Eläimen tuntemattomuus kiinnostaa lepakkobongaria

Lepakkokiinnostus alkoi agronomi Kari Vartiaisella jo lapsuudessa. Perhe asui maatilalla, ja lapset nukkuivat aitassa. Aittaan kantautui rapinaa, eivätkä kaikki rapisijat olleet hiiriä.

Selvisi, että siellä on myös lepakoita.

Vanhemmiten lepakot ovat kiinnostaneet niiden tuntemattomuuden takia.

Olen minäkin linnuista kiinnostunut, mutta en löydä niistä mitään uutta.

Lepakoista ei tiedetä edes sitä, miten niin pieni eläin voi elää useita kymmeniä vuosia, mäntyharjulainen Vartiainen sanoo.

Suomen yleisimmät lepakkolajit painavat 4—15 grammaa. Pitkän iän lisäksi toinen mysteeri on lepakoiden talvehtiminen.

Osa harvinaisemmista lajeista lähtee etelään talvehtimaan, mutta yleisimmät viettävät talven Suomessa. Euroopassa ja lähialueilla esiintyy noin 50 lepakkolajia, Suomessa on havaittu vain 13. Niistä viisi on yleisiä.

Vartiainen epäilee, että lepakot talvehtisivat vanhoissa kivireunaisissa vesikaivoisissa.

Ne ovat ihanteellisia paikkoja lepakoille, koska ne ovat kosteita ja talvisinkin lämpötila pysyy plussalla.

Lepakot hakeutuvat päivisin pimeisiin paikkoihin. Päiväsaikaan merkkinä lepakkojen sijainnista on papanakasoja.

Vartiainen arvioi, että hänen tontillaan lepakoita on useita kymmeniä. Osan hän on nähnyt, kuten vesisiipan, joka viihtyy pihalla olevalla pienellä joella.

Lepakoiden bongaukseen Vartiainen käyttää lepakkodetektoria. Se tunnistaa lepakoiden lähettämät ultraäänet, joita ei ihmiskorvalla kuulee.

Lepakko päästää korkeita ääniä, jotka voivat olla jopa 80 desibeliä. Kun ääni törmää esteeseen, se palaa lepakon luo. Näin eläin ei törmää esteisiin, eikä myöskään lennä ihmisiä päin.

Lepakot saalistavat öisin hyttysiä, ja syövät tuhansia hyttysiä joka yö.
Hyttysansat eivät pääse sellaisiin lukemiin, Vartiainen naurahtaa.

Lähde: Eläimen tuntemattomuus kiinnostaa lepakkobongaria | Kouvolan Sanomat

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.