Talvivaellus

Talvella vaeltaminen on upea kokemus kylmässä, raikkaassa ilmassa, upeassa luonnossa ja hiljaisuudessa, jollaista ei löydy kesällä. Sää voi toisinaan muuttua nopeasti lämpimästä, keväisestä auringonpaisteesta raivoisaksi myrskyksi, jonka aikana näkyvyys on heikko.

Oikeiden varusteiden kanssa ja hyvän valmistautumisen pohjalta talvivaellus voi kuitenkin olla ikimuistoinen kokemus.

Talviretkeily metsäisessä maastossa ei sinänsä ole kovin vaikeaa, mutta pitemmille matkoille mukaan lähtevä varustevuori kasvaa helposti kaksinkertaiseksi kesäretkiin nähden. Keveyttä tärkeämpää on varusteiden takuuvarma toimivuus kaikissa olosuhteissa.

Kevättalvella päivät voivat olla lämpimiä, mutta öisin on edelleen varauduttava kireisiin pakkasiin. Kahta henkilöä kohti voisi ottaa yhden ahkion, yhden rinkan ja päivärepun.

Yöpyminen talvisessa maastossa vaatii riittävän paksun ja eristävän makuualustan ja lämpimän makuupussin.

Turvallisuus

Pohjoisessa talvi alkaa marraskuussa ja jatkuu huhtikuulle asti.

Sää on talvella kuivaa ja tuulista ja lämpötila pysyy suhteellisen yhtäjaksoisesti pakkasella -15–40 °C:ssa. Tällaisissa sääolosuhteissa on syytä tietää kylmyyden vaikutuksista ja ottaa mukaan oikeat varusteet, jotta vaellus sujuu turvallisesti ja mukavasti.

Talvivaelluksen turvallisuuden kannalta tärkein osa tapahtuu ennen matkan alkua.

Matka on syytä suunnitella hyvin ja matkaa varten tulee hankkia oikeat tiedot ja varusteet. On kuitenkin tärkeämpää osata käyttää varusteita oikein kuin hankkia täsmälleen oikeat varusteet.

Tietoa ja varusteitakin tärkeämpää on olla varovainen

Mikään ei takaa turvallisuutta yhtä hyvin kuin matkan miettiminen hyvin tarkkaan etukäteen ja varovaisuus matkan aikana.

Jos sää muuttuu huonoksi, älä jatka eteenpäin, vaan palaa takaisin tai etsi suojaa. Talvella kannattaa valita helpompia reittejä ja vaeltaa porukassa – talvivaellus ei ole yksilölaji.

Hyvät kartat antavat tietoja reitistä, mutta päivätaipaleita ei kannata nostaa 10-20 kilometriä pitemmäksi. Kompassi ja suunnistustaito sekä GPS ja kännykkä ovat myös tarpeellisia. Pukeutumisessa muistetaan oikea kerrospukeutuminen.

Pukeutuminen

Talvivaelluksen tekee haastavaksi mahdollisten lämpötilojen valtaisa haarukka.

Kerrospukeutumisen ideana on, että sinulla on aina viileä olo. Silloin pysyt aina kuivana, eikä liian lämmön poistuminen elimistöstä kuluta energiaa.

Pakkanen voi kiristyä -40 asteen tuntumaan, mutta yhtä hyvin sää voi käväistä suojan puolella.

Ota siinä sitten järkevät vaatteet mukaan. Eri lähteistä katsotut sääennusteet pitää ottaa huomioon, onko retken ajaksi luvassa leutoa talvisäätä.

Erittäin kylmien säiden uhatessa varalle toinen makuupussin ja kehitellyt ratkaisuja käsien pitämiseksi lämpiminä.

Leudon sääennusteen mukaan otetaan sadehousut ja kuoritakki kunnon puuvilla-anorakin sijasta.

Liikkuessa – ja etenkin ahkiota kiskoessa – tulee lämmin aika vähäiselläkin vaatetuksella.

Siksi hiihtotakin kannattaa olla ohut, lämpöä säädellään välikerroksilla.

