Metsästyskoirat | Hirvikoira kulkee jopa sata kilometriä hirven perässä

Karjalankarhukoira Kuohukorven Missi on harvinaisen lahjakas hirvikoira.

Kuohukorven Missi, karjalankarhukoirien SM-kisojen viisinkertainen mestari. Väsymätön hirvikoira, joka tarpoo tuntikausia riistan perässä ja pitää haukullaan aloillaan niin hirven kuin karhunkin.

Karjalankarhukoira on sitkeä uurastaja

Karjalankarhukoira on hirven ja karhun metsästykseen käytettävä suomalainen pystykorvarotu, jonka kantakoirat ovat kotoisin Karjalasta.

Karjalankarhukoira on rohkea ja peräänantamaton, älykäs ja oppivainen, valpas, urhea, sitkeä ja itsenäinen. Juuri sellainen on myös Missi.

Se on kulkenut hirven perässä parhaimmillaan 15 tuntia ja lähes sata kilometriä.

Pitkältä reissulta Missi palaa turkki märkänä, sen näköisenä, että se on maannut ojissa juomassa, Ruokosuo kertoo.

Karjalankarhukoira pitää hirven tai karhun paikoillaan tiheällä haukunnalla ja liikkumalla eläimen ympärillä, kunnes metsästäjä tulee paikalle.

Riistaa jäljittäessään se ei hauku

Kun koira tavoittaa karhun, on kolme vaihtoehtoa. Karhu lähtee karkuun, antaa koiralle kyytiä tai ei välitä siitä yhtään, sanoo Ruokosuo, joka on päässyt itse seuraamaan suurpedon välinpitämätöntä asennetta Missin haukussa.

Halutessaan karhu saa koiralta hengen pois, mutta se välttää turhaa tappamista. Koira yleensä väistää, jos karhu hermostuu.

Tutkapanta kertoo liikkeet

Missillä on kaulassa tutkapanta, jonka avulla sen sijainti ja matkanopeus ovat koko ajan selvillä. Haukku alkaa vajaan puolen tunnin kuluttua.

Sininen reittiviiva muuttuu punaiseksi, ja kännykän näytön yläosassa alkaa vilkkua haukkujen määrä.

Eiköhän laiteta tulet, ehdottaa Ruokosuo.

Kiirettä ei ole. Karjalankarhukoira viihtyy haukulla tuntikausia. Hirvi saattaa liikuskella, mutta se ei karkaa koiralta.

Meillä on hyvin aikaa paistaa makkarat ja nauttia nokipannukahvit.

Alkukaudesta hirvet pomppivat herkemmin, sitten ne tottuvat haukkuun. Metsästysseuramme alueella elelee noin kymmenen hirven kanta.

Missillä on hyvä haku. Silloin, kun Missi ei löydä riistaa, metsä on oikeasti tyhjä.

Tottelevaisuus on sen toinen vahvuus.

Haun aikana Missi on helposti kytkettävissä, ja haukun aikana se palaa heti kutsusta.

Haukulle hiipimisen vaikeus

Haukku on loppunut, ja Missi näyttää viilettävän monen kilometrin päässä. Ruokosuo soittaa Missin tutkapantaan. Kuuluu juoksemisen ääniä.

Kun kännykän sovellus alkaa piirtää uudestaan punaista viivaa, Ruokosuo päättää lähteä katsomaan koiraa. Ajo metsäteillä kestää kymmenisen minuuttia. Ruokosuo ajaa tien sivuun peltojen välisen kapean metsäkaistaleen kohdalla.

Hirvet kulkevat usein tätä reittiä. Voi olla, että Missi tulee kohta tästä sonni mukanaan.

Haukku kuuluu parin kolmen kilometrin päähän, kauemmaksikin, jos tuuli on suotuisa, Ruokosuo sanoo. 900 metriä on pisin matka, josta olen kutsunut Missin takaisin.

Välimatkaa on nelisensataa metriä. Se pitenee. Ruokosuo astuu metsään ja lähtee kapuamaan sammaleiselle kalliolle. Sen laella Missin haukku erottuu selvästi.

Ruokosuo komentaa Missin pois. Kaksi vihellystä, ja haukkuminen lakkaa. Puolentoista minuutin kuluttua Missi syöksyy ryteiköstä suoraan kohti Ruokosuota.

”Hyvä tyttö”, tämä kehuu koiraansa.

Säännöllistä koulutusta

Kuohukorven kennelissä varttuneen Missin peruskoulutus alkoi kahdeksan viikon ikäisenä. Kuukausi siitä Missi pääsi ensimmäisen kerran metsään.

Aluksi se teki pieniä pyrähdyksiä ja palasi isäntänsä luo. Vähitellen matkat pitenivät.

Missin ollessa vuoden ikäinen mietin, josko veisin sen haukulle.

Harjoittelu nuoren koiran kanssa pitää aloittaa varovasti, sillä kohtaamiset hirven kanssa voivat päättyä huonosti. Hirvi voi ajaa päälle tai heittää sorkat eteen.

Koulutuksessa Ruokosuo painotti tottelevaisuutta.

Jos Missi ei reagoinut vihellykseen, seurasi ärähdys ja sulkeisharjoituksia, komennuksia matkaan ja takaisin.

Kun koira palasi heti, se sai kiitokset.

Missi jäljittää vain hirveä ja karhua. Nuorempana se säntäsi myös peurojen jäljille, mutta ei enää.

Peurat eivät pysähdy haukkuun, ja Missi kyllästyi juoksemaan niiden perässä.

Sonneilla on tapana johdattaa koira vasaporukan luo ja jättää se haukkumaan sitä. Samalla se häipyy itse paikalta. Mutta nyt Missi taitaa tulla taas yhden hirven kanssa.

Lähde: Mestarihirvikoira kulkee jopa sata kilometriä hirven perässä – välillä se on kuin sylikoira – Aarre

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s