Suomen talvessa on 2 300 perhoslajia, niitä on vain vaikea nähdä

Perhoskesä ei ollut kummoinen, mutta ei hätää – perhosia voi bongata jopa läpi talven. Vaikka perhosia ei näe, ei se tarkoita, etteivätkö ne silti olisi luonnossamme.

On hyvä muistaa, että talvehtivat lajit, reilut 2 300, ovat tuolla luonnossamme jokainen lajille ominaisena kehitysasteena ympäri vuoden. Muna, toukka, kotelo ja aikuinen ovat kaikki ihan yhtä perhosia ja se, että olemme oman rajallisuutemme takia huonoja niitä löytämään, ei poista sitä, että perhosemme ovat jossakin luonnossamme myös talvella, Kaitila sanoo.

Enemmän ja vähemmän

Suomen perhoslajisto muuttuu. Biologi Hannu Tuomisto on todennut, että vaikka nokkosperhonen liihotteli jokin aika sitten useimmilla kotipihoilla, se on nyt harvinaistunut.

Neitoperhosen tarina puolestaan on toisenlainen.

Se on loistava esimerkki siitä, miten lajit runsastuvat. 1960–70-luvuilla se oli harvinaisuus, mutta 20:n viime vuoden aikana se on yleistynyt todella paljon, Tuomisto toteaa.

Jari Kaitila toteaa nokkosperhosen kuuluvan Suomen ”vanhoihin lajeihin”, jota on tavattu koko maassa pohjoisinta Lappia myöten, vaikkakin Tunturi-Lapissa se on ollut melko harvinainen aina. 1990-luvulla sen kannanvaihtelu lisääntyi merkittävästä ja trendi jatkuu samanlaisena. On vuosia, jolloin nokkosperhonen on oikeasti vähälukuinen.

Neitoperhonen taas on meillä tulokaslaji. 1930-luvulta lähtien lajilla on ollut vakiintunut talvehtiva kanta Ahvenanmaalla ja etelärannikolle kanta vakiintui vasta 1970-luvun alussa. Sen jälkeen leviäminen on jatkunut ja neitoperhonen talvehtii nyt jo Oulun korkeudella, Kaitila sanoo.

Suuret kannanvaihtelut yleisiä

Mahdollinen syy löytynee ilmaston lämpenemisestä.

Neitoperhosen kehitys aikuiseksi on selvästi hitaampi kuin nokkosperhosella ja siksi neitoperhonen esiintyy vain yksisukupolvisena kantana.

Myös nokkosperhonen tapasi olla yksipolvinen, mutta kasvukauden lämpösumman ja pituuden kasvu on muuttanut tilannetta ja ainakin eteläosissa Suomea nokkosperhonen alkaa esiintyä pääasiassa kaksisukupolvisena kantana eikä kaksipolvisuus ole tuntematonta Pohjanmaallakaan.

Tämä minun epäilykseni mukaan selittää nokkosperhosen lisääntynyttä kannanvaihtelua, sillä ”ongelmia siitä seuraa, jos ei tiedä, onko 1- vai 2-sukupolvinen”, Jari Kaitila miettii.

Kaitila arvelee nokkosperhoskannan vuosittaisten vaihtelujen jatkuvan, mutta laji säilynee kuitenkin myös eteläisemmässä Suomessa. Pärjäähän se Keski- ja Etelä-Euroopassakin.

Perhoslajeilla voimakas kannanvaihtelu on itse asiassa yleinen ilmiö ja varsinkin tietyissä pikkuperhosheimoissa kannanvaihelu saattaa olla vielä paljon suurempaa.

Toki uhanalaisilla lajeilla voimakas kannanvaihtelu sitten myös lisää sukupuuttouhkaa merkittävästi, mutta nokkosperhonen ei ole uhanalainen eikä näillä näkymin sellaiseksi muutu.

Vuoden 2000 uhanalaisarvioinnissa arvioitiin , että Suomessa esiintyy vajaat 2150 säännöllisesti talvehtivaa perhosta. Jari Kaitila toteaa, että 2010 sama arvio oli yli 2 300 lajia. Kaitilan mukaan muutos johtuu valtaosin luonnossa tapahtuneesta muutoksesta eikä esimerkiksi tietotason parantumisesta.

– Viisi prosenttia lisää lajeja kymmenessä vuodessa on todella iso muutos ja voi hyvin laskea, mitä tämän trendin jatkuminen esim. 50:n tai 100 vuoden ajan tarkoittaisi. Tosin se menisi noin vain teoriassa, sillä kasvit eivät leviä lainkaan samaa tahtia ja ravintokasvin puuttuminen tulisi monessa kohtaa esteeksi, Kaitila miettii.

Ei niin paljon pahaa, ettei jotain…

Takaisin nykyhetkeen ja perhoskesään 2015. Seinäjokinen Hannu Tuomisto sanoo siis perhoskesän olleen heikko mm. säiden vuoksi. Eikä Jari Kaitilakaan suven kelejä kehu. Mutta ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin:

– Kausi 2015 oli huonojen sääolojen takia epäsuotuisa eteläisen lajiston leviämisen kannalta, mutta informatiivisesti tämäkin vuosi antoi merkittävää tietoa ja jotkut vuosia ”roikkuneet” epäselvyydet saivat nyt vastauksen, Kaitila sanoo.

Kaitila löytää positiivisen esimerkin on haavantuhoojasta eli Lamellocossus terebrasta, jonka havainnointia myöhäinen kesä helpotti.

– Sen  todellisesta harvinaisuudesta ja uhanalaisuudesta saatiin merkittävää lisätietoa. Lajin on tiedetty elävän paahteisilla paikoilla kasvavissa ”ikihaavoissa” ja lajista on ylipäätänsä vähän havaintoja.

Tiettyä ristiriitaa vähäisten havaintojen ja elintapatietojen kohdalla on ollut, sillä löytöpaikoilla ei kovinkaan usein ole ollut ”ikihaapoja”. Tämän epävarmuuden takia lajin uhanalaisluokka onkin vain silmälläpidettävä.

Nyt saatiin varsin paljon havaintoja. ”Kalvava epävarmuus” poistui ja hyvää mieltä lisää erityisti se, että lajin kannalta huonoimpia skenaarioita ei enää tarvitse miettiä.

Lähde: Suomen talvessa on 2 300 perhoslajia, niitä on vain vaikea nähdä | Yle Uutiset | yle.fi

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.