Ihmisvaikutteiselle reviirille asettuva susipari aiheuttaa usein ongelmia

Sudet veivät kahdeksanvuotiaan suomenpystykorva Ripen sen kotipihasta Rokuanjärven rannassa Vaalassa.

Ritva oli käynyt hakemassa Ripen kanssa postin postilaatikolta kolmen kilometrin päästä. Sen jälkeen Rippe jäi lepuuttelemaan ulos tuohon keittiön ikkunan alle ja nukahti siihen, kertoo Tauno Anttonen.

Ripellä oli tapana tulla omin neuvoin sisään seitsemän maissa. Kun koiraa ei kuulunut, Anttonen lähti vaimonsa kanssa katsomaan, mitä oli tapahtunut.

Ensimmäisen verijäljen löysimme koirankopin vierestä.

Sitä seurattiin tuonne kumpareella, mistä löytyi isommat verijäljet. Siitä tiesi, että Rippe on lähtenyt, jatkaa Anttonen.

Myöhemmin jälkiä seuraamalla selvisi, että pihaan oli tullut kaksi sutta. Toinen tuli tietä pitkin ja toinen kiersi pihan lähellä olevan kumpareen takaa.

Ne piirittivät Ripen tässä pihalla ja nappasivat kiinni. Seurasi koiran tappo ja syönti. Löydettäessä vain jalat ja pää olivat koirasta jäljellä.

Susi kokee tutkijoiden mukaan koiran kilpailijakseen. Silloin niitä ei pelota edes ihmisen haju.

Ihmisen jäljistä huolimatta sudet kävivät tarkistamassa lumeen peittämänsä tappopaikan vielä seuraavana yönä, mutta Rippe ei enää ollut siellä.

Korvaukset nousussa

Suomalaisen susikeskustelun kipupiste on erimielisyys susien määrästä Suomessa. Poronhoitoalueen ulkopuolella susikonflikti kiteytyy susien taipumukseen syödä koiria.

Nykyisellään Suomen valtio korvaa vuosittain noin 50 susien syömää koiraa. Tyypillisin tilanne on hirveä haukkuvan koiran saalistaminen ja syönti, mutta koiria on kadonnut myös pihoista.

Sudet ovat 2000-luvun alusta lähtien tappaneet virallisten tietojen mukaan Suomessa lähes 600 koiraa.

Määrä on vaihdellut vuosittain, mutta trendi on nouseva.

Vuonna 2000 yhdeksästä suden tappamasta koirasta maksettu korvaussumma oli 17 387 euroa. Viime vuonna 48 koirasta maksettiin yhteensä 150 125 euroa ja keskimääräinen korvaus oli noin 3100 euroa.

Susikannan hoidosta ja määrän seurannasta vastaa Luonnonvarakeskus Luke. Paikallisesti metsästäjät usein kyseenalaistavat viralliset laskelmat, koska kokevat susitiheyden arkitodellisuudessaan toisin.

Jossain määrin susien määrän arviointia vaikeuttaa se, että Suomen sudet ovat pieni osa Venäjän susipopulaatiota, eivätkä varsinaisesti oma, vain Suomessa viihtyvä kantansa.

Kohtaamisia tulee yhä useammin

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilpo Kojola on Suomen johtava susitutkija. Hänen tehtävänsä on pitää lukua Suomen susista.

Kojolan mukaan poronhoitoalueen ulkopuolisessa Suomessa koirakysymys on suden ja ihmisen välisistä ristiriidoista keskeisin.

Sudet ovat levittäytyneet Itä-Suomen ydinalueilta tiheämmin asutuille seuduille Länsi- ja Etelä-Suomeen. Sinne on muodostunut ihmisvaikutteisia pesimäalueita, joissa kohtaamisia väistämättä tulee enemmän, sanoo Kojola.

Vasta pariutunut, omaa reviiriään hakeva susipari tappaa yleensä koiria keskimääräistä useammin.

Kyse on kilpailijoiden puhdistamisesta reviiriltä.

Kojola arvioi, että susien määrän noustessa Suomessa yli 200:een, konfliktit yleensä lisääntyvät ja sudet nousevat puheenaiheeksi. Sattumalta se on tutkijoiden mukaan myös pienin elinvoimainen kanta.

Susien vierailu ja viipyminen pihoissa pidempäänkin ei tarkoita tutkimusprofessorin mukaan ihmisen turvallisuuden vaarantumista. Jos joku susi tai lauma kuitenkin toistuvasti tulee ihmisten lähelle eikä pelkää kohtaamiaan ihmisiä, silloin täytyy toimia.

