”Evoluutiobiologian yksi suurimmista haasteista” sai selityksensä

Ympäristöolosuhteet vaikuttavat kirjosiepon höyhenpuvun väritykseen ja väritykseltään erilaisten yksilöiden selviytymiseen.

Turun yliopistossa väittelevä Pauliina Järvistö totesi tutkimuksessaan, että väritykseltään erilaiset kirjosiepot ovat sopeutuneet erilaisiin ympäristöoloihin.

Tuoreen väitöstutkimuksen tulokset osoittivat, että väritykseltään erilaiset kirjosiepot ovat sopeutuneet erilaisiin ympäristöoloihin lisääntymisalueillaan Euroopassa ja talvehtimisalueillaan Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa.

Lisääntymisalueilla lämpötila vaikutti eriväristen koiraiden lisääntymismenestykseen ja talvehtimisalueilla kuivuus vaikutti eri tavoin lintuihin riippuen siitä, mikä kokoinen niiden siipien valkoinen laikku oli. Laikun koko ja talvehtimisalueen olosuhteet vaikuttivat siis lopulta siihen, millä todennäköisyydellä yksilöt selvisivät hengissä seuraavalle alueelle, Järvistö kertoo.

Ympäristöolot säätelivät kirjosieppokoiraiden väritystä myös siten, että suuren poikueen aiheuttama stressi ja talvehtimisalueiden kuivuus aiheuttivat lintujen höyhenpuvun tummumista sulkasadon aikana. Lisäksi koiraiden siiven laikku oli pienempi kuivan talven aikana.

Näinollen myös maailmanlaajuinen ilmastonmuutos voi vaikuttaa pitkänmatkan muuttolajien populaatiodynamiikkaan monella eri tavalla. Ilmasto voi muuttua hyvin eri tavalla kahdella eri mantereella, joilla lisääntyminen ja talvehtiminen tapahtuvat, Järvistö huomauttaa.

Järvistö tarkasteli tutkimuksessaan, muistuttavatko ruskeat kirjosieppokoiraat höyhenpuvun melaniinipohjaiselta väritykseltään oman lajinsa ruskeita naaraita vai sisarlajinsa sepelsiepon naaraita. Sisarlajit esiintyvät yhdessä tietyillä Keski-Euroopan alueilla, joilla kirjosieppokoiraat ovat aina poikkeuksetta ruskeita, kun taas sepelsieppokoiraat ovat aina mustavalkoisia.

Kirjosieppokoiraiden ruskea väritys erosi merkittävästi oman lajinsa naaraiden värityksestä, kun taas sepelsiepponaaraiden ja ruskeiden kirjosieppokoiraiden väritystä en kyennyt tilastollisesti erottamaan toisistaan, Järvistö toteaa.

Tutkimustulosten perusteella näyttää siltä, että kirjosieppokoiraiden ja sepelsieppokoiraiden välisessä kilpailussa ruskeat kirjosieppokoiraat jäljittelevät väritykseltään sisarlajinsa naaraita

Tämä todennäköisesti vähentää sepelsieppokoiraiden aggressiivisuutta kirjosieppokoiraita kohtaan. Tutkimukseni on ensimmäisiä todisteita naarasta jäljittelevästä mekanismista, jossa jäljittelijä on eri lajia jäljitettävän kanssa, Järvistö sanoo.

Värityksen vaihtelun selittäminen on tutkijan mukaan yksi evoluutiobiologian suurimmista haasteista.

Järvistön tutkimusalue sijaitsi Turun Ruissalossa. Lisäksi hänellä oli käytössään 25 vuoden mittainen aikasarja-aineisto, joka on kerätty Siuntiosta, ja näytteitä sepelsieposta Unkarista ja Tsekistä.

Kirjosiepon koiraiden höyhenpuvun väritys vaihtelee todella suuresti yksilöiden välillä, Järvistö painottaa.

Linnuissa esiintyvät värikkäät ja koristeelliset ominaisuudet ovat sukupuolivalinnan aikaansaannoksia. Näitä ominaisuuksia kutsutaan toissijaisiksi sukupuoliominaisuuksiksi ja ne esiintyvät useimmiten koirailla. Ominaisuuksien suuri vaihtelu populaatioiden sisällä johtuu sekä yksilönsisäisestä vaihtelusta että yksilöiden välisistä geneettisistä eroista.

Evoluutiobiologian yksi suurimmista haasteista onkin ollut selittää, miksi ilmiasuissa esiintyy niin suurta vaihtelua, sillä suoran valinnan johdosta voisi ajatella vaihtelun karsiutuvan kelpoisuuteen liittyvissä ominaisuuksissa, Järvistö summaa.

Lähde: ”Evoluutiobiologian yksi suurimmista haasteista” sai selityksensä

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.