Mitä tapahtuu, jos Etelämantereen jättimäinen jäätikkö romahtaa? Thwaitesin jäätikön alle on ilmestynyt kymmenien kilometrien onkalo

Thwaitesin jäätikkö on niin laaja, että se peittäisi runsaasti yli puolet Suomen maa-alasta. Sen mereen murentuminen vastaa neljästä prosentista merenpinnan noususta viime vuosikymmeninä. Satelliittimittausten perusteella sen jääkato on kaksinkertaistunut 1990-luvun puolivälistä.

Tutkijoiden huolta Thwaitesista lisää jäätikön kiilamainen muoto, joka kapenee meren yllä puolentoista sadan kilometrin levyiseksi. Mitä heikompi jäätikön reuna on, sitä helpommin se murenee.

Yhdysvallat ja Britannia ovat aloittaneet Thwaitesin jäätikön laajan tutkimuksen. Tavoite on ymmärtää paremmin massiivisten mutta epävakaiksi osoittautuneiden jäätiköiden käytöstä.

Tutkimuksia vauhdittaa arvio, jonka mukaan Thwaitesin jäätikön romahtaminen ja valuminen mereen kokonaan nostaisi merenpintaa yli 60 senttimetriä.

Vaikka Thwaites on ollut viimeksi otsikoissa, yhtä lailla tutkijoita kiinnostaa ja huolestuttaa Pine Islandin jäätikkö. Sekin on läntisellä Etelämantereella Amundsenin meren rannalla.

Myös Pine Islandin jäätikön alle on muodostunut valtava onkalo, joka on Davisin mukaan 60–80 kilometriä pitkä, kymmeniä kilometrejä leveä ja jopa 600 metriä korkea.

Pine Islandin hupeneminen vastaa neljäsosaa Etelämantereen jääkadosta. Se lisää merenpinnan nousua maailman jäätiköistä eniten, brittiläinen istar-ohjelma arvioi.

Siitä irtosi vuonna 2013 valtava jäävuori, joka oli kooltaan 720 neliökilometriä eli melkein Helsingin koko pääkaupunkiseudun laajuinen.

Näin suurten jäävuorten irtoaminen huolestuttaa tutkijoita, koska jäähyllyt pitävät mantereelta valuvia jäämassoja aisoissa.

”Thwaitesin ja Pine Islandin jäätiköiden romahtaminen nostaisi merenpintaa arviolta 1,2–1,5 metriä. Jommankumman romahtaminen johtaisi todennäköisesti toisenkin romahtamiseen, joten on parempi ar­vioida merenpinnan nousu yhteensä”, Davis sanoo

Varsinainen huoli on se, että näiden jäätiköiden romahtaminen voisi johtaa koko läntisen Etelämantereen jäätikön romahtamiseen. Se nostaisi merenpintaa jo 2–4 metriä.

Hurjalta kuulostava lukema selittyy sillä, että kyse on suurin piirtein Meksikon kokoisesta paksusta jääkimpaleesta.

Thwaitesin jäätikön levottomuus oli tiedossa runsas vuosikymmen sitten, Penn State yli­opiston tutkija Sridhar Anandakrish kuvailee Wired-lehdessä.

Silloin tutkijat mittasivat räjähteiden avulla seismisesti jäätikön syvyyttä ja alla olevaa maaperää. Jos maaperä on mutainen, kuten Anandakrish epäilee, jäätikkö voi jossakin vaiheessa alkaa liukua.

Viisi vuotta sitten Yhdysvaltain avaruushallinnon tutkija Eric Rignot päätteli, että Thwaitesin jäätikkö etenee kohti peruuttamatonta romahdusta.

Yhdysvaltain tiedesäätiö ja Britannian ympäristöntutkimuksen järjestö tutkivat nyt viisi vuotta kaikilla keinoilla, mikä on Thwaitesin jäätikön tila ja onko se tosiaan romahtamassa.

Tutkimuksiin käytetään jopa paikallisia hylkeitä, joihin kiinnitetään lähettimiä. Hylkeillä on tapana liikkua juuri jäätikön reunoilla ja alapuolella, jotka kiinnostavat tutkijoita, Thwaitesin tutkimuksen verkkosivu kertoo.

Jäätiköiden käytös on tutkijoiden mukaan arvaamatonta, eikä kaikkia vaikuttavia tekijöitä tunneta varmasti.

Tilastollisesti ei voi Davisin mukaan vielä osoittaa yksiselitteisesti, että sulaminen johtuu ilmastonmuutoksesta, mutta todennäköisesti sillä on merkittävä rooli havaituissa muutoksissa. Hän tarkentaa:

”On ehdottoman tärkeää, että selvitämme, miten ilmastonmuutos vaikuttaa läntisen Etelämantereen jäähyllyihin ja mikä merkitys sillä on merenpinnan nousuun tulevaisuudessa.”

Erityisesti tutkijoita kiinnostaa, mistä kohdasta Thwaitesin jäätikkö kiinnittyy Etelämantereeseen. Anandakrishna sanoo Wiredissa, että Thwaitesin jäätikkö ”roikkuu kynsillään” mantereesta.

Jos meren ylle ulottuva jäätikön reuna sulaa pohjastaan, mantereeseen kiinnittymisen kohta vetäytyy kohti sisämaata. Seurauksena yhä suurempi osa jäätiköstä kelluu ja ohenevasta jäähyllystä murenee yhä suurempia jäälauttoja.

Merkittävää on sekin, että suuri osa Thwaitesin jäätikön massasta on merenpinnan alapuolella. Valtaosa koko läntisen Etelämantereen jäätiköstä makaa ikään kuin syvässä maljassa.

”Kallioperä syvenee sisämaahan mentäessä. Se voi nopeuttaa jäätikön romahtamista”, Davis sanoo.

Romahduksen ajankohtaa hän ei rohkene arvioida. Massiivisten jäätiköiden liikkeiden tarkka mallintaminen on vaikeaa. Kansainvälisen tutkimushankkeen tiedotteen mukaan romahdus voi tapahtua vuosikymmenissä tai vuosisadoissa.

Lähde: Mitä tapahtuu, jos Etelämantereen jättimäinen jäätikkö romahtaa? Thwaitesin jäätikön alle on ilmestynyt kymmenien kilometrien onkalo – Tiede | HS.fi

Kategoria(t): Riistanhoito. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s