Suden ja ihmisen yhteiselo vaatii aktiivisia toimia ei-toivotulla tavalla käyttäytyviä susia kohtaan. Kyseeseen tulevat susien karkottaminen tai poistaminen.

Julkisuudessa puhutaan aika ajoin koiran ja suden risteymistä eli koirasusista suden häiriökäyttäytymisen aiheuttajana.

Tutkimusprofessori Ilpo Kojola kertoo kuitenkin, että Suomen susista kerätystä dna:sta vain noin kahdessa prosentissa on löydetty koirasuden geeniperimää.

Hakan kova kohtalo

Kolmevuotias jämtlanninpystykorva Haka tapasi kohtalonsa Muhoksen metsissä.

Poika oli treenaamassa sillä hirvenhaukkua syyskuun alkupuolella ennen hirvenmetsästyksen alkamista. Haka otti haukun ja sitkeä kun oli, se jäi yöksi haukkumaan hirveä melko kauaksi tieltä, kertoo koiran omistaja Matti Viitala.

Yön aikana Hakan haukku loppui, mutta panta liikkui koiratutkan mukaan vielä pitkään.

Sudet retuuttivat raatoa, mutta luikkivat karkuun, kun poika meni sinne aamuyöstä. Se oli karmean näköistä jälkeä, kertoo Viitala ja näyttää puhelimeltaan kuvaa, jossa Hakasta on jäljellä vain pää ja tassut.

Tappopaikalla käyneet viranomaiset arvioivat, että susia oli ollut useampia, todennäköisesti kolme. Valtion maksama korvaus ei Viitalan mielestä korvaa lähellekään edes koiran rahallista arvoa.

Se oli huippukoira, jolla oli tulevaisuus edessään. Se oli tietysti myös perheenjäsen.

Tapaus on vaikuttanut Viitaloiden metsästysharrastukseen.

Kyseiselle alueelle eivät metsästäjät uskalla Muhoksella laskea koiria irti ollenkaan.

Lauma on siihen pesiytynyt. Susi on aika kova lisääntymään, ja sillä ei ole muita vihollisia kuin ihminen. Viime vuonna riistakamerassa näkyi siellä kuusi suden pentua.

Useampia susia pyörii sillä samalla alueella koko ajan.

Miksi susi syö koiria?

Susien tappamat koirat ovat olleet ennen kaikkea metsästyskoiria, koska niitä on paljon maaseudulla. Useimmiten saaliiksi jää jämtlanninpystykorva, koska se on maan suosituin hirvikoirarotu.

Susitutkijalta on pakko kysyä, miksi susi syö koiria. Kuvittelisi, että metsässä olisi taitavalle metsästäjälle muutakin otettavaa.

Koira on suden näkökulmasta sen kilpailija.

Hirveä haukkuva koira on sudelle hyvin provosoiva tilanne. Luonnonvarainen eläin ei yleensä jätä energianlähdettä käyttämättä, sanoo Kojola.

Vuonna 2015 maa- ja metsätalousministeriön julkaisemassa susikannan hoitosuunnitelmassa todetaan, että tiukalla suojelulla ei ole saavutettu toivottuja tavoitteita. Kritiikki suden aiheuttamia ongelmia ja suden läsnäoloa kohtaan on maaseudulla säilynyt ennallaan tai jopa lisääntynyt.

Suunnitelmassa tämän katsotaan olevan seurausta ennen kaikkea siitä, että maa- ja metsätalousministeriön johtama riistahallinto ei ole pystynyt vastaamaan susireviirillä asuvien ihmisten huoliin. Turhautuminen on vahvistanut ajattelutapaa, jonka mukaan susien laiton tappaminen on joissakin olosuhteissa hyväksyttävää.

Suomen susikannan hoito ei kannanhoitosuunnitelman mukaan onnistu, jos reviireillä asuvien ja toimivien ihmisten tarpeita ei oteta huomioon. Asiaa käsitellään muun muassa susiasioihin perehtyneen toimittajan ja Ylen kolumnistin Pekka Juntin kolumnissa.

Lähde: Sudet söivät Haka- ja Rippe-koiran, mutta Jane jäi henkiin – ihmisvaikutteiselle reviirille asettuva susipari aiheuttaa usein ongelmia | Yle Uutiset | yle.fi

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s