Oulun ja Helsingin yliopistojen tutkijat, jotka keräsivät heinien ja koivujen siitepölyä Helsingin kaupunkimaisimmilla alueilla Meilahdesta Taka-Töölön kautta Kamppiin. Siitepölyä kerättiin tutkimuksessa poikkeuksellisesti ihmisen hengityskorkeudelta eli noin puolestatoista metristä.
Suurin osa siitepölyhavainnoista on nimittäin yleensä tehty varsin korkealla, katoilla sijaitsevilla keräyslaitteilla.
Korkealta kerätyt tiedot kertovat laajemmin siitepölyn määrästä alueella.
Mittaukset puolestatoista metrissä taas kertovat suoremmin, miten paljon siitepölyä on hengitysilmassa.
Tutkijat yllättyivät ensinnäkin siitä, että kaikkein kaupunkimaisimmissa mittauspaikoissa koivun siitepölyä oli jopa erittäin runsaasti.
Koivun kukinnan huippuvaiheessa sen siitepölyhiukkasia oli kuutiometrissä hengitysilmaa yli tuhat kappaletta.
”Silloin käytännössä kaikki allergikot voivat saada oireita. Kaupunki ei silloin tarjoa koivun siitepölyyn reagoivalle edes teoreettista pakopaikkaa”, sanoo dosentti Timo Hugg Oulun yliopiston Ympäristöterveyden ja keuhkosairauksien tutkimusyksiköstä.
Siitepölyjen pitoisuudet olivat korkeimmillaan kaupunkialueella iltapäivisin.
Syynä lienee se, että ilma lämpenee ja kasvien kukinnot kuivuvat päivän aikana. Lisäksi tuulisuus lisääntyy, mikä auttaa siitepölyjä vapautumaan ilmaan.
Hirvikota 