Vapaaehtoiset havainnoijat avainasemassa riistakantojen seurannassa – ”Ainutlaatuinen järjestelmä”

Pienriistan runsautta on kartoitettu vapaaehtoisvoimin linjalaskennoissa 30 vuotta. Riistan ja petojen laskennat perustuvat Suomessa pitkälti vapaaehtoisten työhön.

Jo ensimmäiseen, vuonna 1945 alkaneeseen riistatiedusteluverkostoon osallistui enimmillään runsaat 500 vapaaehtoista havainnoijaa eri puolilta Suomea.

”Jo 1940- ja 1950-luvuilla tajuttiin, että järkiperäinen metsästys ja riistanhoito tarvitsevat laskennallista tietoa”, huomauttaa erikoistutkija Jani Pellikka Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Vuosista 1962–1963 alkaen metsästäjät ovat laskeneet metsäkanalintuja maastossa.

Nykyään riistaa havainnoidaan järjestelmällisesti riistakolmiolaskennoin: syyskesäisin kanalintulaskennoissa, joita on järjestetty vuodesta 1988 alkaen, ja alkuvuodesta riistan talvilaskennoissa, joita on toteutettu vuodesta 1989 alkaen.

Lisäksi vapaaehtoiset petoyhdyshenkilöt kirjaavat suden, ilveksen, ahman ja karhun havainnot Tassu-järjestelmään.

Pellikka kertoo, että nykyiset, 30 vuotta jatkuneet riistan kolmiolaskennat ovat kansainvälisestikin ainutlaatuinen järjestelmä, jossa eläinten runsauksista saadaan arvokasta seurantatietoa viranomaisille ja tutkijoille.

”Riistakentässä kansalaistiedon tuottaminen ja joukkoistaminen ovat olleet arkea jo 1940-luvulta ja hyvä esimerkki kaikelle muullekin joukkoistamiselle. Siitä saa olla ylpeä, että meillä on tällainen havainnointiporukka.”

Esimerkiksi Ruotsissa pienriistan tilaa seurataan vapaaehtoisten tekemien maastolaskentojen sijaan usein saalismäärillä. Tosin havaintoihin perustuvia kartoituksiakin tehdään osassa maata, mutta järjestelmä ei siellä perustu yhtä laajasti vapaaehtoisten mukanaoloon.

Riistalaskennat perustuvat Suomessa pitkälti metsästäjien vapaaehtoisuuteen.

”Metsästäjillä on jo lähtökohtaisesti suuri kiinnostus eläinkantatietoon. Meillä on riistanhoitomaksun suorittaneita metsästäjiä noin 306 000, ja heistä noin puolet osallistuu erilaisiin riistan- ja luonnonhoidon askareisiin”, Pellikka sanoo.

Hänen mukaansa on vaikea arvioida täsmällistä lukua, kuinka moni osallistuu riistalaskentoihin.

”Metsästysseuroissa tietyt aktiivit ovat kaikessa mukana ja toiset osallistuvat satunnaisemmin johonkin tiettyyn juttuun.”

Pellikka mainitsee, että liki kaikki hirvenmetsästäjät on tulkittavissa hirvi- ja sorkkaeläinten havainnoitsijoiksi.

”Hirvitietokorttien täyttäjiä on vähintään 80 000–90 000, ja Tassu-tietokantaan havaintoja kirjaavia petoyhdyshenkilöitä on noin 1 900.”

Lintulaskennoissa on mukana myös lintuharrastajia ja petohavainnoitsijoissa niin ikään muita kuin metsästäjiä.

”Vesilintulaskennoissa useampi sata metsästäjää osallistuu parilaskentoihin toukokuussa kaksi kertaa ja osa poikuelaskentoihin myöhemmin kesällä.”

Riistakolmiolaskijoiden määrät olivat huipussa Pellikan mukaan vuosina 1992–1993.

”2000-luvulle tultaessa laskijoiden määrä laski lievästi, mutta viime vuosina se on taas noussut. Suomen riistakeskus on osaltaan aktivoinut neuvonnallaan seuroja mukaan.”

