Dna kertoo, mistä suomalaisten esi-isät ja esiäidit tulivat – isälinjoista kuusi kymmenestä

Sukututkija Marja Pirttivaaran kirja neuvoo, miten dna:n avulla voi selvittää suvun tarinaa. Suomalaisten dna kertoo myös, mistä esi-isät ja esiäidit tulivat.

Pirttivaaran Juuresi näkyvät ilmestyi osuvasti satavuotiaan Suomen kynnyksellä. Se opastaa meidät dna-sukututkimukseen.

Se on ristisanoja haastavampaa. Sukututkijan pitää opetella joukko dna-tekniikoiden käsitteitä, vaikka robotit lukevat nykyisin ne itse geenit.

Tässä Pirttivaaran kirja auttaa. Toinenkin kirja alalta ilmestyi juuri, Suomen sukututkimusseuran Johdatus geneettiseen sukututkimukseen.

”Suomessa on myös maailman paras sukututkimuksen aineisto, ja vieläpä digitoituna. Tietojen keruussa auttavat kirkonkirjat.”

Saamme Pirttivaaran mukaan kiittää tästä kirkkolakia vuodelta 1686. Siitä lähtien kirkon kirjoihin on merkitty niin naisten kuin miesten lukutaidot.

Meillä on innokas sukututkimuksen perinne, jos sitä vertaa muihin maihin. Tämän Pirttivaara tietää vuosien kokemuksesta.

Hän on luennoinut dna-sukututkimuksesta monille suomalaisille suvuille. Hän myös tuntee alan huiput maailmalla.

”Sukututkimus on hyvin yhteisöllinen harrastus. Elämään astuu suvun dna:n selvityksen kautta uusia sukulaisia ja ystäviä, jopa Amerikoista saakka.”

Dna-tutkimuksessa eteen tulee myös mutkia, jopa harmeja:

”Karanneita isiä, vaiettuja adoptioita, lehtolapsia. . .”, Pirttivaara luettelee. Yllättävät sukulöydöt eivät kysy ihmisen säätyä.

”Lähes joka suvussa on yksi hyshys-tarina”, hän sanoo.

”Dna on armoton. Löydön selittely on turhaa. Osa ihmisistä tietää sen, eikä suostu testiin.”

Aika toki tekee tehtävänsä. Jos lehtolapsesta on yli sata vuotta, ei tuo tsaarinajan seikkailu paljoa häiritse suvun rauhaa.

Silti dna-tutkimuksen etiikka pitää muistaa. Tutkimuksiin on saatava lupa suvulta. Ihmisillä on oikeus olla tietämättäkin.

Pirttivaara tietää, että Aasiasta tulleen perimän vaikutus oudoksuttaa. Voihan jollakulla toki olla hieman vinot silmät.

”Oman sukuni dna:ssa on snipsi eli pistemutaatio, jonka takia korvani vaikku on kuivaa.”

”Voimme laskea dna:n avulla, että se tuli minun neljälle esi­vanhemmalle itäaasialaisesta esivanhemmasta. Sama mutaatio on lähes kaikilla korealaisilla ja japanilaisilla”, sanoo Pirttivaara.

Hän varttui itse Satakunnassa. Esiäidit ja -isät ovat talollisia Kokemäenjoelta. Sukua tulee myös Baltiasta ja Ruotsin Taalainmaan kuparikaivoksilta.

Pirttivaara on töissä Sitrassa. Yksi työ liittyi suomalaisen geeniperimän vaikutuksiin sydäntauteihin.

Muuten hän ei työssään kohtaa sukujen dna-tutkimusta. Se on Pirttivaaran rakas harrastus, kuten tuhansille suomalaisille.

Geenien tulo sukututkimukseen toi Suomen asutushistorian osaksi maailman väestöhistoriaa.  Pitkällä matkalla tälle niemelle karttui omalaatuinen geeniperimä.

Sen tunteminen ja tarkat kirkonkirjat pitävät Suomea geenitutkimuksen huipulla. Myös silloin, kun tutkimme suuria geneettisiä linjoja.

”Suomalaisten miesten isälinjoista kuusi kymmenestä tulee Aasiasta Uralin takaa, loput pääosin Ruotsista ja Baltiasta.

Suomalaisten äitilinjat ovat enempi läntisiä.

Pohjanmaalla kaksi kolmesta naisesta polveutuu Östen Sursillin seitsemästä tyttärestä. He elivät Länsi-Suomessa lähes 500 vuotta sitten.”

Lähde: Dna kertoo, mistä suomalaisten esi-isät ja esiäidit tulivat – tutkimuksissa voivat paljastua myös sukujen salaisuudet – Helsingin Sanomat

Kategoria(t): Ympäristö Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.