Pienpetosaalista menee paljon turhaan haaskuuseen – taitavissa käsissä näädästä saa upeat liivit

Riistanhoidossa saaliiksi saaduista pienpetoeläimistä saa aikaan hattuja, liivejä, reppuja ja jopa turkkeja. Moni kuitenkin heittää luonnonturkiksen roskiin suotta. Yle Etelä-Savo kasasi ohjeet siitä, kuinka nahan saa talteen pienellä vaivalla.

Pienpetoeläinten kantoja harvennetaan riistanhoitomenetelmin ekosysteemin suojelemiseksi. Esimerkiksi suuret näätäkannat vaikuttavat vesilintukantaan. Minkit ja supikoirat vaikuttavat puolestaan piennisäkäispoikueita.

Tarhaamatonta luonnonturkista suositaan entistä enemmän

Kuitenkin useasti saaliista jäävä nahka jää hyödyntämättä. Suomen metsästäjäliiton Suur-Savon piirin hallituksen jäsen Kari Löppönen arvelee, että tälle on syynä viitseliäisyys ja osaamisen puute.

Luonnonnahkalle on hyvin vaihtelevat markkinat. Suomen riistakeskuksesta kerrotaan, että esimerkiksi minkin nahkalle markkinat ovat nyt olemattomia. Sen sijaan esimerkiksi hyväkuntoisesta supikoiran nahasta voi saada parhaimmillaan jopa 50-80 euroa.

Välineiksi tarvitaan kirurgin veitsi, kampa, asetonia, sahanpuruja, talouspaperia, nauloja, vasara, suolaa ja ilmatiivitä pusseja

Vasaran ja naulat voi korvata halutessaan esimerkiksi ruuvimeisselillä ja ruuveilla.

Nahkantekoa suositellaan tehtäväksi heti, kun eläin on lopetettu. Muuten nahka kannattaa säilyttää pakkasessa käsittelyyn saakka.

Tarkista kammalla, ettei nahassa ole pihkaa

Kammalla tarkistetaan selkänahasta, ettei siinä ole kovia takkuja. Jos pihkapallot ja takut jäävät karvaan, voi nahka mennä pilalle koneellisessa käsittelyssä. Koneen käsittelyssä nahkasta saattaa lähteä tuppoja pois.

Kammalla tarkistetaan, että karva on puhdas.

Jos on pihkapalloja, niin kostutetaan paperi asetoonilla ja liotetaan pihka sitten pois, Suomen metsästäjäilliiton Suur-Savon piirin hallituksen jäsen Kari Löppönen kertoo.

Nahkoittamista
Viillot tehdään veitsellä vatsan puolelle.Juho Liukkonen / Yle

Seuraavaksi irrotetaan kirurgin veitsellä nahkaa irti ruhosta.

Eläin kannattaa nylkeä tuppeen.

Tällä tarkoitetaan turkin irrottamista ylösalaisin aloittaen vaikkapa eläimen takapäästä poikittaisviillolla, takakäpälästä toiseen käpälään. Tarkoituksena on, että mahan ympäriltä poistetaan kaikki sisäelimet, luunosat ja muu huolellisesti.

Viillot tehdään eläimen vatsapuolelta.

Eläin asetetaan pöydälle selälleen käpälät ylöspäin. Etujalkojen alapuolelta vedetään tassuhin päin siistit viillot noin ruhon puolesta välistä varpaisiin asti.

Periaatteessa mitä tarkempi ja terävämpi veitsi, sen parempi.

Kirurgin veitsi on kätevä, koska se harvoin tarttuu ruhoon kiinni. Yllätyksiä silti sattuu ja viiltoja tehdessä kannattaa olla varovainen, ettei vahingoita sormia tai rannettaan.

Nahkoittamista

Eläin kannattaa kiinnittää pöytään nahkaa poistettaessa. Kuvassa irrotetaan häntäluuta näädältä.

Jos nahka on irrottaessa tiukassa, voi apuna käyttää sahanpurua

Kun ruhoa irrotetaan nahkasta, on eläin hyvä kiinnittää pöytään kiinni tassuista nauloilla tai ruuvilla. Tämä helpottaa nahan irrottamista.

Varsinkin pakkasessa säilytetyn eläimen nahka voi olla tiukassa.

Apuna voi käyttää sahanpurua, jota työnnetään peukalolla nahan ja kudoksen väliin.

Jos eläimessä on kosteutta ja verta, niin nahka saadaan sahanpurun avulla irrotettua tästä huolimatta pois. Sahanpuru pakottaa nahan lähtemään väkisin.

Muista katkaista varvasluut poikki ennen kuin irrottaa nahan käpälien kohdalta

Nylkiessä on oltava varovainen, ettei tee nahkaan viiltoja ja reikiä, jotka repeytyvät entisestään.

Kun nylkeminen on edennyt tassuihin saakka, pitää katkaista varvasluut nahasta, että ruho saadaan siististi irti. Tämä johtuu siitä, että varvasluut menee kynsiin asti. Jos varvasluita ei irroteta, ne jää nahkaan kiinni ja voivat pilata sen.

– Häntäluu irrotetaan tarttumalla nahkaan häntäluun juuresta ja vetämällä luun tupesta.  Kun häntä on irroitettu, vedän tapin hännän lävitse.

– Jalat kannattaa sitoa yhteen langalla ja laittaa kiinni pöytään. Tämän jälkeen vedetään nahka käsivoimin tuppeen saakka, Löppönen kertoo.

Nahkoittamista

Nahka voidaan säilöä vakuumipussiin, johon on laitettu suolaa…

Kun nahka on saatu nyljettyä, se suolataan ja laitetaan ilmatiiviseen pussiin

Nahoista on kaavittava rasva kokonaisuudessaan pois ennen säilömistä. Kun rasva härskiintyy, se aiheuttaa karvan lähtöä sekä nahan haurastumista.

Kun nahka on kuivattu, ser laitetaan taana-laudalle karvapuoli ylöspäin. Mitä isompi nahka, sitä isompi taanalauta.

Taanalaudalle estetään nahan kutistuminen sen kuivuessa. Kuitenkin kuivatessa nahkaa tulee varoa, ettei venytä nahkaa liikaa taanalaudan päälle. Taanan ja nahan väliiin kannattaa laittaa paperia, jotta nahka ei tartu lautaan kiinni.

Jos ei löydy taana-alutaa, voi nahan laittaa vakuumipusseihin säilöön.

Esimerkiksi näädän nahasta tulee ohkainen, kun se kuivaa. Tuolloin nahka ei kestä taivutusta. Kun lähetetään nahat muokkaukseen, niin ne pitää pakata huolella.

Eläin kannattaa suolata ja laittaa ilmatiivisiin vakuumipusseihin. Näin ei tule sotkua, eikä nestettä pääse valumaan.

Nahkoittamista

…tai vaihtoehtoisesti näätä voidaan kuivata ripustamalla se taana-laudan ympärille.

Pienpetosaalista menee paljon turhaan haaskuuseen – taitavissa käsissä näädästä tulee liivi | Yle Uutiset | yle.fi.

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.