Kalastajat, syöttikaloja ei tule viedä mukanaan – Lapin jokia uhkaava Gyrodactylus salaris-loinen tarttuu väkäsillään kiinni ja romahduttaa yleiskunnon

Evira tutkii jälleen muun muassa Teno- ja Näätämöjoen lohia. Gyrodactylus salaris on mikroskooppisen pieni lohen iholoinen. Vaatimattomasta koostaan huolimatta se on vakava uhka pohjoisen Jäämeren vesistöissä uivien merilohien poikasille.

Väkäsillä lohenpoikasen kiduksiin tai iholle kiinnittyvä loinen aiheuttaa kalalle nestetasapainon häiriön, pieniä haavoja ja kalan yleiskunnon heikkenemisen. Tällöin taudit iskevät helposti ja lohenpoikanen menehtyy.

Tenoon tai Näätämöön päästessään loinen todennäköisesti romahduttaisi joen arvokkaan merilohikannan muutamassa vuodessa.

Tämän takia Elintarviketurvallisuusvirasto Evira tutkii tänäkin kesänä muun muassa Teno- ja Näätämöjoen lohia.

Evira seuraa vuosittain tilannetta Jäämereen virtaavissa joissa.

Se otattaa näytteitä villeistä kaloista myös niin kutsutun puskurivyöhykkeen, eli Paatsjoen sekä Uutuan- ja Tuulomanjoen latvavesistöalueilta.

Keräämme sähkökalastamalla 1–2-vuotiaita lohenpoikasia Suomen puolen Tenosta ja Näätämöstä. Kerääminen kestää yhdeltä joelta muutaman päivän ajan, ja teemme sen muun sähkökalastustutkimuksemme yhteydessä, kertoo Luken tutkimusteknikko Matti Kylmäaho.

Tenolla kohteina ovat Inari- ja Utsjoki sekä joen pääuoma. Näätämöjoella näytteidenotto alkaa Opukasjärven yläpuolelta.

Sähkökalastamme silloin, kun veden lämpötila on sopiva näytteiden keräämiseksi. Kalastusta emme haittaa, Kylmäaho korostaa.

Tornionjoen vesistöalueella ylin tutkimuspaikka on Käsivarressa.

Tutkimme lohiloista koko joen alueelta. Ylimmät kohteemme ovat Lätäsenon puolella, Luken asiantuntija Ville Vähä lisää.

Varmuudeksi tutkitaan myös Tornionjoella

Lohiloistutkimusta on tehty vuosittain jo 1980-luvulta alkaen. Tutkittavat lohenpoikaset ovat useimmiten 5–6-senttisiä, eivät siis vielä mereen vaeltavia.

Vaikka lohiloinen ei ole ongelma Itämeren lohille, tutkimme varmuudeksi myös Tornionjoen lohia.

Tuulomajoen vesistöön kuuluvan Savukosken Nuorttijoen kaloista tutkimme harjuksia, erikoistutkija Perttu Koski Evirasta kertoo.

Suomi on tehnyt aiemmin lohiloistutkimuksen yhteistyötä norjalaisten ja venäläisten tutkijoiden kanssa. Tämän kesän tutkimuksessa ei ole mukana muiden maiden tutkijoita.

Teemme tämän vuoden tutkimuksemme kansallisella rahoituksella. Tavoitteena on näyttää ja vakuuttaa tutkimustuloksin, että lohiloista ei esiinny vesistöissämme, ylitarkastaja Hanna Kuukka-Antila Evirasta tarkentaa.

Kalastajilla iso vastuu

Lohestuskauden aikana kalastajan vastuu loisen torjunnassa on suuri, sillä huolimaton kalastaja kasvattaa turhaan lohiloisriskiä. Jokien desinfiointimääräysten noudattaminen on siksi tärkeää.

Lohiloinen voi levitä syöttikalojen, märkien kalastusvälineiden ja veneiden kautta, kun siirrytään vesistöstä toiseen.

Siksi syöttikaloja ei tule viedä mukanaan toisen vesistön alueelle. Toisen vesistön alueelle ei saa myöskään tuoda kalojen perkeitä, jotka sitten heittäisi maastoon tai veteen. Myös vene on desinfioitava.

Tenolla tai Näätämöllä kalastavan on desinfioitava desinfiointipisteissä aina kalastusvälineensä ja -varusteensa.

Desinfioinnissa ne sekä esimerkiksi saappaat ja haavit joko upotetaan liuokseen tai ruiskutetaan sillä kauttaaltaan märiksi.

Kalastajan on näytettävä desinfiointitodistus kalastuksenvalvojalle.

Lähde: Lapin jokia uhkaava loinen tarttuu väkäsillään kiinni ja romahduttaa yleiskunnon – Kalastajat, toimikaa näin loisen pysäyttämiseksi – Satakunnan Kansa

Kategoria(t): Kalastus Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s