Paleltuma iskee, kun palelu loppuu – kylmätutkija neuvoo, kuinka vältyt paleltumalta – Viima lisää pakkasen purevuutta

Kylmä puuduttaa salakavalasti. Paleltuma on lähellä, kun iho menee tunnottomaksi. Elimistö pitää tärkeimmät elimet kuten aivot, sydämen ja keuhkot lämpiminä viimeiseen asti.

Pakkasen kalvaessa elimistö uhraa surutta ulkokuoren.

Ihon ja raajojen verisuonet saavat käskyn supistua, ettei veri pääsisi lämmittämään ääreisalueita.

Temppu pienentää lämmönhukkaa jopa kolmasosaan normaalista.

Poikkeuksen tekevät pää­nahan verisuonet. Ne eivät supistu kylmässä. Siksi pää hikoaa helposti pakkasellakin.

Iho saa kylmetä, jotta herkkien sisäelinten lämpötila pysyy vähintään 35 asteessa. Rajan alitusta voisi seurata hypotermia eli alilämpöisyys.

Kun ihmisen ydinlämpö pu­toaa 33–32 asteeseen, lihasvärinä lakkaa energian puutteessa ja elintoiminnot hidastuvat. Noin 30 asteessa menee taju. Kuolema korjaa, jos kroppa kylmenee alle 25 asteeseen.

Kyseessä on puhdas vaihtokauppa. Elimistö antaa mieluummin sormien paleltua kuin sallii käsistä tulevan viilenevän veren jäähdyttää koko kehoa.

”Kaikista paleltumista 75 prosenttia iskee sormiin, korviin ja varpaisiin”, kertoo Rintamäki.

Helpoimmin pakkanen puree korviin.

Syitä on kaksi. Pelkkä pipo jättää korvannipukat paljaaksi.
Korvanlehdissä on myös niukasti lämmittäviä verisuonia.

Seuraavaksi jäätyvät sormet.

Niiden verenkierto vaimentuu voimakkaasti kylmässä. Paleltuman vaaraa lisää kevyt suojaus. Sormilla on vaikea näprätä mitään paksuissa kintaissa.

Siksi moni valitsee ohuemman vaihtoehdon, vaikka sormia kuinka nipistelisi.

Varpaat paleltuvat usein puolivahingossa.

Kylmä ehtii kalvaa varpaita ennen kuin kulkija huomaa niiden muuttuneen umpikohmeisiksi.

Sormia voi liikutella veren­kierron ja lämmön lisäämiseksi, mutta varvasjumppa on vaikeaa ja tehotonta.

Noin kolmetoista prosenttia aikuisista saa vuosittain paleltumia.
Tapausten määrä seurailee lämpömittarin lukemia.

”Kun pakkanen kipuaa kahteenkymmeneen asteeseen, paleltumat lisääntyvät rajusti”, Rintamäki kertoo.

Viima lisää pakkasen purevuutta ja paleltuman vaaraa, sillä se vie lämpöä iholta ja vaatteista. Jos tuulee kymmenen metriä sekunnissa, viiden asteen pakkanen puraisee 14 miinusasteen voimalla. Viiman vaikutusta pakkasen purevuuteen arvioidaan niin sanotulla viimaindeksillä.

Aina ei tarvita tulipalopakkasta.

Kuusi astetta miinusta on korkein lämpötila, jossa paleltumia on Suomessa raportoitu.

Rapsakassa talvisäässä paleltuma voi iskeä minuuteissa. Kova viiman, viidentoista asteen pakkasen ja valmiiksi kylmien sormien yhdistelmä tuottaa melkovarmasti jonkinasteisen jäätymisvamman.

Paljas iho jäätyy salaman­nopeasti. Tarvitaan vain pari minuuttia, ja kädet ovat tunnottomat ja vahankalpeat.

Kylmän esineen koskettaminen jäätää vielä nopeammin. Paleltuma ja kudostuho iskevät 15 sekunnissa, kun 30 asteen pakkasessa kosket taskulämpimin sormin lyhtypylvääseen.

Tavallisissa paleltumissa solujen aineenvaihdunta heikkenee pikku hiljaa.

Jos kudosten lämpötila pääsee laskemaan kaksi astetta pakkasen puolelle, jäätymisvammalta ei pelasta enää mikään. Solujen aineenvaihdunta loppuu ja niitä ympäröivään kudosnesteeseen muodostuu jääkiteitä.

Hileet väkevöivät kudosnestettä ja ruhjovat soluja, jotka kuivuvat ja kuolevat. Jos solu­tuho on totaalinen, sormet ovat mennyttä kalua.

Elimistö yrittää pelastaa sormet viime tingassa ja palauttaa niihin verenkierron vartiksi. Sen tuntee käsien kuumotuksena.

Miksi paleltumaa ei huomaa ennen kuin on liian myöhäistä?

Syy on kivun katoaminen.  ”Kylmettynyt iho menee tunnottomaksi hieman ennen kuin se paleltuu”, sanoo Rintamäki.

Kylmä saa kihelmöimään, kun ihon lämpötila on laskenut 10–15 asteeseen. Seitsemässä asteessa tuntoaisti katoaa.

”Silloin on enää niukasti aikaa hakeutua lämpimään ennen kuin kudos vaurioituu.”

Lievässäkin pakkasessa kyse on minuuteista. Paikallisen paleltuman ensi­oire on pistelevä kipu, mutta sen huomaa jo katsomalla: valkoiset läiskät iholla ovat lieviä ensimmäisen asteen paleltumia. Syvä paleltuma tuntuu koskettaessa kovalta.

Iho ei unohda paleltuneensa. Useimmille jää jälkioireita: tuntohäiriöitä, kipuja ja kylmän­arkuutta. Oireet saattavat kestää vuosia, jopa läpi elämän.

Pahasti paleltuneen iho­alueen verisuonitus ei palaa enää ennalleen.

Samat henkilöt saavat paleltumia toistuvasti. Heistä moni työskentelee ammateissa, joissa altistutaan helposti kylmälle.

Myös sukupuoli on riski. Pakkanen puree naisiin herkemmin. Syy voi liittyä miehiä pienempään kokoon. Koska lämpö tuotetaan massalla, kylmässä on edullista olla iso.

Lempiuhri pakkaselle on kuitenkin nuori kaupunkilainen. Rintamäen mukaan etelän keskuksien asukit eivät enää hallitse talvipukeutumisen taitoa.

”Paleltumat ovat yleisempiä Pohjois-Suomessa, mutta pakkaspäiviin nähden Helsingissä saadaan paleltuma kaksi kertaa useammin.”

Alle 18-vuotiasta vaikean, toisen asteen paleltuman saa vuoden aikana noin 4,2 prosenttia pojista ja 2,4 prosenttia tytöistä.

Lämmitä, älä hiero

  • Älä hankaa vahingoittunutta kohtaa lumella tai yritä lämmittää sitä kuumalla esineellä.
  • Lämmin käsi tai kehonlämpöinen vesi ovat turvallisin ensihoito.
  • Mitä nopeammin toimit, sitä varmemmin vältät syvän paleltuman.

Lähde: Paleltuma iskee, kun palelu loppuu – kylmätutkija neuvoo, kuinka vältyt paleltumalta – Tiede – Helsingin Sanomat

Kategoria(t): Varusteet. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.