Se on se riistavietti – Hydrokopterimiehet riensivät pelastamaan suomenpystykorvaa Kallaveden saareen

Eteläisessä Savossa Punkaharjulla jäi suomenpystykorva joulun alla pinteeseen kalliolouhikkoon ja vietti siellä kaksi yötä kolkossa ja pimeässä pälkähässä.

Sama toistui joulunpyhinä Pohjois-Savossa Kuopion syrjäkulmalla, Kallaveden saaressa. Joulupäivänä supikoiraa jäljittämään lähtenyt suomenpystykorva juoksi jäätä pitkin Pohjois-Kallavedellä sijaitsevaan Laanisaareen ja jäi siellä poikkeuksellisen petolliseksi osoittautuneen louhikon vangiksi.

Olosuhteet pelastamiselle olivat erittäin haastavat, sillä heikkojen jäiden takia paikalle ei voinut siirtää raskaampaa kalustoa.

Juuri ennen joulua Etelä-Kallavedellä hukkui pariskunta heikkoihin jäihin.

Emme uskaltaneet lähteä moottorikelkalla viemään tarvikkeita, vaikka koiran isäntä liikkuikin siellä kevyellä kelkalla, kertoo päivystävä palomestari Antti Korhonen.

Jäätilanne on edelleen hyvin haasteellinen, Korhonen varoittaa.

Pystykorvan isäntä oli ennen pelastuslaitoksen apua yrittänyt kylänmiesten kanssa saada käänneltyä kiviä syrjään, mutta ulkopuolista apua tarvittiin. Kyse oli raavasta savolaismiestä vahvemmista järkäleistä, kolmeakin raavasta savolaismiestä vahvemmista.

Korhonen tuntee hyvin suomenpystykorvien sielunelämän, sillä hän on itsekin pystykorvamies.

Kävi ilmi, että pelkkä kivien siirtely pelastuslaitoksen tunkeille ja hydraulisilla välineillä ei auttaisi pystykorvaa ulos louhikosta.

Kaikkia kiviä ei keveillä välineillä pystynyt siirtämään, niin suuria ja raskaita ne olivat.

Pystykorva ei itse kyennyt tulemaan yhtään vastaan pelastajiaan, sillä se oli jäänyt käpälänsä anturasta kiinni kalliorailoon.

Niinpä yksi palomies pujahti ja luikerteli kivenlohkareiden muodostamaan onkaloon sulavasti kuin tuuheahäntäinen kettu. Valituksi ei tullut pienin palomies, sillä erityisen pienikokoisia palomiehiä ei ollut syrjäisessä Laanisaaressa tarjolla.

Ihan keskikokoinen mies, Korhonen arvioi.

Tämä määräytyi nyt sen mukaan, että kun meidän kelkalla ei uskaltanut ajaa, niin sinne mentiin hydrokopterilla, eli mukaan valikoitui kokeneita hydrokopterin käyttäjiä.

Pystykorvan tassuun saatiin kiinni köysi ja sen avulla tassu saatiin vedettyä irti kalliorailosta.

Se alkoi heti nuolla tassua eikä siinä pahemmin käynyt, Korhonen kertoo.

Pelastaminen onnistui Tapaninpäivänä, joten Suomen kansalliskoirana pidetty valittu pystykorva ehti viettää kiipelissä reilun vuorokauden.

Aivan kuten laji- ja rotutoverinsa Punkaharjulla kansallismaisemassa.

Korhosen mukaan ei ole sattumaa, että lyhyen ajan sisällä kaksi pystykorvaa katoaa louhikkoihin.

Se on se riistavietti

Niitä on alettu käyttää pienpetojahdissa. Näin kausi pitenee linnunmetsästyksen jälkeen. Vaisto niitä vie. Ei ne paljon katso, kun saavat hajun.

Louhikkoihin loukkuun jäämiset ovat potentiaalisesti pahoja tilanteita. Syrjäisiin paikkoihin on vaikea saada koneita, Korhonen muistuttaa.

Läntisessä Savossa Kangasniemellä kaivettiin joitakin vuosia sitten mäyräkoira ulos louhikosta kaivinkoneella.

Lähde: Hydrokopterimiehet riensivät pelastamaan suomenpystykorvaa Kallaveden saareen – Kotimaa – Ilta-Sanomat

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.