Susikannan kehitys ja ongelmat Venäjällä 1870 – 2002 – vahva susikanta

Vuosien 1870 ja 1880 välisenä aikana susikanta kasvoi ensimmäisen kerran huomattavasti Venäjällä.

Sodasta susia vastaan tuli 1900- luvulla eräs tärkeimmistä Venäjän kansan tehtävistä. Susia oli paljon. Ne olivat röyhkeitä.

Pietarissa annettiin julkinen määräys: ”Ulos asunnosta ei saa mennä ilman asetta eikä lapsia saa päästää yksin ulkosalle” Sisäasiain ministeriö antoi erään virkamiehen tehtäväksi ottaa selville, kuinka susia vastaan kamppaillaan Länsi-Euroopan maissa.

Niin saatiin selville, että sudet oli Englannissa jo tapettu sukupuuttoon ja että Ranskassa oli säädetty laki susikannan rajoittamiseksi minimiinsä erityisten metsästäjien ja koirien avulla.

Metsästys ei tuottanut tulosta

Venäjän sisäministeriö teki vuonna 1846 sisällöltään seuraavanlaisen päätöksen: 1. Suden kaatamisesta annetaan kunniamerkki. 2. Hallitus järjestää metsästykset. 3.

Aikuisen suden hännästä maksetaan 3 ruplaa, pentusuden nahasta 1,5 ruplaa. Myöhemmin kunniamerkkejä kaupattiin viidellä ruplalla!

Metsästykset eivät yleensä tuottaneet tulosta, koska useista kylistä ei löytynyt ainuttakaan tuliasetta eikä kokenutta metsästäjää.

Joka paikkakunnalle piti nimetä metsästyksestä vastaava henkilö, jolle maksettiin 60 ruplaa kun hän oli kaatanut 15 täysikasvuista tai 30 pentusutta.

Ellei hän tähän tavoitteeseen päässyt, maksettiin vain 4 ruplaa aikuisesta. Nämä jahtivoudit eivät yleensä itse osallistuneet metsästykseen, vaan pakottivat paikkakuntalaiset siihen puolestaan.

Koko Venäjällä Siperiaa lukuun ottamatta kaadettiin tietojen mukaan 7200 sutta. Ministeriön päätöksellä ei ollut toivottua vaikutusta.

Susivahingot pysyivät korkeina.

Vuonna 1870 näyttäisi susikannan koko Euroopan puoleisella Venäjällä olleen noin 170 000.

Vuonna 1877 kaatoi moskovalainen metsästysseura ”Aleksanteri II” omalta metsästysalueeltaan ensimmäiset 1000 sutta. Vuonna 1900 nousi kokonaiskaatomäärä Venäjällä 15 000 suteen.

Oli olemassa erityisiä sudenmetsästäjiä, jotka tunsivat pentueluolat ja pitivät susikannan kurissa. Vuonna 1911 Venäjällä oli 311 metsästysseuraa, joissa oli jäseninä 15 000 metsästäjää.

Jahdissa käytettiin haulikoita ja venäjänvinttikoiria.

Näin susiongelma saatiin osittain kuntoon. Sisällissota lokakuun vallankumouksineen hiljensi susien pyynnin kuitenkin täysin. Siitä alkoi susikantojen toinen ripeä kasvukausi. Sudet raatelivat lukuisia kotieläimiä ja hyökkäilivät ihmisten kimppuun.

Valtio kävi susien vastaista kampanjaa kaikin voimin. Sudet käskettiin hävittää osa-alueittain. Vuonna 1924 saatiin 30 000 sutta. 1930- luvulla Venäjällä oli 60 000- 70 000 suden kanta.

Vuonna 1939 kaadettiin vielä 39 000 sutta, mutta 1942 vain 13 000. Kaikkiaan tänä ajanjaksona tapettiin 400 000 sutta. Samana jaksona sudet raatelivat 1 miljoonaa kotieläintä, joka oli 0,5 % maan kokonaiskarjasta, Volgan alajuoksulla kotieläimistä meni 2,2 %, Siperiassa 1,6 % ja Kazakstanissa 1,5 %.

Toisen maailmansodan aikana, jolloin valtaosa metsästäjistä joutui rintamalle, tuli sitten kolmas ja entistä voimakkaampi venäläisen susikannan nousu. Ensimmäisenä sodan jälkeisenä vuonna (1946) tapettiin 62 700 sutta.

Neuvostoliitossa susikanta aiheutti vahinkoja

1940- luvun loppupuolella Neuvostoliiton susikannaksi arvioitiin 200 000 ja se aiheutti valtavia vahinkoja. Vuosittain saatiin 40 000 – 50 000 sutta hengiltä.

Noihin aikoihin aloitettiin ohjelmia, joilla pyrittiin entistämään ja suurentamaan sorkkaeläinkantoja kansalaisten tärkeäksi ravinnonlähteeksi. Samalla annettiin joukko määräyksiä susikantojen tuntuvaksi vähentämiseksi.

Vasta 1950- luvun loppupuolella susikannat saatiin pienenemään. Vielä 1960- luvun alussa susien kokonaismäärä oli 50 000 yksilöä. Vuosittain kaadettiin vielä noin 15 000 sutta. Kotieläinvahingot pienenivät.

Puolivälissä 1960- lukua susien esiintymisalue kutistui vähämetsäisillä ja tiheämmin asutuilla alueilla alkuperäisestä kolmanteen osaan.

Vuonna 1970 jäi kaatomäärä eräissä tasavalloissa muutamiin satoihin, kun susien vastaiset toimet olivat vähentyneet.

Ammattimetsästäjien ja erikoistuneiden sudenpyytäjien lukumäärän väheneminen, metsästäjien aineellisten hyötyjen pieneneminen, puutteellinen susikantojen kurissapito, suurten kotieläintilojen perustaminen susien ulottuvilla olevine eläinraatojen kaatopaikkoineen, suden terveyspoliisi- roolin ja siihen liittyvän suojelutarpeen laaja esiintuominen sekä maaseudun väestön rakennemuutos johtivat yhdessä uuteen, neljänteen susikantojen nousuun monissa neuvostotasavalloissa. K

annat kaksinkertaistuivat Ukrainassa, Valkovenäjällä ja Keski- Venäjällä viidessä vuodessa.

Vuonna 2002 Venäjän susikannan kokonaismääräksi arvioitiin 45 100 eläintä. Vuosittainen kaatomäärä oli noin 11 500 sutta. Siihen oli käytetty kaikkiaan 16,5 miljoonaa ruplaa. Tällä kaatomäärällä susikantaa ei saatu pienenemään.

Lähde: Taajamasusi – Venäjän sudet – historiallinen kehitys ja ongelmat

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.