Metsästys ei ole suurin uhka metsäkanalinnuille, muu ihmisen toiminta on – luonnon muuttaminen ja ilmastonmuutos koituu yhä useamman linnun kohtaloksi

Pidemmät metsästysajat eivät uhkaa kanalintukantoja. Nykyinen maailmanmeno sen kylläkin tekee.

Metsäkanalintujen määrä vaihtelee voimakkaasti vuosittain

Vaikka takana on monta huonoa pesimisvuotta, kannat ovat selvästi vahvistuneet. Kunnon talvi ja jo alkupäästään lämmin ja kuiva kesä olivat kanalintukannoille suotuisat, eli samanlaiset kuin kymmeniä vuosia sitten oli tavallista.

Monenlaiset nykyajan ilmentymät kuitenkin uhkaavat kanalintuja pidemmällä tähtäimellä sekä suoraan että välillisesti. Tutkimusten mukaan elinympäristöjen pirstoutuminen ja ilmastonmuutos ovat merkittäviä kanalintujen kuolleisuuteen vaikuttavia tekijöitä.

Puolet syksyn teerikannasta kuolee seuraavaan kevääseen mennessä, mutta kokonaiskuva on vielä karumpi.

Vain keskimäärin 11 prosenttia teeren ja seitsemän prosenttia koppelon munista tuottaa yksilön, joka on hengissä seuraavana keväänä.

Näin laskien noin 90 prosenttia kanalintujen munimista munista epäonnistuu syystä tai toisesta.

Pahimpana uhkana ilmastonmuutos

Pelkästään ilmastonmuutos on vaikeuttanut lintujen elämää. Riekkojen väri vaihtuu nykyään väärään aikaan ja ne ovat lumipuvuissaan pedoille hyvin näkyviä useiden viikkojen ajan sekä keväällä että syksyllä.

Teeri taas pesii lämpimien keväiden vuoksi nykyään liian varhain ja alkukesän kylmät ilmat koituvat usein tuhoksi poikasille.

Lumitalvien puuttuminen ja vuodenaikojen epätasainen lämpeneminen haittaavat kanalintuja merkittävästi.

Metsäkanalinnut ovat erityisen hyvin sopeutuneet selviytymään lumisessa pakkastalvessa. Metson ja teeren mahdollisuus kaivautua lumikieppiin on kuitenkin vähentynyt, koska lunta on aiempaa vähemmän ja se on voimakkaasti kerrostunutta.

Lumikieppi on lumen alla oleva nukkumispaikka, jota esimerkiksi metsäkanalinnut metso ja teeri käyttävät selviytyäkseen pakkaspäivistä.

Metsäkanalintujen kannanhoitosuunnitelman tehnyt kanalintutukija, filosofian tohtori Arto Marjakangas kertoo, että metsäkanalintujen säilyvyys oli riistakolmiolaskentojen mukaan erityisen hyvä vuosina 2009–2011, jolloin oli pitkästä aikaa lumiset pakkastalvet.

Tämänvuotiseen hyvään poikastuottoon vaikutti Marjakankaan mukaan se, että talvi oli luminen ja linnut pääsivät lumikieppiin.

Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan eteläosissa teeren kieppikausi kesti yli kolme kuukautta, kun se kahtena edellisenä talvena kesti noin kolme viikkoa.

Myös kanalinnuille tärkeä mustikka on sopeutunut talvehtimaan lumen suojassa. Lumettomuus näkyy mustikassa niin, että uudet versot kasvavat heikommin.

Ilmastonmuutoksen ohella muita ihmisen aikaansaamia suuria huononnuksia kanalintujen elämässä on nykyinen metsätalous: avohakkuut, tiheät metsätieverkostot, ojitukset ja muut maanmuokkaukset, jotka ovat aiheuttaneet metsien pirstoutumista.

Näiden takia esimerkiksi metsäkanalintujen soidinpaikkaverkostot ovat heikentyneet.

Oman lisänsä kanalintujen kuolleisuuteen tuovat myös turvetuotanto, liikenne, sähkölinjat, riista-aidat, poroaidat ja tulokaspienpedot kuten tarhoilta luontoon levinnyt minkki ja Venäjän istutuksista Suomeen levinnyt supikoira.

Yksin erilaisiin aitoihin törmää tutkimuksen mukaan (siirryt toiseen palveluun) (Lapin ammattikorkeakoulun opinnäytetyö: Poroaitojen riistaturvallisuus) vuosittain noin 40 000 kanalintua, joista noin 15 000 kuolee.

Kanalinnut maistuvat muillekin kuin ihmisille

Ihminen ja ilmastonmuutos eivät ole ainoita, jotka verottavat kanalintujen määrää. Pelkästään kanahaukka saalistaa vuosittain saman verran metsäkanalintuja kuin metsästäjät. Kanahaukka saalistaa ennen kaikkea teeriä ja pyitä.

Kanahaukan saalistus kohdistuu etenkin lisääntyviin naaraisiin. Teerikanoista lähes kolmannes joutuu kanahaukan saaliiksi muninta- tai haudontavaiheessa.

Kanahaukan osuus koppeloiden vuosikuolleisuudesta saattaa olla joissakin olosuhteissa varsinkin Keski-Euroopassa jopa yli 70 prosenttia.

Metsästyskausi jatkossa pidempi

Metsäkanalinnut eivät ole kuitenkaan uhanalaisia Suomessa. Suomen metsokannaksi arvioidaan noin 400 000 yksilöä, teerikannaksi 800 000, pyykannaksi 800 000 ja riekkokannaksi 180 000.

Kiirunakannaksi arvioidaan vain 6 000 yksilöä. Tätä tunturissa viihtyvää lajia ilmastonmuutos kurittaa samalla tavoin kuin naalia. Kiirunaa ei Suomessa pyydetä muuten kuin ansoilla kolmessa pohjoisimmassa kunnassa.

Metsästäjien saaliiksi on 2000-luvulla jäänyt vuosittain keskimäärin 300 000 metsäkanalintua. Se on vajaat 15 prosenttia kannasta. Metsästyksen vaikutuksesta kantojen pitkäaikaiseen vähenemiseen ei ole tutkimuksellista näyttöä.

Lähde: Metsästys ei ole suurin uhka metsäkanalinnuille, muu ihmisen toiminta on – luonnon muuttaminen ja ilmastonmuutos koituu yhä useamman linnun kohtaloksi | Yle Uutiset | yle.fi

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.