Muinaiset juhannusloitsut ovat hauskaa luettavaa

Juhannus on suomalaisessa mytologiassa mystiikan aikaa. Yöttömään yöhön on kautta aikain liittynyt taikoja, loitsuja ja käsityksiä, joihin ihmiset eivät ainoastaan uskoneet.

He tiesivät. He tiesivät, että loitsut lepyttävät henkiä ja parantavat omaa elämää.

Puolison näkee alastomana kivellä

Tulevan puolison näkee, kun juhannusaattona vetää tulikuumalla raudalla piirin kiven ympäri, kuinka kauvaksi vaan tahtoo ja piiriä vetäessään lukee ”Isä meidän” kolmeen kertaan ja menee sitten juhannusta vastaan yöllä ihan ilkialasti sen kiven päälle ja odottaa siinä, niin se tulee sen piirin tykö, sillä likemmäksi kiveä se ei pääse, ja tarjoo kättänsä antaakseen terveisiä, mutta siihen ei saa koskea.

Tätä tekee se aina auringon nousuun asti, jolloin se katoo.

Kauvatsa 1892

Alastomuus takaa voivuoden

Joka juhannusaamuna varhain ilkialastomana menee, kenenkään huomaamatta, rajapyykille seisomaan ja huutaa: ”niin kaukaa minulle, kuin kello kuuluu!” hän saa sinä vuonna runsaasti voita.

Hollola 1883

Sika tietää hääpäivän

Kun juhannusyönä potkii sikoläätin ovea, niin sen mukaan monastiko sika sisällä röhähtää tietää, monenko vuoden perästä pääsee naimisiin.

Ruovesi 1917

Metsänhaltijan saa näkyviin kutsuvalkealla

Kun tahdotaan saada metsänhaltia niin liki ja näkyväiseen muatoon, että sitä sais puhutel, ni siin saa pruukat semmost konstii, et ko otetaan ensin kolme lehtipuun kappaletta, kaikki erinimisistä puista, ja semmoset kappaleet, ettei niihiin ole ikän rauta käyny.

Mennään sitten jonkin mäen syrjälle (etelänpuoleiselle rinteelle) hyvin hauskalle paikalle, johon tehdään niistä kolmesta puunkappaleesta valkee. Valkee täytyy saara niistä puista tahkoomalla, ei saa virittää millään muulla lailla, jos tahtoo että metsänhaltia tullee liki.

Sillä kohdalla, kun sen valkeen tekee, tarttee olla kolme kiveä, semmoista että niitten päällä on sopiva istua, ja ne on sitten haltiain istunkivet. Sen toimen tarttee ain olla suvel, juhannus vastaan yäl, ja sen valkeen tarttee virittää 11-12 välil yäl.

Kun sit odottaa niit haltioit sihensaak, ko ruppee aurinko ylenemmään, ni sillon ne haltiat tullee kans. Ko ne haltiat tullee, ni niil ei saa sannoo ensin mittää tervehdykseks, antaa niitten sannoo ensin. Ei saa myös sannoo sinäks eikä teiks. Jos sannoo vaik kummaks, ni sit ei ne puhu mittään, lähtee pois.

Ko ne haltiat sit kyssyy, et mitä asiaa on, ni sit saa jutel, et on huano mettästysonni, ja pyytää, jos mahdollist olis saar parempaa onnee. Sit ne haltiat antaa hyvän onnen, ja kyl sit myäs elävii saa.

Nakkila 1903

Silakat näyttävät sulhasen

Piti juhannusattoniltana syödä seitsemän kovaksi paistettua silakkaa ja mennä tienhaaraan ja seistä lakanan päällä ja sanoa: ”Tule ja näytä kuka on minun tuleva sulhaseni.”

Hämeenlinna 1910

Lähde: Muinaiset juhannusloitsut ovat hauskaa luettavaa – Aamulehti

Kategoria(t): Riistanhoito. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.