Risuista taiteltuja poroja, linnun kivipiirasta tehty helistin – näillä Lapin lapset leikkivät sata vuotta sitten

Lasten elämä oli sata vuotta sitten varsin toisenlaista kuin nykyään. Kuten tänäkin päivänä, leikkikulttuuri heijasteli aikuisten elämää ja arkea.

100 vuotta sitten lapsuus oli paljon lyhyempi kuin nyt, sillä työhön oli tartuttava jo pienenä. Lukutaito, rokotukset ja terveydenhuollon kehittyminen muuttivat lasten elämää huimasti, vain 50 vuodessa.

Lasten arki olikin pitkälle työtä. Myös leikit liittyivät työntekoon, Tornionlaakson maakuntamuseon vt. museonjohtaja Minna Heljala kertoo.

Leikkivälineet syntyivät pääasiassa luonnosta löytyvistä materiaaleista, kuten kivistä, puista, luista ja sammalista.

Poronluista tehtiin monenlaisia pelejä ja leluja, esimerkiksi rakennuspalikoita, kaulanauhoja tai pororaitoja pujottamalla nikamia nauhaan. Myös eläinten käpälät ja vesilintujen jalat pääsivät mukaan lasten leikkeihin.

Usein lelun tekijänä oli vanhempi sisarus tai käsistään näppärä sukulainen.

100 vuotta sitten ensimmäiset kolme tai neljä elinvuotta olivat lapsuutta, sen jälkeen kukin osallistui töihin kykyjensä ja taitojensa mukaan. Perheet olivat suuria ja isommat sisarukset huolehtivat pienemmistä.

Suuri osa 1900-luvun alun lappilaislasten leikkikaluista oli kotitekoisia. Toisinaan jokunen lelu saatettiin ostaa kulkukauppiaalta tai oman pitäjän puodista.

Monelle pohjoisen lapselle kaupan lelut olivat pelkkä haave, sillä niitä valmistettiin ja myytiin kaukana Etelä-Suomessa.

Aivan kuten nykyäänkin, lelut kuluivat käytössä ja lopulta he heitettiin pois. Käpy- ja kivilehmille tai lastuporoille ei ollut edes niin väliä, jos ne jäivät lumen alle, menivät rikki tai hävisivät. Metsät olivat pullollaan uusia leluja.

Mielikuvitus auttoi herättämään henkiin ihmisiä ja eläimiä

Nukkena saattoi olla kangastilkkuun kääritty tikku, päreenpala tai vaikkapa kengänlesti, jolle piirrettiin silmät. Nukkea kylvetettiin, hoidettiin ja syötettiin huolellisesti.

Poroleikkejä ja tarinoita. Porotöiden ja riistan pyynnin takia saamelaisten elämäntapa oli vielä sata vuotta sitten liikkuva.

Porosaamelaisperheet kulkivat pitkiä matkoja tokan mukana vuodenaikojen, luonnon ja porojen rytmissä, Saamelaisen lasten kulttuurikeskus Mánnun toiminnanjohtaja Petra Biret Magga-Vars kuvailee.

Joissakin perheissä saattoi olla piika, joka jäi hoitamaan lapsia. Tavallisesti kuitenkin koko perhe kulki yhdessä.

Aikakäsitys oli erilainen, sillä elämää ohjasi saamelainen vuodenkierto.

Luonto pitkälle määräsi, millaisia leluja oli saatavilla. Viime vuosisadan alun saamelaislasten lelut olivat hyvin yksinkertaisia.

Oli nukkeja ja pelejä, jotka oli helppo piirtää maahan. Paljon myös leikittiin poronsarvilla, Magga-Vars kertoo.

Poron muotoon taitettu risu on ollut tuttu lelu saamelaislapsille ainakin jo viime vuosisadan alkupuolelta lähtien. Monimutkaisempiakin leluja toki valmistettiin. Esimerkiksi maalintujen kuivattuun kivipiiraan laitettiin muutama kivi ja ommeltiin kiinni. Näin saatiin helistin.

Myös palloja tehtiin parkitusta poronnahasta, jonka täytteeksi laitettiin usein poronkarvoja.

Samoin suopungilla on leikitty ja kisattu. Osa lapsista on ollut poroja, joita toiset ovat yrittäneet ottaa kiinni.

Poroleikit tulivat sisällekin. Porstuaan tuotiin käpyjä kuivumaan. Ne olivat kuin poroja ja pyörivät nätisti lattialla, kuin iso tokka, Magga-Vars kuvailee.

Lapset matkivat myös aikuisten töitä. Osaltaan se on auttanut kulttuurin säilymisessä ja siirtymisessä uusille sukupolville.

Magga-Vars nostaa esiin myös tarinaperinteen, jolla on saamelaisessa kulttuurissa tärkeä merkitys.

Isovanhemmat ovat kertoneet saamelaisia tarinoita, joiden tarkoitus on ollut sekä viihdyttää että kasvattaa lapsia.

Kertomusten avulla on varoitettu lapsia esimerkiksi menemästä yksin joelle tai järvelle. Myös luonnon kunnioitusta on opetettu tarinoiden kautta.

Koulu mullistaa arjen

Vuonna 1921 Suomessa tuli voimaan oppivelvollisuus. Se määräsi kaikille pakolliseksi vähintään kuusivuotisen kansakoulun oppimäärän suorittamisen.

Oppivelvollisuutta myös vastustettiin, koska kansakoulun pelättiin olevan yhteiskunnalle liian kallis ja kasvattavan huonoja työntekijöitä.

Jo ennen oppivelvollisuutta etenkin kaupungeissa lapset olivat jo käyneet koulua, Heljala sanoo.

Myös maaseudulla kylissä kouluja jo oli, mutta vanhempien asenne koulunkäyntiä kohtaa oli monin paikoin nuiva.

Lähde: Risuista taiteltuja poroja, linnun kivipiirasta tehty helistin, nukkena kankaaseen kääritty tikku – näillä Lapin lapset leikkivät sata vuotta sitten – Lapin Kansa

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.