Metsämaastossa puuvilla-polyester-anorakki toimii hyvin eikä hiosta. Tuulisilla paikalla lämmönhukka tuntuu selvästi ja jolloin kalvovaate on parempi vaihtoehtona.

Kainalotuuletukset vähentävät hikoilua. Hiihtohousuina Fjällrävenin G1000-kankaiset (puuvilla-polyester) kaltaiset pöksyt toimivat hyvin.

Kovassa tuulessa niistäkin pääsee kylmä läpi, ja silloin täytyy vetää päälle kuorihousut.

Jalat ovat vaelluksella kovilla, koska niiden varassa kulkee koko varustemäärä. Pidä jalat kuivina, sillä kostumisen myötä jalkoihin tulee helposti hiertymiä. Tauon jälkeen vaihda aina jalkaan kuivat sukat.

Talvisaappaat

Tukeva saapas tuntuu myös suksen siteessä jämäkämmältä ja muistuttaa enemmän kunnollista hiihtomonoa.

Talvisaappaan koon kannattaa olla pari numeroa kesäsaappaan kokoa suurempi, jotta väliin mahtuu tarpeeksi villasukkia ja ilmaa eristeeksi.

Kolmen sukan yhdistelmä saappaisiin: alle ohut kosteutta siirtävä alussukka, välissä ohut villasukka ja päällä pitkä polvipituinen villasukka.

Metsäsukset

Metsässä ja umpihangessa kuljettaessa suksen täytyy kantaa hiihtäjää mahdollisimman hyvin hangen päällä, siksi metsäsukset ovat pitkät ja leveät.

Suksien pituutta määritettäessä on otettava huomioon myös mahdollinen rinkan paino, jotta suksi on kantava.

Peukalosääntönä suksen pituus on hiihtäjän pituus + puolet hiihtäjän ja repun painosta. Suksen jalkavuuden voi testata asettamalla paperia suksien keskikohdan alle. Kun suksien päällä seisotaan tasaisesti kummallakin jalalla, niin paperi tulee voida helposti vetää pois suksien alta.

Perinteiset metsäsukset ovat 7 cm leveät ja 210–280 cm pitkät.

Metsäsuksia valmistetaan voideltavalla pohjalla, nanopitopohjalla sekä suomupitopohjalla.

Suomupitopohjat eivät tavallisesti ole samalla tapaa voideltavissa, sillä umpimuovipohja ei ime voidetta.

Metsäsuksilla hiihdetään yleensä saappaat jalassa.

Tavallisesti metsäsuksien kanssa käytetään perinteistä eräsidettä, jossa saapas sidotaan siteeseen kannan takaa kulkevalla remmillä ja saappaan kärjessä on reunus, joka kiilautuu siteeseen.

Nykyään on tarjolla myös muunlaisiin saappaisiin ja vaelluskenkiin sopivia siteitä. Osassa saapas tai kenkä kiilataan yksinkertaisesti painamalla se siteeseen ja osassa se sidotaan nilkka- ja varvasremmeillä, samaan tapaan kuin kehittyneemmissä lumikengissä.

Ensimmäinen soveltuu lähinnä tasaisissa maastoissa hiihtelyyn ja jälkimmäinen myös mäkisempään maastoon sekä raskaaseen ahkion vetoon.

Tunturisukset

Avotunturissa tuuli kovettaa hangen ja tunturihiihtoon on olemassa oma suksityyppinsä, tunturisukset.

Ne ovat 165-205 cm pitkät, leveysprofiililtaan tiimalasin muotoisia ja pohjissa on teräsreunat.

Hiihtämiseen tarkoitettujen tunturisuksien leveysprofiili on esimerkiksi 83-62-70 mm. Sitä leveämmät sukset on tarkoitettu lasketteluun pehmeässä lumessa, ja ne soveltuvat huonommin hiihtämiseen.

Tunturisuksia saa sekä voideltavilla pohjilla että suomupohjilla. Metsäsuksista poiketen myös suomupohjaisten tunturisuksien luistopintoihin voi imeyttää voiteita.

