Pelastaako tarhaus uhanalaisen naalikannan? ”Naalin elämä on sopeutumista nälkiintymiseen”

Suomessa naalin pesää ei ole tavattu yli 20 vuoteen. Viime vuonna Käsivarteen eksyi merkitty naali, joka oli tullut Uumajan seudulta asti.

Suomesta jo lähes kadonneen napaketun eli naalin kanta ei voi hyvin muuallakaan Pohjolassa. Uudessa tutkimuksessa arvellaan, että tarhattujen naalien istuttaminen voi tuoda helpotusta tilanteeseen.

Esimerkiksi Ruotsissa pienentynyt kanta elää erillisinä populaatioina, joiden tulevaisuutta uhkaa sisäsiittoisuus.

Yksi Ruotsin eteläisimmistä populaatioista sijaitsee Helagsfjälletin alueella. Siellä havaittiin vuonna 2010 jotain yllättävää. Alueelle oli ilmestynyt kolme urosnaalia, jotka olivat väritykseltään muita tummempia.

Tulokkaat olivat peräisin Norjasta, jossa naaleja on niiden säilyttämiseksi tarhattu jo muutaman vuosikymmenen ajan.

Tarhattujen naalien vapauttaminen on paikoin tuottanut hyviä tuloksia, ja niin myös Helagsfjälletin tapauksessa, vahvistaa metsäeläintieteen professori Heikki Henttonen Luonnonvarakeskuksesta.

Naalit olivat vaeltaneet norjalaiselta tarhalta noin 200 kilometriä Helagsfjälletiin. Siellä ne lisääntyivät, ja viiden seuraavan vuoden aikana alueen naalikanta lähes tuplaantui. Samana aikana sisäsiittoisten naalien määrä väheni noin puoleen, ilmenee Tukholman yliopistossa tehdystä tutkimuksesta.

Tulokkaiden perilliset myös pärjäsivät muita naaleja paremmin. Ne selvisivät ensimmäisestä elinvuodestaan lähes kaksi kertaa todennäköisemmin kuin muut.

Eläinten siirto ei aina onnistu

Ruotsin tapauksesta kirjoittava New York Times kertoo, etteivät uudet tulokkaat aina auta hupenevia populaatioita.

Esimerkiksi Kanadan Isle Royaliin saapui vuonna 1997 yksittäinen urossusi. Sen ansiosta paikallinen sisäsiittoisuus romahti, mutta vähitellen kävi niin, että tulokassuden perimä kattoi lähes koko populaation. Se taas nostatti sisäsiittoisuuden, ja sen mukanaan tuomat ongelmat, uuteen ennätykseen. Tämän talven jälkeen alueella elää ehkä vain yksi susi.

Samoin kävi entisessä Tsekkoslovakiassa, kun sinne tuotiin Lähi-idässä eläviä vuohieläimiä, joiden toivottiin saavan jälkeläisiä alkuperäisen hupenevan villivuohen kanssa. Lopputulos oli kuitenkin surkea: uudet jälkeläiset eivät kestäneet kylmää talvea – ja koko populaatio katosi.

Aina eläinten siirtäminen ei ole mennyt näin pahoin pieleen. The New York Times mainitsee onnistumisiksi muun muassa panttereiden siirron Floridaan ja paksusarvilampaiden siirron Montanaan. Myös esimerkiksi Ruotsissa on siirretty kyykäärmeitä menestyksellä alueelta toiselle.

Eläinten siirtämiset sisältävät aina riskejä, sanoo myös professori Henttonen. Esimerkiksi kaloista on tiedetty, että tulokkaat ovat voineet tuoda mukanaan loisia tai ne ovat voineet kärsiä alkuperäisten kalojen loisista.

Suomen naalit ovat vierailijoita

Professori Henttosen mukaan Suomessa kettu on syrjäyttänyt naalin käytännössä kokonaan. Ilmaston lämmetessä ketut ovat voineet nousta naalien suosimille tunturiylängöille. Tähän ei ole luvassa helpotusta.

Naalin pesää ei ole Henttosen mukaan havaittu sitten vuoden 1996. Sen sijaan meillä käy satunnaisia vieraita naapurimaista. Esimerkiksi viime vuonna Käsivarressa tavattiin merkitty naali, joka oli tullut Uumajan seudulta eli peräti 500 – 600 kilometrin päästä.

Suomen Lapissa vierailee myös Norjasta tuttua tummaa värimuotoa. Henttonen korostaa, että kyse on väristä huolimatta samasta lajista, joten tummien naalien ilmestyminen ja pärjääminen Keski-Ruotsissa ei ole kovin kummallinen asia. Hän kuitenkin korostaa, että Helagsfjälletin naalien menestykseen on vaikuttanut myös alueella suoritettu aktiivinen kettujahti ja lisäruokinta.

Voisiko tarhaus pelastaa myös Suomen naalikannan?

Henttosen mukaan meillä on ajateltu, että jos Suomeen eksyvät villit naalit eivät täällä menesty, niin eivät tarhatutkaan.

– Norjasta ja Ruotsista naaleja tulee joka vuosi. Jos pesintä onnistuu, hyvä niin, on suomalaisten logiikka. Toisaalta se on myös kustannuskysymys, hän muistuttaa.

Kovin helppo naalien elämä Pohjolassa ei kuitenkaan ole.

– Naalien elämän punainen lanka on sopeutumista nälkiintymiseen, Henttonen sanoo.

Lähde: Pelastaako tarhaus uhanalaisen naalikannan? ”Naalin elämä on sopeutumista nälkiintymiseen” | Yle Uutiset | yle.fi

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.