Hirvikärpäselle kelpaa mikä tahansa iso ja liikkuva kohde

Hirvikärpäset kuoriutuvat hirven karvoista talvella pudonneista koteloista. Ajankohtaan vaikuttaa kesän lämpösumma. Lämpiminä kesinä pieniin kiusanhenkiin voi törmätä metsässä jo heinäkuussa.

Voimakkain lentoaika ajoittuu elo-syyskuulle, kun vastakuoriutuneet yksilöt etsivät parittelukumppania ja hirveä parittelupaikaksi.

Yksittäisistä havainnoista kuulee usein jo alkukesästä, mutta ne ovat vääriä hälytyksiä. Sukulaislaji lintukärpänen harhauttaa helposti maallikon. ”Otukset muistuttavat erehdyttävästi toisiaan”, kertoo professori Arja Kaitala Oulun yliopiston biologian laitoksesta.

Lajit erottaa toisistaan siivistä. Hirvikärpänen pudottaa ne laskeuduttuaan ihmiseen, lintukärpänen ani harvoin.

Hirvikärpänen käy hanakasti kiinni ihmiseen, koska luulee tätä hirveksi, joka on Suomessa hyönteisen luontainen isäntäeläin.

Ihmiseen erehtynyt kärpänen on pulassa. Siivittä ei voi lentää. Se tippuu maahan ja kuolee.

Kyseessä on ilmiselvä menestyjä. Laji levisi Venäjältä nopeasti. Ensimmäiset havainnot tehtiin 1960-luvulla Mäntyharjulla ja Vehkalahdella. Pian lähes koko Suomi oli vallattu.

2000-luvulla eteneminen pysähtyi Oulun pohjoispuolelle Etelä-Lappiin, itärajalla Kuusamoon poronhoitoalueen eteläosiin. Ylä-Lapista on vain yksittäisiä havaintoja.

Leviäminen on ollut pysähdyksissä useita vuosia.

Syy löytyy porosta. ”Hirvikärpänen tarraa poroon, mutta lisääntyy siinä kehnosti”, professori Kaitala sanoo.

Poron tiheä karvapeite on sille liian hankala paikka. Myös porokarjan säännöllinen loislääkintä voi haitata hirvikärpästen lisääntymistä.

Suomessa hirvikärpäsen menestys on sidottu hirveen: hyönteinen ei pysty levittäytymään omin avuin.

Hirven selässä se matkaa jopa 150 kilometriä. Siellä missä tavataan hirviä, vilisee myös hirvikärpäsiä. Lapissa hirviä on harvassa, mutta laiduntavia poroja on satojatuhansia.

Edes ilmasto ei aseta hirvikärpäselle esteitä. ”Kelien puolesta se pystyy elämään ja lisääntymään vaikka Utsjoen korkeudella”, Arja Kaitala sanoo.

Länsinaapurissa on toisin. Hirvikärpäset puuttuvat maan keski- ja pohjoisosista lähes kokonaan. Ruotsissa hirvikärpäsen pääisäntä on metsäkauris, jonka levinneisyyttä hyönteisen esiintyminen seuraa.

Suomen itärajalla sudet pitävät sekä hirvet että kärpäset kurissa

Hirvipulan takia esimerkiksi Ilomantsiin, Lieksaan ja Nurmekseen ei myönnetty tälle syksylle lainkaan pyyntilupia. Loiskärpäsiäkin lentelee Itä-Suomessa aiempaa vähemmän.

Millainen riesa on luvassa muuhun maahan tänä syksynä?

Eniten ratkaisee paikallisen hirvikannan koko ja vasta toiseksi sääolot. Syksyn, talven ja kevään hirven turkissa loisinut naaras jättää jälkeensä yli 10 000 koteloa, joista jokaisesta putkahtaa uusi kärpänen.

Koteloita varisee hirvien talvehtimisalueille

Ilma kuhisee siivekkäitä erityisesti makuupaikkojen läheisyydessä. Hirvikärpänen pystyy lentämään vain joitakin satoja metrejä.

Lämpiminä kesinä kotelot kuoriutuvat nopeammin, mutta niiden määrä ei enää lisäänny. Varhain kuoriutuneet yksilöt voivat olla tavallista virkeämpiä ja ärhäkämpiä.

Suuret parvet kuppaavat hirvestä melkoisen määrän verta, rei’ittävät turkkia ja heikentävät eläimen kuntoa. Yhdessä yksilössä voi loisia jopa 20 000 hirvikärpästä.

Ihmiselle riesa on pienempi

Moni ei aluksi reagoi puremiin ollenkaan, mutta joka viidennelle kehittyy vuosien saatossa allerginen ihottuma.

Puremakohtaan ilmestyy kivuliaita ja kutisevia paukamia. Niitä hoidetaan kuten mitä tahansa allergista ihottumaa, kortisonivoiteilla ja allergialääkkeillä.

Lähde: Hirvikärpäselle kelpaa mikä tahansa iso ja liikkuva kohde | Tiede | HS

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.