Tunturisuksissa käytetään metsäsuksien perinteisiä eräsiteitä tukevampia maastohiihto- tai telemark-siteitä, jotta suksilla pystyy laskemaan teräskanttien varassa tunturien rinteitä.

Tunturisuksien ja lumikenkien parhaita ominaisuuksia on yhdistetty ns. pätkäsuksiin, joista käytetään myös nimitystä liukulumikenkä.

Sukset ovat normaaleja tunturisuksia leveämmät ja noin 120cm pitkät ja niiden pohjassa on kiinteä nousukarva keskialueella.

Suksissa on hyvä pito ja niillä voi kiivetä lumikenkien tapaan jyrkkiäkin rinteitä.

Nousukarvat

Kun voiteiden ja pitopohjien tarjoama pito ei riitä, voi suksiin kiinnittää nousukarvat. Nousukarvoja on erikokoisia ja mallisia suksen koon ja sen mukaan, miten paljon tarvitsee lisäpitoa huonomman luiston kustannuksella.

Sauvat

Sauvat valitaan hiihtotavan mukaan.

Sauvan valmistusmateriaali vaikuttaa sen painoon ja kestävyyteen. Kalleimmat sauvat ovat keveimpiä, mutta eivät kuitenkaan kestävimpiä. Sauvan sompaosa on pienentynyt entisajoista.

Valmiilla latupohjilla pienikään sompa ei uppoa lumeen.

Tunturissa ja umpihangessa hiihdettäessä täytyy kuitenkin käyttää suurisompaisia sauvoja.

Sauvan pituus määräytyy sauvojen käytön mukaan:

  • perinteisen tyylin latuhiihdossa 83–85 % hiihtäjän pituudesta
  • luisteluhiihdossa 90 % hiihtäjän pituudesta
  • umpihankihiihdossa 85 % hiihtäjän pituudesta
  • tunturihiihdossa 80 % hiihtäjän pituudesta
  • pienten lasten sauvat ovat 70 % lapsen pituudesta

Kokeneet hiihtäjät voivat käyttää hieman pidempiä sauvoja kuin aloittelijat.

Teleskooppisauvat ovat umpihanki- ja tunturihiihdossa käytännöllisiä ja myös kestäviä, käytä vain puristuslukollista mallia. Teleskooppisauvat mukautuvat vaihtuviin lumi- ja maasto-olosuhteisiin ja eri pituisille käyttäjille.

Tauot

Muista pitää vaelluksella riittävän usein taukoja. Monet pitävät hyvänä nyrkkisääntönä yhtä tuntia kohden 15 minuutin tauon. Energiankulutus on suurta, jaksamisen kannalta energiaa pitää tankata säännöllisesti. Hivenaine täydennys on aivan pakollista kunnon rasitusta sisältävillä reissulla.

Lihaksistoan saa vetämään johonkin merkilliseen kramppitilaan joidenkin hivenaineiden hiipumisen vuoksi. Kun ahkiota vedetään hyvin suurilla tehoilla pitkät päivät ja päivästä toiseen. Magnesiumista on luultavimmin kyse. Monivitamiini imeskelytabletit ovat käteviä, imetyvät nopeasti elimistöön.

Viikon vaellus vaatii ainakin yhden lepopäivän. Päivätaipaleita ei kannata nostaa 10-20 kilometriä pitemmäksi.

Tauoilla kylmä yllättää nopeasti, ja Michelin-ukkotyyppisille toppavaatteille on käyttöä. Paras eriste painoonsa nähden on untuva, mutta paksu keinokuitutakki käy myös.

Käytetyt vaatteet voi löytää UFFilta parilla kympillä, höyhen- ja untuvatäytteisiä takkeja tai mm. Varustelekasta vanhoja armeijan kuitutäytteisiä taukohousut. Toimii ihan hyvin laavulla tai nuotiopaikan savussa.

Kategoria(t): Matkailu. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s