Metsäjänis hyppelee kohti pohjoista rusakon tieltä

Ilmastonmuutoksen myötä rusakko on syrjäyttämässä metsäjänistä. Lumisiin talviin väriltään ja raajoiltaan sopeutunut jänis on vetäytymässä kohti pohjoista. Rusakko valtaa ala myös jäniksen perimässä, kun lajit risteytyvät keskenään.

Metsäjänis ja rusakko ovat sukulaisuudestaan huolimatta kaksi eri eläinlajia. Metsäjänis on metsien laji ja sopeutunut elämään valkoisessa paksussa hangessa. Rusakko viihtyy enemmän aroilla ja pelloilla. Se ei ole niin hyvin sopeutunut paksulumiseen Suomen talveen. Myös niiden ravinnossa on eroja.

Itä-Suomen yliopiston nuoremman tutkijan Riikka Leväsen mukaan Rusakon voittokulku on Ruotsissa jo pitkällä ja käynnissä Suomessakin.

Maailmalla on vain harvoja alueita, joissa jänis ja rusakko elävät rinnakkain.

Etelä-Ruotsissa lajien kilpailua on tutkittu 2000-luvun alusta lähtien. Jo silloin puhdas metsäjänis oli alueelta lähes kadonnut.

Sama kehitys näkyy nyt selvästi Etelä-Suomessa, Riikka Levänen kertoo.

Rusakko ja jänis risteytyvät keskenään, jolloin rusakon piirteet ovat yleensä vallitsevia. Myös naaraista kilpailtaessa isompi ja rotevampi rusakkouros on ilmeisesti urosjänikseen nähden vahvoilla. Kani on puolestaan sen verran erilainen eläin, että risteymiä ei ole havaittu.

Metsästäjät Konsta Pylkkäsen jäljillä

Itä-Suomen yliopisto on kääntynyt tutkimuksessa metsästäjien puoleen. Käpäliä ja korvia on lähetetty tutkittaviksi liki tuhannesta otuksesta. Myös Etelä-Savosta on näytteitä mennyt, joukossa jäniksen ja rusakon risteymiä.

Suomen metsästäjät voivat tarjota käyttöön kolmesataatuhatta tutkimusassistenttia. Meidän puoleemme käännytäänkin aina, kun riistaeläimistä näytteitä tarvitaan, kertoo Suomen Riistakeskuksen Etelä-Savon riistapäällikkö Petri Vartiainen.

Kirjallisena esimerkkinä on vaikka Veikko Huovisen luoma hahmo Konsta Pylkkänen, joka väitöskirjoja valmistelevien ”lisenssien” apumiehenä ollessaan pyydysti heille pyymetson. Todellisuudessakin metsäkanalinnuilla ja vesilinnuilla esiintyy risteymiä. Yleisin on metson ja teeren risteymä, korpimetso.

Kumpi on kumpi?

Metsäjäniksen ja rusakon erottaminen toisistaan on tähän vuodenaikaan helppoa. Jänikset vaihtavat karvansa valkoiseen talviväriin. Rusakko pitää rusehtavan karvansa ympäri vuoden. Kesällä lajien erottaminen toisistaan on se verran vaikeaa, että ne pitäisi nähdä yhtä aikaa tai tarkastella hyvin läheltä.

Talvella lajit on aika helppo erottaa, vaikka rusakoissakin esiintyy värivaihteluita ja erittäin vaaleitakin yksilöitä on havaittu. Rusakko on myös keskimäärin jänistä isompi ja loivaliikkeisempi.

Rusakon korvat ovat pitemmät, ne näyttävät olevan jopa liikaa pienelle eläimelle. Rusakolla on myös selkeästi pitempi mustapäällinen häntä. Pään muodossa on eroja, mikä on vaikea havaita, ellei ole verrokkia vieressä. Rusakon silmä on väriltään vaaleampi ja keltaisempi kuin jäniksen, Petri Vartiainen luettelee.

Risteämien erottaminen puhtaista yksilöistä maastossa on haasteellista. Jo toisessa sukupolvessa tunnusmerkistö hämärtyy ja rusakon piirteet vahvistuvat. Useimmiten lajia ei pysty varmasti toteamaan. Risteämäksi epäillään usein väriltään vaaleaa rusakkoa. Laji selviää vasta dna-tutkimuksessa.

Viimeinen kilpailu

Viimeinen kilpailu jäniksen ja rusakon välillä käydään keittiössä siitä, kumpi on parempi padassa. Ne kilpailut ovat yleensä ratkaisemattomia.

Rusakko, sanoo riistapäällikkö Vartiainen.
Oletko tosissaan sitä mieltä, epäilee riistaneuvoja Teemu Lamberg.

Muuttuvana tekijänä on itse eläimen ruokamieltymys.
Rusakko on ruohonsyöjä. Metsäjänis syö etenkin talvella hyvin puuvoittoista ruokaa, mikä tuntuu lihan maussa, Vartiainen perustelee.

Lähde: Mikäs’ sull’ on, jänönen? Metsäjänis hyppelee kohti pohjoista rusakon tieltä | Yle Uutiset | yle.fi

Tallenna

Tallenna

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.