaita.
  • Kolmas hammas nuppimaisesti paksuuntunut kärjestään.
  • Pituus 4,2-5,5 mm.

copyright Heinz Schmutzenhofer

Pikkukirjanpainaja ja kiiltokirjanpainaja elävät ohuen kaarnan alla, yleensä pienempien kuusten latvuksissa.

Kirjanpainajat ovat taloudellisesti merkittävin kuusta vioittava tuholaissuku, ja varsinainen kirjanpainaja on suvun lajeista vahingollisin.

Keski-Euroopassa, Norjassa ja Ruotsissa myrskytuhojen jälkeiset kirjanpainajien joukkolisääntymiset ovat aiheuttaneet merkittäviä metsätaloudellisia tappioita.

Laji on yleinen koko Suomessa.

Yksittäisten kuolleiden puiden poistaminen ei vähennä kirjanpainajien määrää, koska kirjanpainaja lisääntyy tuoreessa puutavarassa ja heikentyneissä, elävissä kuusissa.

Kevätkaudelle, mieluiten kesäkuulle, ajoitettu hakkuu vähentää kirjanpainajia tehokkaimmin

Parveilu ja muninta

Kirjanpainajat lentävät touko – kesäkuussa ilman lämpötilan ylitettyä + 18 – 20 °C ja maan lämpötilan kohottua + 9 – 12 °C:en.

Kirjanpainajalla on lämpiminä kesinä 2010 ja 2011 aiemmasta poiketen syntynyt toinen sukupolvi Etelä-Suomessa.

copyright Erkki AnnilaKirjanpainaja käyttää ravinnokseen tuoretta kuusipuutavaraa, mutta laji voi runsaana esiintyessään myös iskeytyä eläviin kuusiin tappaen ne.

  • Kuolleita kuusia, harvoin mäntyjä.
  • Karkeaa ruskeata purua kuorella paksun kuoren alueella.
  • Pystysuuntaisia syömäkuvioita kaarnan alla. Emokäytäviä tavallisesti 2, joskus 3 tai 4.
  • Syksyn ja talven aikana kaarna irtoaa rungosta.

Kirjanpainajan mukanaan kuljettamat sinistäjäsienet aiheuttavat värivikaa ja osallistuvat puun tappamiseen.

Koiraat iskeytyvät paksun kaarnan alle, jonne ne kemiallisia houkutinaineita, feromoneja, erittämällä houkuttelevat naaraita.

Kahdesta neljään naarasta löytää tiensä koiraan luokse pariutumiskammioon. Jokainen naaras kaivertaa oman emokäytävänsä puun pituussuuntaan.

Naaraat laskevat munansa emokäytävän reunoille. Käytävistä järsitty ruskea puru poistetaan pariutumiskammion kohdalla olevasta sisäänmenoaukosta ulos.

Muna-, toukka- ja kotelovaihe

Munista kuoriutuvat valkeat, jalattomat, ruskeapäiset toukat kaivavat jokainen nilaan oman käytävänsä.

Toukat nakertavat käytävät toisistaan erilleen. Jos kaarnan alle on lisääntymismateriaalin puutteessa ahtautunut liikaa naaraita, toukkien ravintosyönnille ei jää riittäväsi tilaa, jolloin toukat joko syövät toisiaan tai nääntyvät nälkään.

Elintilan riittäessä toukat koteloituvat, ja lyhyen koteloitumisajan kuluttua koteloista kuoriutuvat aikuiset.

Aikuisvaihe ja talvilepo

Koteloista kuoriutuneet aikuiset jatkavat vielä jonkin aikaa syöntiään kuoren alla syöden usein toukkien kaivertamien käytävien välisen nilan murusiksi.

Suurin osa aikuisista poistuu kuoren alta heinäkuun lopussa tai elokuun alussa ja talvehtivat karikkeessa.

Pieni osa aikuisista jää talvehtimaan puun tyvikaarnan alle.

Tuhokohteet

Kirjanpainajat lisääntyvät heikentyneissä pystypuissa, tuulenkaadoissa, lumenmurroissa sekä tuoreessa kuusipuutavarassa.

Jos kirjanpainajia on paljon, ne kykenevät joukkovoimansa turvin iskeytymään myös täysin terveisiin puihin. Kirjanpainajat iskeytyvät useimmiten valoisilla paikoilla oleviin kuusiin, esim. hakkuuaukkojen reunapuihin.

Tuhon etene

Kirjanpainajat alkavat lisääntyä, kun sopivaa tuoretta lisääntymismateriaalia tulee tarjolle, esim. myrskyn, lumenmurtojen tai viivästyneen puutavaran korjuun seurauksena.

Runsastuttuaan kuoriaiset kykenevät joukkovoimansa turvin iskeytymään yhä terveempiin puihin. Tuhot voivat edetä säännöllisenä rintamana jo vaurioituneen metsänreunan ympärillä tai pesäkkeittäin kuusikon sisällä.

Tuhot voivat jatkua ja laajeta useita vuosia, ellei asiaan puututa.

Vaikutus puuhun

Kirjanpainajien ja niiden toukkien kaivamat syömäkuviot katkaisevat puun nilakerroksen nestevirtaukset, jolloin latvuksen ravinteiden saanti heikkenee ja puu alkaa hiljalleen kuivua.

Syömäkuvioiden yltäessä rungon ympäri puu kuolee. Toukkien ja niistä kehittyvien aikuisten syönti nilassa saa myöhemmin aikaan kuoren irtoamisen puusta.

Kirjanpainajat kuljettavat mukanaan puuhun sinistäjäsieniä, jotka haittaavat veden ja ravinteiden kuljetusta ja aiheuttavat puutavaran pilaantumista.

Kirjanpainajatuhojen torjuntaopas | Metsäkeskus

Kategoria(t): Riistanhoito. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.