Hirvieläimen pyyntiluvat – Yhteislupa | KHO:2018:106 – Korkein hallinto-oikeus

Suomen riistakeskus oli myöntänyt Tervolan yhteislupa -nimiselle hakijalle metsästyslain mukaisen pyyntiluvan 29 hirven metsästämiseen haetun 55 hirven sijasta. Hallinto-oikeus jätti päätöksestä tehdyn valituksen A:n, B:n ja C:n osalta tutkimatta ja hylkäsi valituksen Veitsiluodon Metsämiehet ry:n tekemänä.

Päätös, josta valitetaan

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 27.1.2017 nro 17/0025/1

…..

Yhteisluvan oikeudellinen asema ja valitusoikeutta koskeva oikeudellinen arviointi

Metsästyslaissa ei ollut ennen 1.1.2018 voimaan tullutta lainmuutosta 504/2017 säännöksiä niin sanotusta yhteisluvasta.

Kuitenkin jo metsästyslain esitöissä vuodelta 1992 (HE 300/1992 vp) on mainittu, että pyyntilupaa voi hakea myös useampi henkilö yhdessä tai oikeushenkilö, jonka päätöksen mukaan fyysiset henkilöt suorittavat metsästyksen.

Lainmuutoksen 504/2017 esitöissä on myös tuotu esiin, että niin sanottu yhteislupamenettely on yleiseksi muodostunut käytäntö, joka perustuu metsästysoikeuden haltijoiden keskinäiseen sopimukseen pyyntiluvan hakemisesta yhteisesti ja pyyntiluvan nojalla metsästämisestä.

Metsästysasetuksen 6 §:n 3 momentin mukaan ampujaluettelo on metsästyslain 8 §:ssä tarkoitetulla, pinta-alaltaan yli 1 000 hehtaarin valtion alueella tehtävä alustava ilmoitus metsästykseen ampujina osallistuvista ja heidän vakinaisista asuinpaikoistaan sekä heidän kyseisen hirvieläimen muista metsästysmahdollisuuksistaan.

Metsästyslain 8 §:ssä tarkoitetuilla alueilla pyyntilupia voidaan myöntää useiden hakemusten perusteella, ja ampujaluetteloon merkityillä tiedoilla on merkitystä jaettaessa alueelle myönnettävien pyyntilupien kokonaismäärää eri hakemusten kesken.

Ampujaluettelo on asetuksen sanamuodon mukaisesti kuitenkin vain alustava ilmoitus metsästykseen ampujina osallistuvista eikä sen tarkoitus ole yksilöidä yhteisluvan osakkaita.

Ampujaluettelon mukaan A, B ja C metsästävät hirveä myös muussa seurassa tai seurueessa kyseisenä metsästyskautena.

Tervolan riistanhoitoyhdistys on lupahakemuksesta antamassaan lausunnossa kiinnittänyt huomiota tähän ampujaluettelon merkintään ja vähentänyt sen perusteella lausunnossa esittämänsä lupamäärän (27) perusteena olevaa ampujamäärää.

Suomen riistakeskus on päätöksessään viitannut riistanhoitoyhdistyksen lausuntoon, mutta korottanut lupamäärän 29 hirveen.

Yhteislupamenettely perustuu metsästysoikeuden haltijoiden keskinäiseen sopimukseen pyyntiluvan hakemisesta yhteisesti.

Suomen riistakeskuksen myöntämä pyyntilupa on kohdistettu pyyntilupahakemuksen mukaisesti Tervolan yhteisluvalle, jonka osakkaana on hakemuksen liitteen 2 mukaan muun ohella Veitsiluodon Metsämiehet ry.

Yhteisluvan osakkaita koskevassa liitteessä 2 ei ole viitattu ampujaluetteloon eikä ampujaluetteloon merkittyjen ampujien ole hakemuksen perusteella muutoinkaan katsottava tarkoitetun olevan yhteisluvan osakkaita.

Tervolan yhteisluvan lupahakemusta tehtäessä on ampujaluettelon perusteella ollut tiedossa, että osa ampujaluetteloon merkityistä henkilöistä metsästää hirveä myös muussa seurueessa tai että heidän ampumakokeensa ei ole ollut voimassa.

Muutoksenhakijatkaan eivät ole kiistäneet näitä ampujaluetteloon merkittyjä tietoja.

Vaikka Suomen riistakeskuksen päätös on välillisesti vaikuttanut myös ampujaluetteloon merkittyjen A:n, B:n ja C:n mahdollisuuksiin osallistua hirvenpyyntiin, päätöksellä ei ole sellaisia hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuja välittömiä vaikutuksia ampujaluettelossa alustavasti ilmoitettujen ampujien oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun, että heillä olisi valitusoikeus asiassa.

Edellä mainituilla perusteilla hallinto-oikeuden on tullut jättää valitus A:n, B:n ja C:n tekemänä tutkimatta.

Pyyntilupaa koskeva oikeudellinen arviointi

Veitsiluodon Metsämiehet ry:n valituksessa on vaadittu, että Suomen riistakeskus velvoitetaan ilmoittamaan lupapäätöksessä, ketkä ovat saaneet päätöksessä mainitut 55 hirvieläinten pyyntilupaa, ja yksilöimään, keiltä kahdeksalta henkilöltä hirvieläinten pyyntilupa on mahdollisesti evätty ja millä perusteella.

Palautuspäätöksessä tulee lisäksi vahvistaa, että muutoksenhakijat ovat oikeutettuja yhteen lisälupaan.

Edellä on jo todettu, että Suomen riistakeskuksen päätöksellä 5.8.2015 on myönnetty lupa 29 hirven pyyntiin hakemuksessa esitetyn 55 hirven sijasta.

Pyyntilupa on myönnetty hakemuksen mukaisesti Tervolan yhteisluvalle, jonka osakkaat on lueteltu hakemuksen liitteessä 2. Suomen riistakeskuksen päätös on perustunut pyyntilupahakemuksessa ja sen liitteissä esitettyihin tietoihin ja Tervolan riistanhoitoyhdistyksen antamaan lausuntoon, jonka osalta hakijalle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Pyyntiluvan hakijan tulee esittää hakemuksen ratkaisemiseksi tarpeellinen aineisto.

Veitsiluodon Metsämiehet ry ei ole kuitenkaan esittänyt Suomen riistakeskukselle tai vielä valituksessaankaan selvitystä siitä, millä perusteella se katsoo olevansa oikeutettu yhteen lisälupaan.

Täydentävät perustelut ja lopputulos

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Lähde: KHO:2018:106 – Korkein hallinto-oikeus

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.