Viime vuosina on puhuttu metsästäjien ikääntymisestä. Pellikka sanoo, että myös riistanlaskijoissa sukupolvi vaihtuu vähitellen. Pitkään laskennoista vetovastuuta paikallisesti kantaneet ovat saaneet tärkeään työhönsä nuorempia seuraajia.

”Yhtä laskentareittiä on keskimäärin kesälaskennassa kulkemassa 8–9 henkilöä. Metsästysseurojen jäsenmäärät ovat kuitenkin monta kertaluokkaa suurempia kaikkialla Suomessa, eli kaikkien ei tarvitse ehtiä mukaan. Mitä isompi seura, sitä helpompi on saada laskijoita tarvittava määrä”, Pellikka toteaa.

”Joissakin isoissa seuroissa laskenta on myös eräänlainen jäseneksi oton ja kasvamisen rituaali. Tällä tavalla tutustutaan alueeseen ja riistan tunnistamiseen. Samalla selviää, onko tulokkailla valmiutta velvollisuuksien täyttämiseen ja talkoisiin.”

Metsästävät laskijat kokevat saavansa hyötyä riistakolmiolaskennoista.

”Metsästysporukat miettivät yleisesti omia kiintiöitään esimerkiksi metsäkanalintusaaliille”, Pellikka mainitsee.

”Voi ajatella, että esimerkiksi hirvitietojen välittäminen hallinnolle on tietynlainen vastapalvelus, jonka vastineeksi metsästäjille on tarjolla tilanteen mukaan mitoitetun määrän pyyntilupia. Molemmat toimijat, sekä metsästäjät että viranomaiset, tarvitsevat tiedon, paljonko eläimiä on. Tämä on toimiva järjestelmä erityisesti hirvieläimillä.”

”Metsästäjät hyväksyvät pitkälti myös metsäkanalintujen pyyntirajoitukset, joita havaintotiedon pohjalta asetetaan. Lajeista kannetaan huolta, ja metsästäjät itse ovat monin paikoin valmiita rajoittamaan alueillaan metsästystä hallinnon sääntelyäkin tiukemmin”, Pellikka toteaa.

Seuroissa koetaan laskennoista olevan muitakin hyötyjä, ne tosin eivät ole aina yhtä ilmeisiä. Laskijoiden näkemyksiä aikanaan omaan väitöstyöhönsä koonnut Pellikka sanoo, että osa heistä kokee velvollisuudekseen tiedon tuottamisen omalta alueeltaan, jotta saadaan yhtenäinen kuva koko maasta.

”Laskentapäivä voi olla mukava talkoopäivä, yhteenkuuluvuuden ja yhdessä tekemisen muoto muitten joukossa. Yhdelle voi myös olla kova juttu hiihtää talvella kolmio ympäri tai kesällä suunnistaa. 30 vuotta voi myös olla vahva perinne, perinteisen toiminnan osaksi sisäistetty asia: ’Tää on meidän juttu'”, Pellikka pohtii.

Riistanlaskennoista on hallinnon ja metsästäjien ohella hyötyä myös tutkijoille.

Pellikka laskee, että riistakolmiotietoja on käytetty hyväksi ainakin 20 väitöskirjassa, kymmenissä pro gradu -töissä sekä vähintään sadassa tieteellisesti vertaisarvioidussa artikkelissa.

”Laskentojen pitkät aikasarjat kannattelevat tutkimustoimintaa ja mahdollistavat ihan omanlaisiaan tarkasteluja. Tutkimuksellisesti riistakolmioaineisto on ollut tärkeä ja on sitä edelleen”, Pellikka kiittää.

Riistakolmiolaskennan käytännön ohjeet ja havainnot löytyvät internetistä sivuilta www.riistakolmiot.fi.

Riistahavainnot-palvelussa esitetään Luonnonvarakeskuksen Suomen riistalajeihin liittyvää seurantatietoa. Sivustolla on muun muassa Tassu-järjestelmän kautta kartalle merkityt suurpetohavainnot viimeisten kahden kuukauden ajalta.

Lähde: Vapaaehtoiset havainnoijat avainasemassa riistakantojen seurannassa – ”Ainutlaatuinen järjestelmä” – Maaseudun Tulevaisuus

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s