Runsasta valkohäntäpeurakantaa saa nyt harventaa ensimmäistä kertaa myös helmikuussa –  saalistavoitteesta uupuu vielä 20 000

Etenkin Lounais-Suomessa varsin runsasta valkohäntäpeurakantaa saa tänä vuonna ensimmäistä kertaa harventaa vielä helmikuussakin.

Jahdattavaa riittää, sillä saalistavoitteesta uupuu vielä noin 20 000 ruhoa.

Parin viikon jatkoajan mahdollisti valtioneuvoston viime keväänä antama asetus, jonka avulla yritetään vähentää riistaeläinten aiheuttamia vahinkoja, kuten kolareita ja tuhoja maa- ja metsätaloudelle eli puuntaimille ja viljelykasveille.

”Kyllä valkohäntäpeuroja kaatuu tuntuva määrä vielä tammi–helmikuussakin”, uskoo riistapäällikkö Jani Körhämö Suomen riistakeskuksesta.

Koiria ei helmikuussa saa apuna enää käyttää, mutta valoisuus ja lumipeite auttavat kyttäysjahdissa.

Meneillään olevan metsästyskauden saalistavoite on yli 50 000 valkohäntäpeuraa, kun tähän mennessä niitä on kaadettu noin 32 000.

Viime kauden saalis oli runsaat 40 000 yksilöä

Vaikka myös hirvien metsästyskautta pidennettiin nyt asetuksen myötä, on asiantuntijoiden mukaan hirvikannan kasvu saatu jo kutakuinkin taittumaan. Tosin alueellisia eroja hirvienkin tiheydessä on.

Tähän mennessä Riistakeskuksen Oma riista- palveluun on koko maassa ilmoitettu yhteensä liki 57 000 kaadettua hirveä, joista lähes puolet on vasoja.

”Koko kauden lopullinen saalis tulee olemaan muutama tuhat hirveä nyt ilmoitettua korkeampi”, Körhämö arvioi.

Tähän mennessä kertyneeksi hirvisaaliin kokonaisruhopainoksi Körhämö laskee 7,44 miljoonaa kiloa, jonka päälle siis tullee vielä joitakin satoja tuhansia kiloja lisää.

Edellisen kauden koko maan lopullinen hirvisaalis oli 56 581 hirveä, joiden kokonaispaino oli 7,46 miljoonaa kiloa.

Koko maassa hirven varsinainen metsästyskausi alkoi lokakuun toisena lauantaina ja kesti vuoden loppuun. Sen jälkeen hirveä saa metsästää ilman koiraa tammikuun 15. päivään asti.

Valkohäntäpeuraa ja metsäkaurista saa vastaavasti metsästää varsinaisen metsästysajan lisäksi ilman koiraa eli kyttäysjahtina helmikuun 1. päivästä helmikuun 15. päivään asti.

Maa- ja metsätalousministeriö on kerännyt tilastoja hirvien ja valkohäntäpeurojen aiheuttamista kolareista sekä maatalous- ja metsävahingoista.

Tilastoissa näkyy selvästi se, että mitä enemmän on eläimiä, sitä enemmän on myös haittoja.

Hirvikanta oli suurimmillaan 2000-luvun alussa, jolloin se arvioitiin jopa 140 000 yksilöksi, kun nyt niitä on 80 000–100 000. Tavoitteena on 68 000–85 000 hirven kanta.

Edellistä metsästyskautta varten hirven metsästyslupia lisättiin tuntuvasti ja tällekin kaudelle jonkin verran.

Hirvien aiheuttamia korvattavia metsä­vahinkoja kirjattiin eniten vuonna 2009, mutta sen jälkeen niissä on ollut laskua.

Esimerkiksi vuonna 2017 metsätalouden hirvivahinkokorvauksia maksettiin maanomistajille 1,4 miljoonaa euroa.

Tuoreimpia hirvivahinkojen vuosivertailuja hankaloittaa se, että esimerkiksi riistavahinkoasetusta on muutettu niin, että taimikoiden laskentataulukkojen arvot ovat nousseet.

Vahinkoja voi myös kerätä kolmen vuoden ajalta.

Valkohäntäpeurojen aiheuttamissa vahingoissa näkyy kiistattomammin tuntuva kasvu sekä kolarien lukumäärässä että haitoissa maataloudelle.

Suomeen 1930-luvulla tuotu hirveä sirompi Amerikan-serkku on sopeutunut erityisen hyvin Lounais-Suomen peltomaisemiin. Koko Suomessa sen kannaksi on arvioitu jo liki 100 000 yksilöä.

Määrä on kaksinkertaistunut noin viidessä vuodessa.

Toissa vuonna valkohäntäpeurakolareita oli suurriistaraporttien mukaan yli 5 000, ja yli puolet niistä tapahtui loka–joulukuussa. Viime vuodelle valkohäntäpeurakolareita kirjattiin jo yli 6 000.

Toissa vuonna valkohäntäpeuran aiheuttamia maatalousvahinkoja korvattiin valtion varoista yli 200 000 eurolla.

”Sehän syö kaikkea vihreätä”, vastaa kenttäjohtaja Timo Leskinen Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitosta (MTK) kysymykseen, minkälaisia valkohäntäpeuran aiheuttamat maatalousvahingot ovat.

Valkohäntäpeuran ravintoon kuuluvat muiden muassa ruohovartiset kasvit, oraat, versot ja varvut.

Talvella tärkeitä ovat mustikka ja kataja. Peuroille on järjestetty myös talviruokintapaikkoja.

Peuroille kelpaavat myös pelto- ja puutarhakasvit, kun taas esimerkiksi männyntaimet taas ovat enemmän hirvien herkkua.

Leskisen mukaan valkohäntäpeurat ovat nyt hirviä suurempi ongelma maa- ja metsätaloudelle, vaikka myös yksittäisillä hirvitalousalueilla kanta on yhä liian tiheä.

Niillä tarvittaisiin lisää kannan säätelyä eli metsästystä. Hirvitalousalueita on yhteensä 59.

”Valkohäntäpeuran kannan hallinta on kyllä täysin epäonnistunut. Korvatut vahingot ovat vain jäävuoren huippu, sillä läheskään kaikkia vahinkoja ei edes ilmoiteta”, Leskinen sanoo.

Kaatolupia tulisi Leskisen mukaan saada selvästi kohdennettua tietyille kriisialueille, joista hän mainitsee esimerkkinä Urjalan.

Peuratiheydet ovat suuria etenkin Varsinais-Suomessa, Etelä- ja Pohjois-Hämeessä sekä Satakunnassa, joissa tuhannella hehtaarilla on yli 50 peuraa.

Jyrkempiäkin toimenpiteitä, kuten luvista luopumista ainakin kokeilumielessä tai pinta-alarajoituksen poistamista, ovat maanomistajat esittäneet, jotta Suomen toiseksi tärkeimmän riistaeläimen aiheuttamat vahingot saataisiin kuriin.

Metsästysoikeuden haltijalla tulee nyt olla vähintään 500 hehtaarin yhtenäinen alue käytettävissä, jotta lupa voidaan myöntää.

Muutama vuosi sitten laadittu kansallinen vieraslajistrategia pani valkohäntäpeuran tai -kauriin luokkaan ”tarkkailtavat tai paikallisesti haitalliset vieraat maaselkärankaiset” yhdessä kanadanhanhen ja piisamin kanssa.

Lähde: Valkohäntäpeuroja on enemmän kuin koskaan eli liki 100 000 – runsasta kantaa saa nyt harventaa ensimmäistä kertaa myös helmikuun jahdissa – Kotimaa | HS.fi

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.