Kakadu koristi 1200-luvun kuuluisaa haukkametsästyksen käsikirjaa

Piirros töyhtöpäisestä papukaijasta koristi kuuluisaa haukkametsästyksen käsikirjaa. Sen oli kirjoittanut 1200-luvun alkupuolella aikansa yleisnero, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Fredrik II.

Haukkametsästyksen käsikirjaa pidetäänkin kokeellisten luonnontieteiden lähtölaukauksena, puoli vuosituhatta ennen varsinaista valistuksen aikaa.

Eläintieteilijät Jukka Salo ja Pekka Niemelä näkivät valkoisen kakadun, valkoiseen linnun todistusvoima.

”Tajusimme heti, että linnun on pitänyt tulla todella kaukaa. Se on biologinen todiste siitä, että Eurooppa oli 1200-luvulla arabien kauppareittien välityksellä yhteydessä liki Australiaan saakka”, Salo sanoo.

 

Mutta mikä laji oli kyseessä, ja kuinka lintu oli päätynyt kirjaan?

Käsikirjassaan keisari Fredrik kertoo saaneensa kakadun Babylonian sulttaanilta al-Kamililta. Tutkijoiden löytämä vastaus osoittautui monin verroin monipolvisemmaksi ja värikkäämmäksi.

Tarinassa yhdistyvät Vatikaanin arkistot, kaksi keskiajan sivistyttä hallitsijaa, veretön ristiretki ja maailman luonnonhistoria.

Eläintieteilijät tietävät, että kaikki kakadut elävät hyvin kaukana idässä, niin sanotun Wallacen linjan itäpuolella. Brittiläisen luonnontieteilijän ja tutkimusmatkailijan Alfred Russel Wallacen havaitsema linja jakaa Indonesian saariston kahtia.

Wallacen linja

”Lajisto muuttuu siellä täysin. Sulawesi ja saaret siitä itään kuuluvat Australian mannerlaattaan ja ovat liikkuneet yhdessä vuosimiljoonia. Niiden lajit ovat outoja australialaisia lajeja”, Salo sanoo.

Fredrikin teoksen De arte venandi cum avibus toista säilynyttä aikalaiskopiota noin vuodelta 1255 säilytetään Vatikaanin kirjaston kellarissa.

Suomalaistutkijat hakivat apurahoja Italian opetusministeriöltä ja lähestyivät kohteliaasti Vatikaania. Vuonna 1998 he pääsivät katsomaan kopiota; he olivat ilmeisesti ensimmäiset eläintieteilijät, joille suotiin tämä kunnia.

Kirja oli iso ja painava, pinta-alaltaan hieman paperi-Hesaria suurempi ja munkkien pergamentille eli käsitellylle nahalle kopioima.

”Ylikirjastonhoitaja valvoi, kun kirjaston amanuenssi säämiskähanskoin varovasti käänteli sivuja. Siitä saimme osoittaa, että mistä kuvista haluamme suuriresoluutioiset valokuvat”, Salo kertoo.

Nykyisin teos on siirretty kokonaan digitaaliseen muotoon. Kulumisen ehkäisemiseksi sitä ei enää tutkijoille noin helposti avattaisi.

Tarkoista kuvista tutkijat näkivät, että lintu oli kiistatta valkoinen kakadu. Arvaus oli osunut oikeaan.

Lintu oli peräisin Itä-Intian saaristosta, mutta tämä tarkkuus ei tutkijoita tyydyttänyt. Valkoisia kakaduja on nimittäin parikymmentä lajia tai alalajia.

Kuvassa linnulla oli myös päässä keltainen töyhtö ja silmien ympärillä tumma rengas. Näiden ja muiden hienovaraisten tuntomerkkien perusteella tutkijat alkoivat sulkea lajeja pois.

Parinkymmenen viime vuoden aikana he ovat vierailleet useasti Indonesiassa ja Australiassa katsomassa eläviä lintuja luonnossa ja eläintarhoissa sekä kuolleiden lintujen nahkoja eläinmuseoissa.

Lopulta he päättelivät, että kyseessä on jokin kultatöyhtökakadun (Cacatua galerita) tai celebesinkakadun eli keltatöyhtökakadun (Cacatua sulphurea) alalaji.

Niinpä kuvan linnun mahdollinen kotiseutu kattaa Australian pohjoiskärjen sekä Uuden Guinean ja Sulawesin eli Celebesin saaret lähisaarineen.

Kakadut ovat sosiaalisia lintuja ja osaavat matkia ihmisen ääntä. Suomessa niitä on lemmikkeinä muutamia kymmeniä. Kiinan hovi ja ylimystö ovat seurustelleet niiden kanssa jo 600-luvulta lähtien.

Indomalaijilaiset kauppiaat kuljettivat lintuja Kiinaan ja toisaalta myös kiinalaisten kauppalaivasto liikkui Uudessa Guineassa ja Singaporessa asti. Arabien kauppalaivat puolestaan matkasivat suvereenisti pitkin Intian valtamerta ja aina Kiinan Kantoniin saakka.

Näitä reittejä valkoinen kakadu jotenkin matkasi al-Kamilille, luultavasti bambusta tehdyssä kuljetushäkissä.

Kakadun kuljetus on vaativa työ.

Jos lintu ei saa oikeanlaisia pähkinöitä, siemeniä ja hedelmiä tai on liian kylmä tai kuuma tai muuten vain stressaavaa, se nyppii itsensä kaljuksi.

Vatikaanin kuvissa ei näy merkkejä stressikäyttäytymisestä, vaan papukaija näyttää onnelliselta.

”Saattoihan se olla merimatkan jälkeen voipunut mutta toipui sitten pikkuhiljaa. Joka tapauksessa linnun selviäminen hengissä on merkki siitä, että kauppareitti oli tasoltaan hyvin ammattimainen. Arabit olivat fakiireita lintujen pidossa, koska metsästyshaukat olivat keskeinen osa eliitin kulttuuria”, Salo sanoo.

Al-Kamil lahjoitti valkoisen kakadun Fredrikille osana kuudennen ristiretken diplomaattisia operaatioita. Fredrik vei sotajoukkonsa Jerusalemiin 1228–1229.

Varmaa ei ole, lahjoittiko al-Kamil linnun henkilökohtaisesti vai toiko hänen lähettiläänsä sen Fredrikin palatsiin Italiassa. Joka tapauksessa outoa valkoista lintua voi hyvällä syyllä kutsua rauhan kakaduksi. Kuudes ristiretki nimittäin oli poikkeuksellinen suvanto ristiretkien verisessä historiassa.

Lähde: Rauhan kakadu matkasi kaukaa liennytystehtäviin – loisteliaat eläinlahjat avittivat veretöntä vallanvaihtoa kuudennella ristiretkellä Jerusalemissa 1229 – Ulkomaat | HS.fi

De Arte Venardi Cum Avibus: Being the De Arte Venandi Cum Avibus of Frederick II of Hohenstaufen

Etukansi
Stanford University Press, 1943 – 637 sivua
Kategoria(t): Riistanhoito. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s