Perhoset ovat erikoisia hyönteisiä

Perhosille on kehittynyt erikoisia toimintamalleja löytää parittelukumppani ja pitää laji hengissä muuttuvassa maailmassa.

Seuraavassa muutamia erikoisuuksia.

Savumainen tuoksu houkuttaa.

Havumittarin nimeksi sopisi paremmin savumittari. Keskikesällä lentävä perhonen ei kykene vastustamaan savunhajua.

Se lentää herkästi nuotiolle, savustuspöntölle ja myös tupakansavulle, jolloin tupakoitsija joutuu hätistelemään innokkaita perhoskoiraita kasvoiltaan.

Savun perässä ovat nimenomaan havumittarikoiraat, sillä savunhaju muistuttaa erehdyttävästi lajin naaraan tuoksua, jonka tarkoitus on houkutella koiraat parittelemaan.

Periaatteessa kaikkien perhoslajien naarailla on tällainen ominaistuoksu eli feromoni. Esimerkiksi tammikehrääjänaaras voi houkutella ympärilleen kymmeniä kiimaisia koiraita kilometrien päästä. Toisaalta joidenkin perhoslajien, kuten humalaperhosen, koiraat houkuttelevat naaraita ominaistuoksullaan.

Muurahaisten hyväksikäyttöä

Suomessa vain kahdella paikkakunnalla, Taipalsaarella ja Liperin Kuoringalla, esiintyvä muurahaissinisiipi on rauhoitettu ja äärimmäisen uhanalainen perhonen. Laji on kadonnut monilta paikoilta harjualueiden umpeenkasvun vuoksi.

Naaras munii munat yksitellen ravintokasvien, Suomessa ainoastaan kangasajuruohon, kukintoihin. Toukat kuoriutuvat viikon päästä ja elävät aluksi ajuruohon kukinnoilla.

Parin, kolmen viikon kuluttua 3,5 millimetrin pituiseksi kasvanut toukka laskeutuu pois kasvilta ja jää odottamaan. Kun tietty muurahaislaji eli kiekkosarviviholainen huomaa toukan, se luulee sitä omakseen ja kantaa sen muurahaispesään.

Pesässä toukka muuttuu kasvissyöjästä pedoksi ja alkaa syödä muurahaisten toukkia ja koteloita. Samalla se tuottaa makeaa eritettä, josta muurahaiset pitävät. Syksyllä toukka asettuu talvilevolle, jolta se herää keväällä.

Nyt alkaa vaarallisin vaihe, sillä kookas perhostoukka saattaa vaikuttaa tulevan kuningattaren toukkavaiheelta, jollaisia jo pesässä olevat muurahaiskuningattaret surmaavat. Jos toukka ehtii koteloitua, siitä kuoriutuu aikuinen perhonen heinäkuun alkupuolella.

Lennossa vain joka toinen vuosi.

Joitakin perhoslajeja näkee lennossa vain joka toinen vuosi, ja jostain syystä useimmat niistä lentävät ainoastaan parittomina tai parillisina vuosina – joskus kuitenkin myös välivuosina.

Joka toinen vuosi lentäviä lajeja ovat esimerkiksi rämekylmäperhonen ja kirjokehrääjä.

Eräs Xestia-suvun yökkönen lentää Itä- ja Länsi-Lapissa vuorovuosina, toisaalla parittomina ja toisaalla parillisina vuosina.

Vuorovuotisen lennon selitys löytyy populaatiota säätelevistä voimista eli lähinnä loisista. Kun perhostoukkia on paljon, myös loisia esiintyy runsaasti. Systeemin tarkoitus on harhauttaa yksivuotisia loisia, joista kuitenkin jotkut lajit ovat vastanneet tähän muuttumalla kaksivuotisiksi.

Parveilevat koiraat.

Aavemaisesti ja leijailevasti lentävä humalaperhonen näyttää lennossa valkealta, vaikka vain koiraan takasiivet ovat valkoiset, naaraan keltaiset.

Lajin pariutumiskäyttäytyminen on erikoinen, sillä koiraat parveilevat lentoaikanaan joka ilta yhden tunnin ajan. Kun aurinko laskee, koiraat lentävät ensin puoli tuntia matalalla heinikon yläpuolella. Sitten ne nousevat puiden latvustojen korkeudelle ja lentävät sielläkin puoli tuntia.

Humalaperhoskoiraat erittävät feromonia, jonka ilmaan jättämää vanaa naaraat seuraavat tarkasti. Koiraan siipi heijastaa lähes puolet siihen osuvasta ultraviolettivalosta, minkä ansiosta naaras löytää sen.

Koiras koskettaa naarasta, joka putoaa maahan. Koiras seuraa perästä, tekee hyvin erikoisen liikkeen ja asettuu naarasta vastapäätä. Se ohjaa takasiivillään naaraan takaruumista voidakseen kiinnittyä siihen. Lopulta koiras pudottautuu roikkumaan naaraan takaruumiista pää alaspäin. Tätä jatkuu aamuyöhön, jolloin naaras lähtee munimaan lentämällä hitaasti kasvillisuuden yläpuolella.

Siivettömät, lyhytikäiset naaraat.

Täplätupsukkaan naaras kuoriutuu kotelon päälle, munii siihen ja kuolee muninnan jälkeen. Sillä ei ole siipiä eikä se syö lyhyen aikuiselämänsä aikana mitään.

Pussikkaat puolestaan toimivat niin, että naaras kuoriutuu kotelosta maassa, lähtee kiipeämään sopivaa ravintokasvia ja asettuu tietylle korkeudelle, jolta koiraat haistavat naaraan erittämän feromonin. Kun naaras on paritellut, se jatkaa kiipeämistään ja roiskii munat varvikkoon.

Aikuisen pussikasnaaraan ruumis sukupuolielimiä lukuun ottamatta pysyy pussissa: naarasta ei tarvita muuhun kuin paritteluun ja munimiseen.

Lähde: Perhoset ovat erikoisia hyönteisiä – lue miksi – Kotimaa – Savon Sanomat

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.