Ahmoja on eniten Käsivarressa Metsähallituksen petolaskentojen mukaan

Maaliskuun lopussa laskettiin Pohjois-Suomessa suurpetoja kolmella eri alueella. Poroisäntä pitää laskentoja tärkeänä, mutta toivoisi petojen määrää vähennettävän suurien porovahinkojen vuoksi.

Metsähallituksen ylitarkastaja Tuomo Ollila seuraa ahman jälkiä Joenkielinen-tunturin lähistöllä Lemmenjoen kansallispuistossa, Inarissa.

Ahma on mutkitellut moottorikelkan jälkeä pitkin Lemmenjoelta etelää kohti.

Tyypillinen ahman jälki on sellainen parijälki, ja se itse tassuhan on iso, joskus on verrattu, että se on aikuisen miehen kinttaan kokoinen, kuvailee Ollila.

Ollila jatkaa työtään ja kaivaa lunta männyn juurelta, jonne ahma on jättänyt merkkinsä muille eläimille. Männyn tyven lumi on värjäytynyt aavistuksen keltaiseksi.

Minähän löysin tästä männyn juurelta myös jätöksiä. Kokoamme tässä samalla Norjan puolen tutkijoille DNA-näytteitä.

Metsähallituksen ylitarkastaja kuuluu ryhmään, joka etsi maaliskuun aikana petoeläinten – ahmojen, susien ja ilvesten – jälkiä kolmella erämaa-alueella pohjoisimmassa Suomessa.

Eniten lumisista tunturimaastoista löytyi ahman jälkiä, mutta vuosittain järjestetyissä petolaskennoissa havaitaan myös muiden petojen jälkiä. Esimerksi Lemmenjoen kansallispuiston alueelta löydettiin tänä talvena myös yhdet ilveksen jäljet.

Metsähallituksella on yhteensä kuusi aluetta, joissa petolaskentoja tehdään vuorovuosina.

Vuosittain jälkien kartoitusta tehdään kolmella eri alueella. Tänä vuonna vuorossa olivat Lemmenjoen kansallispuisto, Käsivarsi ja Itä-Inari. Tulevana talvena vuorossa ovat Muotkatunturi, Urho Kekkosen kansallispuisto ja Enontekiön itäosat.

Petokannat arvioidaan muun muassa jälkien perusteella

Metsähallitus hallinnoi laajoja alueita Pohjois-Suomessa. Alueiden haltijana sen intresseissä on myös selvittää, kuinka paljon petoja alueilla on.

Metsähallituksen ylitarkastaja Tuomo Ollilan mukaan petolaskennoista saadaan tietoa suurpetotutkimukseen ja tukea poliittiseen päätöksentekoon.

Yksi syy on se, että kaiken suurpetoihin liittyvät poliittisen päätöksenteon pohjana olisi se, että se perustuu johonkin laskettuun tietoon.

Suurpetokantojen seuranta ja kannan suuruuden arviointi perustuu Suomessa useaan eri menetelmään.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) laatimat arviot kannan suuruudesta pohjautuvat ensisijaisesti petoyhdyshenkilöiden muodostoman vapaaehtoisen kenttäorganisaation keräämään havaintoaineistoon. Petoyhdyshenkilöt kirjaavat havaintonsa Tassu-järjestelmään.

Luonnonvarakeskus käyttää petokantojen arvioinnissa myös Metsähallituksen, poronhoitajien ja metsästäjien suorittamia maalaskentoja sekä kirjaamia petohavaintoja ja riistakolmiolaskentoja. Näiden tietojen pohjalta Luonnonvarakeskus tekee vuosittain arviot suurpetokantojen koosta, lisääntymistuotosta sekä metsästettävyydestä.

Laskennoissa eniten ahmoja Enontekiöllä ja Inarissa

Kevään 2018 petolaskennoissa Käsivarsi näyttäytyi petorikkaimpana alueena. Tällä kertaa Käsivarren alueelta saatiin havaintoja 15 ahmasta.

Lemmenjoen alueella löytyi 7-8 ahman ja yhden ilveksen jäljet. Itä-Inarissa löydettiin kahden ahman jäljet. Metsähallituksen erikoistutkija Tuomo Ollilan mukaan havainnot ovat samankaltaisia kuin aiempinakin vuosina.

Tässä on vielä tarkka analyysi tekemättä, voi olla yksi vähemmän tai enemmän kuin näissä luvuissa, arvio Ollila.

Luonnonvarakeskus on arvioinut Suomen ahmakannan suuruudeksi reilut parisata ahmaa, vuoden 2017 arvion mukaan Suomessa on noin 220 -250 ahmaa.

. Metsähallituksen keräämien tietojen mukaan suuri osa Suomen ahmoista elää Pohjois- ja Itä-Suomessa.

Poromiehet mukana laskennoissa – “Saamme äänemme kuuluviin”

Sallivaaran paliskunta sijaitsee Inarissa pääosin Lemmenjoen kansallispuiston alueella. Inarin länsiosat ovat niitä alueita, joilla ahmahavaintoja on runsaasti.

Sallivaaran paliskunnan poroisäntä Nils-Heikki Näkkäläjärvi tuntee paliskuntansa ahmatilanteen ja pitää hyvänä, että petoja lasketaan yhteistuumin.

Lähde: Metsähallituksen petolaskentojen mukaan ahmoja on eniten Käsivarressa | Yle Uutiset | yle.fi

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.